Henny Porten

Henny Porten (7. tammikuuta 1890 Magdeburg – 15. lokakuuta 1960 Berliini) oli saksalainen elokuvanäyttelijä. Hän oli yksi saksalaisen mykkäelokuvan suurimmista tähdistä.

Portenin elokuvadebyytti oli hänen isänsä ohjaama varhainen ”äänielokuva” Meißner Porzellan vuonna 1906. Päästyään koulusta hän näytteli eri yhtiöiden elokuvissa ja solmi sopimuksen tuottaja Oskar Messterin kanssa vuonna 1910. Portenista tuli pian yksi Saksan suosituimmista elokuvanäyttelijöistä. Hän esiintyi miehensä Curt A. Starkin ohjaamissa melodraamoissa ja tämän kuoltua ensimmäisessä maailmansodassa varsinkin Rudolf Biebrachin ohjaustöissä, jotka oli usein käsikirjoittanut Robert Wiene. Vaaleaa, kilttiä ja uhrautuvaa Portenia on kuvattu saksalaisen naisen prototyypiksi. Asta Nielsenin tavoin hänen roolinsa edistivät naisten yhteiskunnallista vapautumista, mutta hänestä puuttui Nielsenin eroottisuus.^[1][2]

Porten teki Starkin ja Biebrachin kanssa yli sata lyhytelokuvaa, melodraama ja romanttista komediaa. Hän esiintyi myös kunnianhimoisimmissa elokuvissa kuten Emil Janningsin rinnalla Ernst Lubitschin komediassa Kohlhiesels Töchter (1920), Henrik VIII:n vaimona Anna Boleynissa (1920), Ewald André Dupontin suositussa rakkaustarinassa Die Geierwally (1921) sekä Leopold Jessnern ja Paul Lenin ikonisessa katuelokuvassa Hintertreppe (1921). Portenin suosio jatkui 1920-luvulla, jolloin hän toimi myös tuottajana ohjaaja Carl Froelichin rinnalla. Porten siirtyi onnistuneesti äänielokuvaan, mutta natsien noustua valtaan hän sai juutalaisen miehensä takia vain muutamia rooleja. Toisen maailmansodan aikana hän esiintyi Georg Wilhelm Pabstin historiallisessa teatterielokuvassa Komödianten (1940/1941). 1950-luvun alussa Porten teki vielä muutamia elokuvia itäsaksalaisella DEFA-studiolla.^[2]

• Henny Porten Elonetissä.
• Henny Porten Internet Movie Databasessa. (englanniksi)