G. J. Ramstedt

G. J. Ramstedt
G. J. Ramstedt 1920-luvulla.
Henkilötiedot
Koko nimi	Gustaf John Ramstedt
Syntynyt	22. lokakuuta 1873 Tammisaari
Kuollut	25. marraskuuta 1950 (77 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	kieltenopettaja
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	E. N. Setälä
Oppilaat	Pentti Aalto ja Aulis J. Joki
Tutkimusalue	kielitiede
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gustaf John (G. J.) Ramstedt (22. lokakuuta 1873 Tammisaari – 25. marraskuuta 1950 Helsinki)^[1] oli suomalainen tutkimusmatkailija, tieteilijä ja diplomaatti. Hän oli vertailevan altailaisen kielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongolistiikan perustaja.^[2][3][4]

Ramstedt tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui kielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa.^[3][4]

Ramstedtin vanhemmat olivat konetyömies Gustaf Adolf Ramstedt ja Edla Mathilda o.s. Holmberg. Perheessä oli yksitoista lasta, joista tunnettuja ovat myös laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Rafael ”Rafu” Ramstedt (1888–1933) ja kansanedustaja Emanuel ”Manu” Ramstedt (1881–1960).^[5] Tytär Elma Järnefelt on toimittanut Ramstedtin kokoelman japanilaisia runosuomennoksia^[6].

Ramstedt teki vuosina 1898–1912 seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan, joissa hän tutki paikallisia kieliä. Matkojen välillä Ramstedt julkaisi kielitieteellisiä tutkimuksia matkoilta kerätyn materiaalin pohjalta ja toimi varsinaisena leipätyönään kieltenopettajana Lahden yhteiskoulussa ja Lahden suomalaisessa tyttökoulussa. Ramstedt osallistui myös Lahden kunnallispolitiikkaan nuorsuomalaisten edustajana.^[4]

Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistitietonsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi.^[4]

Toiselle tutkimusmatkalleen Ramstedt lähti maaliskuussa 1903. Lyhyt matka suuntautui kalmukkien pariin Kaukasukselle ja Kaspianmeren pohjoisosiin. Syksyllä 1903 Ramstedt lähti kolmannelle matkalleen Kaukasian ja Kaspianmeren kautta nykyisten Turkmenistanin ja Tadžikistanin alueille. Siellä hän kuitenkin sairastui marraskuussa vakavasti malariaan ja joutui palaamaan Suomeen hoitoa saamaan.^[4]

Neljäs matka alkoi huhtikuussa 1904, ja kohteina olivat nyt Volgan ja Donin alueen kalmukit; matka kesti vuoden loppuun. Toukokuussa 1905 käynnistynyt viides tutkimusmatka vei Ramstedtin Länsi-Siperian halki ja edelleen Irtyšjoen laakson kautta Kiinalle kuuluvaan Itä-Turkestaniin (nykyinen Xinjiang), jossa hän aikoi tutkia itämongolien kieliä. Ramstedt joutui palaamaan matkalta Suomeen ennenaikaisesti saman vuoden joulukuussa Venäjän-Japanin sodan ja vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien takia. Seuraavat kolme vuotta Ramstedt toimi jälleen opettajana Lahdessa ja julkaisi samalla kielitieteellisiä tutkimuksia kalmukin, mongolin ja tataarin kielestä matkoilla keräämänsä aineiston pohjalta.^[4]

Toukokuussa 1909 Ramstedt lähti Sakari Pälsin kanssa kuudennelle matkalle, tällä kertaa Mongolian keskiosiin, jossa he tekivät arkeologisia kaivauksia. Menestyksekäs matka päättyi saman vuoden lopulla. Viimeinen Ramstedtin tutkimusmatkoista suuntautui jälleen Mongoliaan, jonne hän lähti toukokuussa 1912 ylioppilas Arvo Sotavallan kanssa. Viisi kuukautta kestäneellä matkalla tehtiin kielitieteellisiä, arkeologisia ja maantieteellisiä tutkimuksia.^[4]

1917 Ramstedt nimitettiin Helsingin yliopiston altailaisen kielitieteen ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi, ja hän muutti Lahdesta Helsinkiin. Hän jatkoi edelleen tutkimuksiaan matkoilla keräämänsä aineiston pohjalta.^[4]

Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi Ramstedtin diplomaatinura, kun hänet nimitettiin 1919 Suomen Japanin, Kiinan ja Siamin asiainhoitajaksi asemapaikkanaan Tokio. Tehtävässä Ramstedt toimi vuoteen 1929 saakka ja jatkoi diplomaatin työn ohella myös omia kielitutkimuksiaan. Hän opetteli tänä aikana myös japanin kielen ja alkoi tutkia korean kieltä.^[7]

Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorinvirassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. Vuosina 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935^[8], ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä, ja hän oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolikielten tutkijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. — Ramstedt oli kouluvuosistaan saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.^[4]

Ramstedt oli ensimmäisiä suomalaisia esperantisteja opiskeltuaan kielen vuonna 1891. Hän oli myös Suomen Esperantoliiton puheenjohtaja. Asuessaan Japanissa Ramstedt osallistui Japanin esperantoinstituutin (Japana Esperanto-instituto, japaniksi 日本エスペラント協会 nihon esuperanto kyōkai) toimintaan. Hän myös opetti esperantoa monilla paikkakunnilla kuten Sendaissa, Yokohamassa, Yokosukassa, Nagoyassa, Kyotossa, Osakassa, Kobessa, Okayamassa, Fukuokassa ja Nagasakissa. Ramstedt innosti muun muassa nuoren japanilaiskirjailija Kenji Miyazawan opiskelemaan esperantoa.^[9]

1940-luvulla Ramstedt julkaisi muistelmansa, ensin Yleisradiossa radio-ohjelmasarjan muodossa, sen jälkeen myös kahtena kirjana.

Ramstedtin japanilaisten runojen käännöksiä ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen 1953 kokoelma Japanilaisia runoja. Osan runoista hän oli kääntänyt jo 1930-luvulla, ja hän saattoi siten olla ensimmäinen japanista vakavasti kääntänyt. Runot vastaavat Niklas Salmen mukaan pitkälti alkuperäisiä sanastollisesti ja mitallisesti, mutta niiden sävy on mahtipontinen alkuperäisteksteihin verrattuna, ne sisältävät japanilaiselle runoudelle vieraita elementtejä, ja kieli on arkaaista.^[10]

• Über die Konjugation des Khalkha-mongolischen, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1902
• Seitsemän retkeä Itään 1898–1912, WSOY 1944. Uusi painos Oppian 2022, ISBN 978-951-877-770-3 (Kirja digitoituna Kansalliskirjastossa)
• Lähettiläänä Nipponissa: Muistelmia vuosilta 1919–1929' WSOY 1950. – 2. p. WSOY 1998 sis. alkusanat, kirjoittanut Aulis J. Joki. Uusi painos Oppian 2022, ISBN 978-951-877-771-0 (Kirjan 1. painos digitoituna Kansalliskirjastossa)
• A Korean Grammar, Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, vo. 82, Special limited reimpression. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia LXXXII, Suomalais-Ugrilainen Seura 1939. Uusi painos 1997.
• Japanilaisia runoja, WSOY 1953 – 4. painos 1978 ISBN 951-0-07619-8

• Harry Halén: Kulkumiehiä: Suomalais-itämainen vieraskirja. Helsinki: Otava 1986 ISBN 951-1-08724-X
• Kerkko Hakulinen & Olavi Heikkinen (toim.): Suomalaiset Aasian-kävijät. Helsinki: Kirjayhtymä 1980 ISBN 951-26-1876-1

• Bengelsdorff, Anna Lena: Gustaf John Ramstedt: En mongolsjäl i professorsrock. Ekenäs: Proclio, 2017. ISBN 978-952-67524-4-0
• Halén, Harry: ”Ramstedt, Gustaf John (1873–1950)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 84–86. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta G. J. Ramstedt Wikimedia Commonsissa

• Harry Halén, G. J. Ramstedt ja japanologia Japanin kulttuurin ystävien lehti syyskuu 1981 s. 4–6 (moniste-pdf)
• Arno Forsiuksen artikkeli G. J. Ramstedtista. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ramstedt, John hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• G. J. Ramstedt : Vähän uudenvuoden vietosta Japanissa, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 03.01.1932, nro 1, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• G. J. Ramstedt : Kun Pälsin kanssa toimitin hautauksen Mongoliassa, Helsingin Sanomat, 03.06.1934, nro 146, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Nuori Ramstedt tuhat markkaa taskussa, Suomen Kuvalehti, 07.11.1936, nro 45, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• G. J. Ramstedt : Uuden vuoden vietto Japanissa, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1938, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot