Haikai
Haikai eli haikai no renga on japanilainen ketjurunouden muoto. Se kehittyi Heian-kaudella syntyneestä renga-runouden mushin-suuntauksesta. Haikai-runous on edeltäjäänsä rengaa leikkisämpää ja keveämpää. Renga-runouden valtakauden aikana haika ei saavuttanut suurta arvostusta. Ensimmäisiä varsinaisia haikai-koulukuntia olivat Matsunaga Teitokun perustama Teimon-koulu ja Nishiyama Sōinin Danrin-koulu.[1]
Haikai-runous uudistui 1680-luvulla, kun Matsuo Bashō kehitti siitä sisällöltään syvällisempää ja vakavammin otettavaa. Bashō perusti myös oman koulukuntansa ja oli aikanaan yksi merkittävimmistä haikai-runoilijoista. Hänen jälkeensä haikai teki tilaa maekuzuke-runoudelle ja alkoi elpyä vasta 1770-luvulla, jolloin haikaita harjoittivat muun muassa Yosa Buson ja myöhemmin Kobayashi Issa.[1]
Haikaissa on vuorotellen 5–7–5- ja 7–7-tavuisia säkeistöjä. Yleensä ne koostuvat kahden tai useamman kirjoittajan vuorotellen kirjoittamista säkeistöistä, joista kahdesta peräkkäisestä säkeistöstä syntyy kokonaisuus. Säkeistöjen liittymisestä sisällöllisesti toisiinsa on tarkat säännöt: monessako peräkkäisessä säkeistössä on sama vuodenaika, milloin kirjoitetaan kuutamosäkeistö, milloin rakkaussäkeistö.[2]
Merkittäviä runoilijoita olivat myös Sōkan (1460–1540), Arakida Moritake (1473–1549), Matsunaga Teitoku (1571–1653) ja Sōin (1605–1682).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri, s. 374–383. Otava, 1994. ISBN 951-1-12746-2
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Haikai”, Otavan kirjallisuustieto, s. 268. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X