Hans Otto Donner
Hans Otto Donner (2. toukokuuta 1903 – 23. lokakuuta 1982 München, Länsi-Saksa)[1][2] oli suomalainen diplomi-insinööri, keksijä ja liikemies, joka suunnitteli aseita Tampella-yhtiölle ja myi niitä ulkomaille.
Suku, koulutus ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Donner-sukuun kuuluneen Hans Otto Donnerin vanhemmat olivat Otto Donner nuorempi ja ranskalaissyntyinen Catherine Cecile ”Valentine” Bardy. Hänen isoisänsä oli professori Otto Donner vanhempi.[3] Hans Otto Donnerin nuoremmat veljet Fredric ja Sten Arno Donner vaikuttivat myös Tampellassa.[3][4] Matemaattisesti lahjakas Donner kävi Ranskassa maineikasta École polytechnique -insinöörikoulua.[5] Hänellä oli Suomen ja Ranskan kaksoiskansalaisuus ja kapteenin arvo Ranskan armeijassa.[6]
Donnerin puoliso oli Clara Wallin.[3] Heidän poikansa oli säveltäjä ja musiikkialan vaikuttaja Henrik Otto Donner.[5]
Ura Tampellassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Donner työskenteli vuodesta 1930 Tampellalle, jonka osakkeista hänen sukunsa omisti lähes kolmanneksen. Hänellä ei ollut tarkkaa asemaa yhtiössä, ja Tampellan asetuotannon historiaa tutkinut Vesa Toivonen on luonnehtinut häntä “freelancer-keksijäksi” ja asioidenhoitajaksi.[6] Donner omisti tiettävästi osakkeita myös vuonna 1936 Raumalle perustetussa Ammus Oy:ssä, jonka kautta hän hoiti muitakin liiketoimiaan.[7]
Osin Donnerin aloitteesta Tampella alkoi 1930-luvulla valmistaa kranaatinheittimiä ja tykkejä, vaikka se ei ollut aiemmin tehnyt aseita. Valmistusluvassa hänet nimettiin tuotannon vastuunalaiseksi hoitajaksi.[6] Tampella kehitti Donnerin ajatusten pohjalta parannellun version ranskalaisen Edgard Brandtin vuonna 1924 suunnittelemasta 81 millin Stokes-Brandt-kranaatinheittimestä: alkuperäinen heitin oli kolmen miehen raahattava, Donnerin versio kahden miehen kannettava. Hän piti tätä suurimpana saavutuksenaan.[8] Matti Mörttinen on kutsunut Donneria yhdeksi ”Suomen itsenäisyyden pelastajista”, sillä tämän innovaatiot auttoivat Suomen puolustusvoimia kehittämään huomattavan tehokkaan tykistön, jolla oli ratkaiseva merkitys jatkosodan lopun torjuntataisteluissa.[5] Donnerilla on sanottu olleen ”lukematon määrä patentteja”, joista asepatentit siirrettiin Tampellan nimiin.[8] Vuodesta 1954 Donner merkitsi uusiin patentteihin itsensä myös patentinhaltijaksi.[1]
Tampellan asetuotanto jouduttiin ajamaan alas sodan jälkeen, mutta se jatkui vuodesta 1950 Israelissa, jossa Tampellan ja israelilaisen Solel Boneh -yhtymän yhdessä omistama Soltam valmisti Tampellan toimittamilla koneilla sen kehittämiä aseita. Tampellan ja Soltamin yhteys oli salainen. Donner osallistui Tampellan edustajana Soltamin perustamiskokoukseen ja toimi sen teknisenä johtajana sekä kaksijäsenisen johtokunnan toisena jäsenenä. Hän myös matkusteli eri maissa myymässä Tampellan aseita.[9][10] Henrik Otto Donner arveli myöhemmin isänsä liiketoimien olleen ”oletettavasti osin laittomia”.[11]
Donner asui vuodesta 1956 Münchenissä Länsi-Saksassa, aloitti suhteen paronitar Ilyana von Thyssen-Bornemiszan kanssa ja erosi vaimostaan. Donner riitautui Tampellan kanssa vuonna 1958, kun hänen Soltamilta laskuttamansa miljoonaluokan matka- ja edustuskulut todettiin perusteettomiksi. Hän siirsi samana vuonna sekä omien patenttiensa että avustajansa Holger Renvallin patenttien oikeudet Thyssen-Bornemiszan nimiin. Tampella lakkasi kulukorvauskiistan vuoksi maksamasta sovittua tantieemia Donnerin patenteista, ja Donner ja Thyssen-Bornemisza vaativat Tampellalta korvauksia patenttirikkomuksista. Kiista päätti Donnerin yhteistyön Tampellan kanssa, ja hän jäi pois Soltamin johdosta vuonna 1960. Asiaa puitiin vuosien aikana useissa oikeudenkäynneissä ja sovitteluissa, kunnes Tampella vuonna 1972 suostui maksamaan korvauksia Donnerille.[1][12] Tampella myi Donnerin keksintöjen patentit vuonna 1974 tämän entisen yhteistyökumppanin Shlomo Zabludowiczin Tamares-yhtiölle.[12]
Donner sairastui aivokasvaimeen, jonka on arveltu vaikuttaneen hänen käytökseensä patenttikiistan aikana ja joka aiheutti myöhemmin hänen sokeutumisensa. Hän kieltäytyi aivoleikkauksesta, koska pelkäsi sen tuhoavan hänen neroutensa.[12] Hän kuoli Münchenissä 79-vuotiaana vuonna 1982.[1][12]
Johan Eriksson on tehnyt Donnerista televisiodokumentin Tapaus Donner (Fallet Donner, 2005).[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matti Mörttinen: Shlomo Zabludowicz: Holokaustin kauhuista salaperäiseksi suomalaismiljardööriksi. Into, Helsinki 2021. ISBN 978-952-351-647-2
- Vesa Toivonen: Tampellasta Patriaan: 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta. Apali, Tampere 2003. ISBN 952-5026-26-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Toivonen 2003, s. 99–100.
- ↑ Hans Otto Donnerin kuolinilmoitus, Hufvudstadsbladet 3.11.1982, s. 5.
- ↑ a b c Julia Dahlberg & Joachim Mickwitz: Havet, handeln och nationen: Släkten Donner i Finland 1690–1945, s. 120–121, 185, 284. Svenska litteratursällskapet i Finland/Bokförlaget Atlantis, Helsingfors/Stockholm 2014.
- ↑ Mörttinen 2021, s. 167, 169.
- ↑ a b c d Mörttinen 2021, s. 148–150.
- ↑ a b c Toivonen 2003, s. 11, 99.
- ↑ Mörttinen 2021, s. 130.
- ↑ a b Toivonen 2003, s. 13–15, 23.
- ↑ Toivonen 2003, s. 94, 96, 98–99.
- ↑ Mörttinen 2021, s. 121–122, 125–126.
- ↑ Mörttinen 2021, s. 170.
- ↑ a b c d Mörttinen 2021, s. 156–159, 169–170.