Haukiputaan kirkko
Haukiputaan kirkko | |
---|---|
Haukiputaan kirkko. |
|
Sijainti | Haukiputaan kirkonkylä, Oulu Kirkkotie, 90830 |
Koordinaatit | |
Seurakunta | Haukiputaan seurakunta |
Rakentamisvuosi | 1762 |
Suunnittelija | Matti Honka |
Materiaali | puu |
Istumapaikkoja | 540[1] |
Tyylisuunta | ulkoviisteinen ristikirkko |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Haukiputaan kirkko (Ulrikan kirkko) on Haukiputaan seurakunnan ainoa kirkko. Kirkko sijaitsee Haukiputaan kirkonkylässä Kiiminkijoen rantatörmällä. Nykyinen puinen kirkkorakennus on 1700-luvulta, mutta sitä on korjattu ja muutettu vuosisatojen kuluessa. Kirkkoon mahtuu noin 540 henkilöä. Haukiputaan kirkko ympäristöineen kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.[2]
Kellon kappeli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haukiputaan ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo keskiajalla Kellon kylään. Tietoja ensimmäisen kirkon ulkoasusta tai tarkasta paikasta ei ole säilynyt, mutta Vatikaanin arkistossa on paavi Innocentius VIII:n kirje vuodelta 1488, jossa mainitaan Kellon anneksi.[3] Iin emäseurakunnan kappeliksi Haukipudas muodostettiin 1630.[3]
1600-luvun pitkäkirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haukiputaan toinen kirkko rakennettiin nykyisen kirkon paikalle noin 1640. Toinen kirkko oli tornillinen pitkäkirkko[3] ja pienempi kuin nykyinen kirkko. Vanha kirkko oli kuvakirkko niin kuin nykyinenkin. Vanhan kirkon sisäseinien lautoja käytettiin nykyisen kirkon vesikaton ruodelautoina. Niissä olevien maalausten on todettu olevan todennäköisesti 1600-luvun puolivälissä tehtyjä. Vanhan kirkon kuvittajana pidetään kirkkomaalari Christian Wilbrandtia. Vanhassa kirkossa oli myös joitain Lars Galleniuksen maalauksia. Sanonta ”Puttaalainen on korian kirkon poika” lienee siis peräisin jo vanhan kirkon ajalta.[4] Kirkko rappeutui isonvihan ja pikkuvihan ryöstelyjen ja hävittämisen aikana[3] niin, että vuonna 1759 pidetyssä katselmuksessa kirkko todettiin korjauskelvottomaksi.[5] Kirkon kellotapuli oli tuhoutunut salaman aiheuttamassa tulipalossa kesällä 1700. Nykyisen kellotapulin rakensi jo vanhan kirkon aikana vuonna 1751 ylikiiminkiläinen Heikki Väänänen. Perimätiedon mukaan vanhaa kirkkoa käytettiin rakennustelineinä uutta kirkkoa rakennettaessa eli vanha kirkko on purettu vasta juuri ennen uuden kirkon valmistumista.[6]
Nykyinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkonrakentaja Matti Hongan suunnitteleman ulkoviisteisen ristikirkon rakennustyöt aloitettiin kevättalvella 1762.[7] Kirkko rakennettiin toisen pohjalaisen kirkonrakentajan Jaakko Suonperän johdolla. Seinä- ja kattorakenteiden osalta kirkko oli valmis jo saman vuoden marraskuussa, jolloin Suonperä myös kuittasi palkkionsa. Haukiputaan kirkko oli Suonperän ensimmäinen kirkonrakennustyö.[8] Uusi kirkko vihittiin käyttöön loppiaisena 1764. Nimekseen kirkko sai Ulrikan kirkko.[7]
Kirkkomaalaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkomaalari Mikael Toppelius aloitti kirkon koristelun raamatullisilla aiheilla kesällä 1774. Naisten puolen maalaukset pohjautuvat Uuden testamentin kertomuksiin Jeesuksen elämästä ja miesten puolen maalaukset taas Vanhan testamentin aiheisiin.[9] Kesän aikana Toppelius kuvitti kirkon sisäkaton, kuorin ja viistoseinät. Seuraavana vuonna hän teki vielä yksittäisten seurakuntalaisten kustantamia maalauksia kirkon sisäkulmiin. Pohjoisseinän suuren maalauksen Viimeinen tuomio Toppelius teki myöhemmin. Johanneksen ilmestyskirjaan perustuva teos valmistui 1779.[10] Lisäksi Toppelius koristeli saarnatuolin evankelistojen kuvilla. Saarnatuolin kuvat on maalattu öljyvärein, muut Toppeliuksen maalaukset Haukiputaan kirkossa on tehty liimavärein.[11] Mikael Toppeliuksen maalauksia Haukiputaan kirkossa on kaiken kaikkiaan noin 40.[10] Osa maalauksista on turmeltunut 1840-luvulla, kun kirkon ikkunoita suurennettiin ja ulkoviisteisiin tehtiin ikkunat.[12]
Vuoden 1902 uudistukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haukiputaasta tuli itsenäinen seurakunta 1873.[2] 1890-luvun alkupuolella kirkko alkoi olla korjauksen tarpeessa. Arkkitehti Julius Basilier ehdotti tuolloin muun muassa holvien purkamista ja uuden sisäkaton rakentamista. Varojen puutteen vuoksi korjauksia ei kuitenkaan toteutettu. Uusi korjausehdotus pyydettiin 1898 tunnetulta kirkkoarkkitehdilta Josef Stenbäckilta. Tämä toimitti kolme eri ehdotusta, joista seurakunta valitsi mieleisensä. Muinaistieteellinen toimikunta ei kuitenkaan hyväksynyt suunnitelmia, koska ne olisivat peittäneet Toppeliuksen maalaukset.[13] Kirkko uudistettiin lopulta arkkitehti Viktor J. Sucksdorffin suunnitelmien mukaan vuonna 1902.[2] Sucksdorffin suunnitelma säilytti Toppeliuksen maalaukset ja uudenaikaisti kirkon arkkitehtuurin. Stenbäckin uusrenessanssihenkisten suunnitelmien sijaan Haukiputaan kirkko uudistettiin jugendtyyliseksi.[13]
Vaivaisukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapulin seinustalla on seissyt vaivaisukko 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vanha ukko siirrettiin huonokuntoisena Pohjois-Pohjanmaan museoon vuonna 1986. Sen tilalle sijoitettiin samannäköinen ukko, joka oli tehty vuonna 1984. Niin uuden kuin vanhankin ukon isossa kirkkohatussa on teksti Joka köyhää armahtaa, hän lainaa lahjansa herralle. Tämä kehotus löytyy monesta muustakin vaivaisukosta. Haukiputaan ukko on pohjoisin vaivaisukoista.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Holma, Timo: ”Haukiputaan kirkot ja niiden maalaukset”, Haukipudas. Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-99724-4-7
- Knapas, Marja Terttu: ”Haukiputaan kirkko”, Kellon–Haukiputaan kotiseutujulkaisu IV. (Esitelmiä Haukiputaasta) Haukipudas: Kellon-Haukiputaan kotiseutuyhdistys ry, 1995.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haukiputaan kirkko Haukiputaan seurakunta. Viitattu 10.4.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Haukiputaan kirkko ympäristöineen Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b c d Haulos, Risto: Pohjoispohjalaisia kirkkoja: Haukiputaan kirkko 2009. KirjastoVirma. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 10. huhtikuuta 2010.
- ↑ Holma 1986, s. 84–85.
- ↑ Knapas 1995, s. 66–67.
- ↑ Holma 1986, s. 84.
- ↑ a b Holma 1986, s. 85.
- ↑ Knapas, 1995, s. 67.
- ↑ Knapas 1995, s. 68.
- ↑ a b Holma, 1986, s. 86
- ↑ Holma 1986, s. 93.
- ↑ Knapas 1995, s. 69.
- ↑ a b Knapas 1995, s. 71.
- ↑ Santaholma, Kaija: Vaivaisukot – Tummatukka ja kirkonäijät, s. 8, 19–20. Sarmala Oy/Rakennusalan kustantajat RAK, 2001. ISBN 951-664-078-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haukiputaan kirkko Wikimedia Commonsissa
- Haukiputaan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
Kylät ja alueet |
Annalankangas · Asemakylä · Ervastinranta · Halosenniemi · Holstinmäki · Häyrysenniemi · Jokikylä · Kalimenkylä · Keiska · Kello · Kirkonkylä · Kiviniemi · Kurtinhauta · Martinniemi · Onkamo · Parkumäki · Putaankylä · Rivinnokka · Santaholma · Takkuranta · Taipaleenkylä · Ukonkaivos · Virpiniemi |
---|---|
Vesistöt | |
Muuta Haukiputaaseen liittyvää |
Ahmat · A. Santaholma Oy · Vapaa-aikakeskus Jatuli · Kirkko · Rautatieasema · Kellon asema · Martinniemen rata · Martinniemen asema · Martinniemen saha · Maunun saha · Nimettömänmatala · Nurkkanäyttämö · Rantapohja · Suurhiekka |