Hnat H’otkevytš

Hnat H’otkevytš
Гнат Мартинович Хоткевич
Hnat H’otkevytš 1900-luvun alussa.
Henkilötiedot
Syntynyt	31. joulukuuta 1877 Harkova, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	8. lokakuuta 1938
Ammatti	kirjailija, tutkija, säveltäjä, teatterinjohtaja kansalaisvaikuttaja
Kirjailija
Salanimi	Hnat Halajda [1]
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hnat Martynovytš H’otkevytš (ukr. Гнат Мартинович Хоткевич;^[2] 31. joulukuuta 1877 Harkova, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 8. lokakuuta 1938) oli modernismia edustanut ukrainalainen kirjailija sekä tutkija, säveltäjä, teatterinjohtaja ja kansalaisvaikuttaja.^[3]

H’otkevytš valmistui 1900 Harkovan teknillisestä oppilaitoksesta ja työskenteli rautatieinsinöörinä. Hän järjesti kobzarien ja lirnykien esityksen Harkovassa 11. arkeologisessa konferenssissa. Hän oli vuonna 1905 rautatieläisten lakon järjestäjiä ja joutui seuraavana vuonna lähtemään poliittisen vainon vuoksi maanpakoon Länsi-Ukrainaan Galitsiaan, missä hän asui ensin Lvivissä ja sitten 1906–1912 Kryvorivnjassa Kosivin piirissä. Hän kierteli esittämässä ukrainalaisia kansanlauluja ja perusti 1910 Krasnoiljaan hutsulien teatterin.^[3]

H’otkevytš palasi Harkovaan 1912 ja liittyi sikäläiseen kulttuurielämään. Hän piti julkisia luentoja, perusti työväen teatterin, jossa esitettiin kolmessa vuodessa 50 näytelmää, lähinnä ukrainalaisia klassikkoja. Hänestä tuli 1913 kirjallisuuslehden Visnyk kultury i žyttja päätoimittaja, mutta hän joutui jälleen vainon kohteeksi, ja vuonna 1915 hänet karkotettiin Ukrainasta. Vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen asti hän asui Voronežissa. Hän vastusti bolševikkien miehitystä Ukrainassa mutta osallistui vuodesta 1920 lähtien Neuvosto-Ukrainan kulttuurielämään. Hän opetti vuosina 1920–1928 Ukrainan kirjallisuutta ja ukrainan kieltä Derhatši Zootehnikumissa ja myöhemmin banduran soittoa Harkovan musiikki- ja teatteri-instituutissa. Hän kirjoitti banduransoiton oppikirjan ja kehitti soittotekniikkaa. Lisäksi hän sävelsi soittimelle lauluja.^[3]

H’otkevytš aloitti kirjoittamisen 1897, ja hänen ensimmäinen novellinsa ”Hruzynka” (”Georgialainen tyttö”) ilmestyi lviviläisessä Zorjassa. Hänen runsas tuotantonsa ilmestyi suurelta osin juuri aikakauslehdissä. Kaikkein merkittävin kirjallinen teos on romanttinen hutsuliaiheinen pienoisromaani Kaminna duša (1911, ”Kivinen sielu”). Hän kirjoitti näytelmiä varta vasten hutsulien teatterille. Aikalaiskriitikot arvostivat suuresti hänen historiallisia näytelmiään.^[3]

H’otkevytšin taiteellinen kiinnostus oli monialaista. Hän kirjoitti myös tutkimuksia teatterista ja musiikista ja artikkelisarjan Taras Ševtšenkosta. Neuvostoaikana hän käänsi klassikkoja, esimerkiksi William Shakespearea, Molièrea, Friedrich Schilleriä ja Victor Hugota.^[3]

H’otkevytš oli poliittisesti epäilyttävä eikä osallistunut neuvostokirjallisuutta koskevaan keskusteluun, mutta hän oli silti Ukrainan suosituimpia kirjailijoita. Hänen onnensa hiipui 1930-luvulla, jolloin epäilyt nationalismista voimistuivat. Niinpä hänen viimeistä romaaniaan ei julkaistu, ja hänen 1928 aloittamansa Taras Ševtšenkoa käsittelevä neliosainen teoksensa jäi kesken. Ottamalla yhteyttä moniin instituutioihin ja jopa suoraan Josif Staliniin hän yritti saada vainoa hillityksi. Se oli turhaa, ja helmikuun lopulla 1938 hänet pidätettiin ja todettiin syylliseksi kuulumisesta maanalaiseen ukrainalaiseen vastavallankumoukselliseen ryhmään, minkä hän tunnusti. Ukrainan NKVD:n tribunaali tuomitsi hänet 29. maaliskuuta 1938 Harkovassa ammuttavaksi, ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Hänet teloitettiin 8. lokakuuta 1938.^[3]

H’otkevytšin maine puhdistettiin hänen kuolemansa jälkeen suojasään aikana 1956. Romaani Dovbuš ilmestyi 1965 ja kaksiosainen teoskokoelma 1966, mutta vasta 1990-luvulla hänen elämäänsä ja perintöään voitiin käsitellä avoimesti.^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hnat H’otkevytš Wikimedia Commonsissa