HMS Zulu (F18)

HMS Zulu
HMS Zulu
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Alexander Stephen and Sons, Govan
Kölinlasku	10. elokuuta 1936
Laskettu vesille	23. syyskuuta 1937
Palveluskäyttöön	7. syyskuuta 1938
Poistui palveluskäytöstä	uponnut 14. syyskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma	1 850 t (standardi) 2 520 t (max)
Pituus	115 m
Leveys	11,1 m
Syväys	2,7 m
Koneteho	44 000 hv
Nopeus	36 solmua (67 km/h)
Miehistöä	190
Aseistus
Aseistus	8 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × syvyyspomminheitintä
Infobox OK

HMS Zulu (viirinumerot L18 ja joulukuusta 1938 F18) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: Tribal-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 10. maaliskuuta 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa Alexander Stephen and Sonsilta Govanista, missä köli laskettiin 10. elokuuta 1936. Alus laskettiin vesille 23. syyskuuta 1937 ja valmistui 7. syyskuuta 1938, jolloin valmistuskustannukset olivat 351 135 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä. Aluksen valmistuminen viivästyi tykkitornien toimitusten myöhästymisen vuoksi.^[1]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Välimeren laivaston 2. Tribal-hävittäjälaivueeseen. Syys-lokakuun vaihteessa hyväksyntätestien päätyttyä se siirtyi Portlandiin, missä koeajot jatkuivat marraskuulle. Miehistön koulutuksen päätyttyä alus siirrettiin Välimerelle ja liitettiin 18. marraskuuta Maltalla laivueeseensa. Alus osallistui laivaston harjoituksiin sekä erilaisiin partiointimatkoihin. Alus vieraili 5. huhtikuuta 1939 Palmassa.^[1]

Toisen maailmansodan alkaessa alus määrättiin Britteinsaarille Kotilaivastoon. Lokakuussa se siirtyi uuteen kotisatamaansa aloittaen Pohjanmeren valvonnan. Alus siirrettiin 5. joulukuuta Rosythiin telakalle turbiineissa havaittujen ongelmien vuoksi. Alus siirrettiin Leithiin telakalle antimagneettisuuslaitteiston asentamisen vuoksi sekä turbiinikorjausten jatkamiseksi. Maaliskuussa alus aloitti koeajot, joiden päätyttyä se palasi palvelukseen 4. hävittäjälaivueeseen. Alus määrättiin suojaamaan HMS Galateaa ja HMS Auroraa muodostettaessa Rosythiin iskuosasto.^[1]

Alus osallistui Norjan taisteluihin suojaten laivaston raskaita yksiköitä, minkä jälkeen sen palvelus jatkui raskaiden yksiköiden suojaamisella. Alus siirrettiin 29. heinäkuuta 1940 Swan Hunterin telakalle Newcastleen, mistä se palasi palvelukseen 9. elokuuta. Alus laukaisi 30. elokuuta akustisen miinan, mikä aiheutti suuria rakenteellisia vaurioita. Lokakuussa alus siirrettiin korjattavaksi Forthiin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 18. tammikuuta 1941 laivaston suojueeseen. Alus irrotettiin maaliskuussa tehtävästään suojaamaan miinalaivoja.^[1]

Alus suojasi 11. maaliskuuta HMS Cossackin kanssa apumiinalaivoja HMS Agamemnon, HMS Port Quebec, HMS Menestheus ja HMS Southern Prince rakennettaessa pohjoista sulkua operaatiossa SN68B, mistä vapauduttuaan se palasi suojaustehtäväänsä Kotilaivastoon. Alus siirrettiin 22. toukokuuta suojaamaan Atlantin saattueita. Alus suojasi saattueetta WS8B, mistä se erkani 26. toukokuuta taistelulaiva HMS King George V:n kanssa etsimään Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckia. Alus suoritti 27. toukokuuta 4. hävittäjälaivueen alusten kanssa torpedohyökkäyksen Bismarckia vastaan.^[1]

Alus suojasi 3. kesäkuuta saattuetta WS9A, mistä se erkani 7. kesäkuuta palaten Clydeen. Alus siirrettiin 10. kesäkuuta voimansiirto-ongelmien vuoksi Falmouthiin telakalle, joka vastaanotti aluksen 12. kesäkuuta. Elokuussa alus palasi palvelukseen, jolloin se samalla määrättiin siirtymään Välimerelle. Alus suojasi 31. elokuuta saattuetta WS11, mistä se erkani 2. syyskuuta palaten Clydeen. Alus suojasi 5. syyskuuta apumiinalaivoja Menestheus, Port Quebec ja Southern Prince pohjoisen miinasulun täydentämiseksi operaatiossa SN5A.^[1]

Alus liittyi 10. syyskuuta Gibraltarilla Force:hon. Alus suojasi 13. syyskuuta Force B:ssä HMS Gurkhan, HMS Lancen ja HMS Livelyn kanssa taistelulaiva HMS Nelsonia ja lentotukialus HMS Ark Royalia Maltan lentokoneiden täydennysoperaatiossa Style II. Alus osallistui operaatio Halberdiin Force X:ssä suojaten risteilijöitä.^[1]

Alus osallistui 16. lokakuuta Maltan lentokoneiden täydennysoperaatio Callboyhin ja 10. marraskuuta Perpetual I:een. Alus irrotettiin 12. lokakuuta saattamaan taistelulaiva HMS Malaya Gibraltarille sen jälkeen kuin Ark Royal oli torpedoitu. Se palasi avustamaan HMS Laforeytä pelastustehtävässä. Alus palasi 14. marraskuuta Gibraltarille Ark Royalin upottua hinattaessa.^[1]

Joulukuussa alus siirrettiin Aleksandriaan Välimeren laivaston 22. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 4. tammikuuta 1942 tankkeri Glengylen Maltalle ja paluumatkalla HMS Breconshireä Aleksandriaan operaatiossa MF2. Alus liitettiin 8. tammikuuta Force K:hon Maltalle, minkä mukana se suojasi saattueiden WS8A ja WS8B loppumatkan Maltalle operaatiossa MF3. Alus suojasi 25. tammikuuta risteilijä HMS Penelopen sekä hävittäjien HMS Maorin, Lancen, HMS Legionin ja Livelyn kanssa Glengylen ja moottorialus Rowallan Castlen matkan Aleksandriaan.^[1]

Maltalle alus palasi 26. tammikuuta operaatio MF4:n saattueessa. Alus partioi 7. helmikuuta Livelyn kanssa tehtävänään akselivaltojen huoltokuljetusten häirintä, kun ne upottivat kaksi rahtialusta Sisilian länsipuolella. Alus suojasi 13. helmikuuta Aleksandriaan saattueen ME10 ja seuraavana päivänä Aleksandriasta Maltalle saattueen MW9. Alus siirrettiin 20. helmikuuta Välimeren laivastoon.^[1]

Alus osallistui 9. maaliskuuta torpedohyökkäyksessä vaurioituneen Italian laivaston risteilijän tuloksettomaan etsimiseen sekä Saksan laivaston sukellusveneen U-565 torpedoiman risteilijä HMS Naiadin miehistön pelastamiseen 11. maaliskuuta. Alus suojasi 20. maaliskuuta saattuetta MW10 Aleksandriasta Maltalle. Se osallistui 22. maaliskuuta Sirtenlahden toiseen taisteluun, jonka aikana merenkäynti ja suuri nopeus aiheuttivat alukselle rakenteellisia vaurioita.^[1]

Huhtikuun alus oli Aleksandriassa telakalla, mistä se palasi palvelukseen vasta toukokuussa. Alus suojasi 12 kesäkuuta operaatio Vigorousin saattueita, jotka joutuivat 14. kesäkuuta alkaen jatkuviin ilmahyökkäyksiin sekä akselivaltojen pinta-alusten ahdistelemiksi. Operaatio peruutettiin 15. kesäkuuta, minkä jälkeen jäljellä olevat alukset palasivat Aleksandriaan.^[1]

Alus siirrettiin 30. kesäkuuta HMS Sikhin, HMS Croomen ja HMS Tetcottin kanssa tukemaan maavoimia Syyrian rannikolle operaatio Exporterissa. Alus osallistui 4. elokuuta Syyrian rannikolla sukellusvene U-372:n upottamiseen. Syyskuussa alus palasi Aleksandriaan.^[1]

Alus määrättiin Tobrukin maihinnousuoperaatioon Agreementiin. Alukselle nousi 11. syyskuuta Kuninkaallisen merijalkaväen sotilaita kuljetettavaksi Tobrukiin. Maihinnousuosasto joutui 14. syyskuuta rannikkotykistön tuleen, jolloin Sikh vaurioitui pahoin. Zulu otti hinaukseen vaurioituneen aluksen, joka upposi hinattaessa. Osasto joutui ilmahyökkäykseen, jolloin ilmatorjuntaristeilijä HMS Coventry vaurioitui niin pahoin, että Zulu määrättiin upottamaan se. Ilmahyökkäyksen uudistuessa Zulu vaurioitui, jolloin saattuehävittäjä HMS Hursley otti sen hinaukseen. Zulu upposi hinauksessa matkalla Aleksandriaan. Ilmahyökkäyksessä ja aluksen upotessa sai surmansa kaksitoista miehistönjäsentä, 24 miestä katosi ja yksi haavoittui.^[1]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Zulu (F18).

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
• Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7 (englanniksi)