HMS Cattistock (L35)

HMS Cattistock
HMS Cattistock
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Yarrow Shipbuilders, Birkenhead
Kölinlasku	9. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille	22. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön	22. heinäkuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä	26. maaliskuuta 1946
Loppuvaihe	romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma	1 050 t (standardi) 1 360 t (max)
Pituus	85 m
Leveys	8,8 m
Syväys	3,27 m
Koneteho	19 000 hv
Nopeus	27,5 solmua
Miehistöä	146
Aseistus
Aseistus	4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 &times QF 2 naulan Mk VIII neliputkisina Mk VII asennuksina 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia
Infobox OK

HMS Cattistock (viirinumero L35) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa työnumerolla J1834 Yarrow Shipbuildersilta Scotstounista, missä köli laskettiin 9. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 22. helmikuuta 1940 ja valmistui 22. heinäkuuta.^[1]

Valmistumisen jälkeen alus siirrettiin vastaanottotesteihin, joiden päätyttyä ja varustamisen jälkeen se siirtyi elokuussa Scapa Flow’hun. Scapa Flow’ssa alkoi miehistön koulutus 3. hävittäjälaivueessa, jonka tehtävänä olivat saattueiden suojaaminen ja Pohjanmeren meriliikenteen valvonta. Alus siirrettiin koulutuksen päätyttyä Sheernessiin sijoitettuun 21. hävittäjälaivueeseen, johon se liittyi 3. syyskuuta tehtävänään suojata rannikkosaattueita sekä valvoa Kanaalin meriliikennettä. Alus oli laivueessa, kunnes se määrättiin 12. lokakuuta suojaamaan monitori HMS Erebusta. Alusten tehtävänä oli tuhota Dunkerquen rannikolle kootut maihinnousualukset. Alus palasi tehtävästä vapauduttuaan laivueeseensa.^[1]

Alus vaurioitui 10. marraskuuta pommin sirpaleista suojatessaan saattuetta. Se kuitenkin kykeni jatkamaan laivuepalvelustaan. Alus vaurioitui 11. maaliskuuta 1942 lievästi ilmahyökkäyksessä suojatessaan saattuetta. Alus taisteli 17. maaliskuuta Humberin suistossa Saksan laivaston E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta. Taistelu päättyi ratkaisemattomana. Alus suojasi 16. toukokuuta apumiinalaiva HMS Teviot Bankia sekä miinalaiva HMS Ploveria miinanraivaajien kanssa laskettaessa itärannikon sulkuun kaksi osaa (operaatiot BS56 ja BS61), mistä se vapautui 22. toukokuuta palaten laivueeseensa. Alus tulitti 26. heinäkuuta Dieppeä HMS Quornin ja HMS Mendipin kanssa, minkä jälkeen se palasi laivuepalvelukseen. Alus taisteli 12. huhtikuuta 1942 East Anglian rannikolla saattueen kimppuun hyökänneitä E-veneitä vastaan. Muuten alus oli laivueen mukana saattue- ja merivalvontatehtävissä.^[1]

Toukokuussa 1944 alus määrättiin Force G:hen, jonka tehtävänä oli tukea suunniteltua Normandian maihinnousua Itäisessa osastossa (operaatio Neptune). Alus osallistui harjoituksiin osastonsa mukana (exercise Fabius). Se siirtyi Solentiin liittyäkseen Gold Beachin saattueeseen G1. Alus suojasi 5. kesäkuuta osaston kanssa saattueen G1, johon kuuluivat 6. miinanraivaajalaivue, neljä Danlayersiä sekä 150. miinanraivaajalaivueen 1. viirikkö. Saattue saapui seuraavana päivänä kokoontumispaikalle, minkä jälkeen Cattistock erkani saattueesta. Alus liittyi itäiseen osastoon, jonka mukana se tulitti Gold Beachin kohteita maihinnousun tukena. Alus suojasi 7.-27. kesäkuuta alueelle tulevien saattueiden kokoontumisia sekä siirtymisiä. Se vapautui 28. kesäkuuta operaatiosta, mutta alus pysyi Kanaalin alueella tukitehtävissä edelleen.^[1]

Heinäkuussa alus partioi Seinen lahdella estettäessä E-veneiden, räjähtein varustettujen moottoriveneiden sekä pienoissukellusveneiden pääsy maihinnousualueelle. Alus taisteli 7. heinäkuuta E-veneitä vastaan La Combattanten kanssa, jolloin se vaurioitui. Alus siirrettiin 31. heinäkuuta Portsmouthin telakalle kattiloiden huoltoon. Alus palasi 24. elokuuta Kanaalin alueelle tukemaan operaatioita. Se taisteli 29. elokuuta fregatti HMS Retalickin kanssa Le Havresta joukkoja evakuoineen Saksan laivaston aluksen kanssa. Cattistockiin osui taistelun aikana kaikkiaan 26 kranaattia, joista yksi komentosillalle osunut surmasi aluksen päällikön. Alus vaurioitui pahoin muun muassa aluksen tykkiaseistusta tuhoutui sekä tulenjohtojärjestelmä vaurioitui. Alus siirrettiin seuraavana päivänä Portsmouhiin korjattavaksi.^[1]

Alus siirrettiin syyskuussa Chathamiin telakalle, mistä se palasi marraskuussa laivueeseensa aloittaen saattueiden suojaamisen sekä meriliikenteen valvonnan. Alus taisteli 24. helmikuuta 1945 Zeebrüggen edustalla minisukellusvenettä vastaan, joka mahdollisesti tuhoutui. Alus siirrettiin kesäkuussa Noren alaisuuteen tukemaan Kanaalin saarten takaisin valtausoperaatioita, kunnes se siirrettiin elokuussa Portsmouthin alaisuuteen paikallislaivueeseen.^[1]

Alus vieraili syyskuussa Kanaalin saarilla ja se vieraili kolmesti Gibraltarilla ennen vuoden päättymistä. Alus palveli Portsmouhissa, kunnes se siirrettiin 26. maaliskuuta 1946 Devonportin reserviin. Aluksen myynti Norjaan ei toteutunut, jonka jälkeen se siirrettiin Cardiffin reserviosastoon. Alus sijoitettiin 1956 poistolistalle, minkä jälkeen siltä poistettiin kaikki sotamateriaali. Alus myytiin 1957 BISCOlle romutettavaksi. Alus saapui 2. heinäkuuta 1957 hinattuna J. Cashmorelle Newportiin Glamorganiin romutettavaksi.^[1]

• English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)