George Jessel

George Jessel
George Jessel (1926)
Henkilötiedot
Koko nimi	George Albert Jessel[1]
Syntynyt	3. huhtikuuta 1898 New York, New York
Kuollut	24. toukokuuta 1981 (83 vuotta) Los Angeles, Kalifornia
Ammatti	näyttelijä, tuottaja, koomikko, laulaja-lauluntekijä
Puoliso	Florence Courtney (1923–1932) Norma Talmadge (1934–1939) Lois Andrews (1940–1943)
Näyttelijä
Aktiivisena	1908–1981
Palkinnot
Walk of Fame, Hollywood (1960) Jean Hersholtin humanitaarinen palkinto (1969)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

George Albert Jessel (3. huhtikuuta 1898 New York, New York – 24. toukokuuta 1981 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, tuottaja, koomikko ja laulaja-lauluntekijä.

New Yorkin Bronxissa syntynyt Jessel aloitti näyttelijänuransa jo 10-vuotiaana vaudeville-esiintyjänä. 11-vuotiaana hän esiintyi Eddie Cantorin kanssa, ja he esiintyivät sketseissä ja teatterissa.^[2][3][4] Myöhemmin Jessel ryhtyi sooloesiintyjäksi. Tällöin hänen suosituin sketsinsä oli ”Hello Mama”, joka tunnettiin myös nimellä ”Phone Call from Mama”. Vuonna 1919 Jessel alkoi tuottaa itse omaa sooloshow’taan George Jessel’s Troubles ja teki ensimmäisen elokuvansa The Other Man’s Wife.

Vuonna 1919 Jessel oli mukana sanoittamassa kappaletta ”Oh How I Laugh When I Think How I Cried About You”, ja esiintyi 1920-luvun alussa muutamissa menestyneissä komediaesityksissä. Vuonna 1921 Jessel levytti suosiota saaneen ”The Toastmaster” -kappaleen. Vuonna 1925 Jesselistä oli tullut yksi suosituimmista Broadwayn miestähdistä näytelmän Jazzlaulaja ansiosta.^[2] Jessel olisi näytellyt Jazzlaulajan elokuvaversion (1927) pääosan,^[2] mutta hän jättäytyi elokuvasta Warner Brothersin kieltäydyttyä hänen palkkavaatimuksistaan.^[2] 1930-luvulla Jesselillä oli oma radiokuunnelma The George Jessel Show, ja hän näytteli Broadwaylla.^[2]

1940-1950-luvut Jessel tuotti musikaalielokuvia 20th Century Foxilla.^[2][3] Jessel tuotti muun muassa menestyselokuvat Dolly-sisarukset (1945), When My Baby Smiles at Me (1948) ja Tapaamme Miamissa (1951).^[4] 1950-luvun alussa Jessel esiintyi omassa radiokuunnelmassaan The George Jessel Show, josta tehtiin myös samanniminen televisiosarja, jota esitettiin vuodet 1953–1954. Aina vuoteen 1979 Jessel esiintyi monissa eri televisiosarjoissa. Jesselin viimeinen esiintyminen oli vuonna 1981 ilmestyneessä Punaiset-elokuvassa. Jessel myös matkusti paljon USO-viihdejärjestön kanssa^[4] ja kirjoitti kolme muistelmateosta: So Help Me (1943), This Way, Miss (1955) ja The World I Lived In (1975).^[1]

Jessel sai elokuvaurastaan ja työstään viihdeteollisuuden hyväksi tähden Hollywoodin Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 1777 Vine Street 8. helmikuuta 1960.^[1] Vuonna 1969 Yhdysvaltain elokuva-akatemia myönsi Jesselille Jean Hersholtin humanitaarisen palkinnon hänen hyväntekeväisyystyöstään.^[2][1]

George Jessel avioitui ensimmäisen kerran vaudeville-esiintyjä Florence Courtneyn kanssa 22. toukokuuta 1923.^[2][1] Heidän avioliittonsa päättyi avioeroon 24. lokakuuta 1932.^[1] 1930-luvulla Jessel kiinnitti median huomiota rakkaussuhteistaan Pola Negrin, Helen Morganin ja Lupe Vélezin kanssa.^[1] Jessel avioitui Norma Talmadgen kanssa 23. huhtikuuta 1934.^[1][2][5] Heidän avioliittonsa päättyi eroon 11. elokuuta 1939.^[5][1] Kolmannen ja viimeisen kerran 44-vuotias Jessel avioitui 16-vuotiaan näyttelijä Lois Andrewsin kanssa 13. huhtikuuta 1940.^[3][1] Avioliitto päättyi eroon 30. elokuuta 1943.^[1] Jesselillä oli kaksi tytärtä, Jerilynn (s. 1941) ja Charris Carla ”Chrissie” (s. 1961).^[1][2] Jessel sai Jerilynnin vaimonsa Andrewsin kanssa ja Chrissien naisystävänsä Joan Taylorin kanssa.^[1]

George Jessel kuoli sydäninfarktiin 83-vuotiaana Kalifornian Los Angelesissa vuonna 1981.^[2][3] Jessel haudattiin Culver Cityssä sijaitsevalle juutalaiselle Hillside Memorial Parkin hautausmaalle.^[1]

• George Jessel Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• George Jessel Elonetissä.
• George Jessel Allmoviessa (englanniksi)
• George Jessel Internet Broadway Databasessa (englanniksi)