Harmaamalvikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmaamalvikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malvales
Heimo: Malvakasvit Malvaceae
Suku: Malvikit Lavatera
Laji: thuringiaca
Kaksiosainen nimi

Lavatera thuringiaca
L.

Synonyymit
  • Malva thuringiaca (L.) Vis.
Katso myös

  Harmaamalvikki Wikispeciesissä
  Harmaamalvikki Commonsissa

Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) on suurikokoinen, monivuotinen malvakasvi, jota kasvaa luonnonvaraisena Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa harmaamalvikkia tapaa lähinnä puutarhojen koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaamalvikin kukka.

Harmaamalvikki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Kasvi on pysty ja harmaan tähtikarvan peittämä, joka antaa erityisesti lehdille harmahtavan värin. Lehtilapa on munuaismainen, 3–5-halkoinen ja puikealiuskainen. Kukat ovat tavallisesti vaaleanpunaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukan ulkoverhiö on kolmiliuskainen ja tyvipuoliskosta yhdyslehtinen, teriö on 5 cm leveä. Harmaamalvikki kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Siemenet kypsyvät seleissä kiekkomaisissa lohkohedelmässä.[1][2]

Muista malvakasveista harmaamalvikki muistuttaa eniten rohtosalkoruusua (Althaea officinalis).[2]

Harmaamalvikin päälevinneisyysalue ulottuu Balkanin niemimaalta, Unkarista ja Puolasta itään läpi Venäjän aina Keski-Aasiaan asti. Lajia tavataan yleisesti myös Keski-Italiassa ja Kaukasuksella, satunnaisemmin Saksassa, Baltiassa sekä Ruotsin ja Suomen eteläosissa.[2] Suomessa harmaamalvikkia tavataan villiintyneenä lähinnä eri puolilta Etelä-Suomea. Pohjoisimmat havainnot ovat Raahen seuduilta.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa harmaamalvikkia tavataan toisinaan villiintyneenä viljelyjäänteenä, joskus harvoin myös viljelykarkulaisena.[1] Tyypillisiä kasvuympäristöjä ovat niityt, tienvarret ja maatilojen pihat.[2]

Harmaamalvikkia viljeltiin aikaisemmin yleisesti koristekasvina. Nykyään sen käyttö on kuitenkin vähentynyt. Se on myös vanha rohtokasvi, jota on käytetty monenlaisiin vaivoihin.[2]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 223.
  2. a b c d e Den virtuella floran: Gråmalva (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Harmaamalvikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]