Götajoki

Götajoki Göta älven, Göta älv
Vesiputouksia Götajoessa Trollhättanin lähellä.
Maanosa	Eurooppa
Maat	Ruotsi
Läänit	Länsi-Götanmaa
Maakunnat	Dalsland, Länsi-Götanmaa
Kunnat	Vänersborg, Trollhättan, Lilla Edet, Ale, Kungälv, Göteborg
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Götajoen vesistö (108)
Pinta-ala	50 229,3 km² [1]
Järvisyys	19 % [2]
Pääuoman pituus	731 km [3]
Pääuoman osuudet	Götajoki ←Vänern ←Klarjoki ←Trysilelva ←Femundselva ←Gløta ←Røa
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Vänersborg, Vänern [4]
	58.3720°N, 12.3607°E
Laskupaikka	Göteborg & Harestad, Göteborgin kunta
	57.6816°N, 11.8360°E
Esteet	Lilla Edet, Olidan, Hojum, Vargön [5][6]
Sivu-uomat	Säveån (d), Trollhättanin kanava (en), Lärjeån (en), Mölndalsån (d), Q10510102, Slumpån (d)
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	44 – 46 m
Laskukorkeus	0 m
Korkeusero	noin 45 m
Pituus	93 km [7]
Keskileveys	70 – 270 m [a]
Kaltevuus	0,49 m/km
Keskiylivirtaama	953 m³/s (MHQ) [8]
Keskivirtaama	575 m³/s (MQ) [8]
Keskialivirtaama	168 m³/s (MNQ) [8]
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Götajoki (ruots. Götaälven, Göta älv) on Ruotsissa Länsi-Götanmaan läänissä virtaava 93 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Vänersborgin kaupungin kohdalla Vänernin lounaispäässä ja laskee mereen Göteborgin kaupungin kohdalla. Se muodostaa Götajoen vesistön 731 kilometriä pitkässä pääuomassa alajuoksulla sen viimeisen osuuden. Götajoki on virtaamaltaan Ruotsin suurin joki. Se on rahtilaivoillekin purjehduskelpoinen joki ja joessa olevien sulkujen takia laivat pääsevät Vänerniin asti.^{[2][9][10][7][11]}

Joki on sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan Ruotsin suurin joki. Se alkaa Vänernin lounaispäässä kapenevasta lahdesta, joka jää Vänersborgin keskustaajaman ja Vargönin taajaman väliin. Jokea on heti vastassa vesivoimalaitos, joka estää joella vapaan liikkumisen. Vene- ja laivaliikennettä varten on kaivettu Vänersborgin lounaispuolelta virtaava nelikilometrinen Karls gravin kanava, joka hyödyntää Vassbottenin järveä tai lahtea. Joen alkuosuus katkeaa uudestaan kahdeksan kilometrin päässä Trollhättanissa kahteen vesivoimalaan, jotka laivaliikenne ohittaa sulkujen sääntelevää ohituskanavaa pitkin. Tätä seuraa noin 20 kilometriä pitkä osuus, joka on aluksi kapealaaksoinen, mutta aukeaa ennen Hjärtumia laajaksi peltoaukeaksi. Jokiosuus päättyy Lilla Edetiin, jossa sijaitsee rinnakkain vesivoimalaitos ja laivaliikenteelle sulut. Joen yläjuoksulla on jo pieniä saaria, mutta alajuoksulla niiden koko kasvaa. Joki jatkaa lähes saarettomana Götan ohitse Lödöseen, jossa tulevat ensimmäiset lietesaaret. Ne on otettu viljelyyn tasaisina ja matalina saarina. Ensimmäinen on saari Ängsholmen ja sitä seuraavat Bäcksholmen ja pienet kartassa nimettömät luodot. Ennen Älvängeniä jää päävirrasta sivuun mantereeseen osittain maatunut Signehögsholmen, joka on ollut 1,3 kilometriä pitkä luoto. Pian tämän jälkeen joki haarautuu Tjurholmenin ympärille. Tämä Älvängenin kohdalla sijaitseva lietesaari on yli 4 kilometriä pitkä ja enintään 700 metriä leveä. Joen kapeampaa haaraa kutsutaan Kungsledeniksi. Luotoa suojaamaan on rakennettu sen rantoja kiertävä tulvavalli.^[4][11]

Joki saapuu lietesaarien jälkeen mäkiselle seudulle, jonka kapenevassa laaksossa on kallioista huolimatta runsaasti savimaata. Kungälvin ja Bohusin taajamien välissä tapahtuu joen haarautuminen kahdeksi suuhaaraksi (bifurkaatio). Joki jatkaa etelään pitkin nimikkouomaansa, jota kutsutaan tässä yhteydessä toisella nimellään Göteborgsgrenen, kun suuri osa vedestä työntyy länteen pitkin Nordre älvin haaraa. Pohjoisessa suuhaarassa virtaa noin 2/3–3/4-osa Götaälvin vedestä ^[6]. Joki kiertää ensin Sävtuvanin saaren molemmilta puolilta ja tämän jälkeen uoma haarautuu uudelleen Fästningsholmenin ympärillä. Fästningsholmen on korkea saari, mutta muut Nordre älvin saaret ovat lietesaaria. Joen suuhaarat sulkevat väliinsä suuren Hisingenin saaren ja laskevat sen jälkeen mereen 12 kilometrin päässä toisistaan. Hisingen on Ruotsin viidenneksi suurin ja asukasluvultaan toiseksi suurin saari. Vaikka sen rantaviivasta on yli puolet joenrantoja, voidaan Hisingenia pitää aitona saarena. Nordre älv on säilyttänyt luonnontilansa paremmin kuin Göteborgsgrenen, jonka maalaismaisema on teollistunut ja kaupungistunut Göteborgin kasvamisen myötä. Nordre älvillä tulee Fästningsholmenin jälkeen vastaan Skeppsholmen, Tjuvholmen ja pian myös Munkholmen, joka on jo 1,8 kilometriä pitkä lietesaari. Nordre älv avautuu estuaariin, jota kutsutaan Nordre älvs fjordiksi. Lahti on matala, hitaasti syvenevä ja sen erikoisuus on veden kerrostuminen makeaan päällysveteen ja suolaiseen alusveteen.^{[4][10][7][11]}

Kungälvin jälkeen Göteborgsgrenen jatkaa virtaamista kapeana jokena. Joen itärannat ovat korkeampia kuin viljellyt länsirannat. Vasta 9 kilometrin päässä jokihaarasta alkaa rantojen teollistuminen näkyä. Asuinalueiden eteen on muodostunut kapea molempia rantoja seuraava teollisuusvyöhyke. Kun joki saapuu Göteborgin keskustaan, muuttuu alue satama-alueeksi suurine betonilaitureineen. Satama-aluetta vastapäätä rannan tuntumassa sijaitsee Göteborgin vanhakaupunki. Joki päättyy neljän kilometrin jälkeen Älvsborgsfjordeniin, joka aukeaa edelleen Rivö fjordin saaristoksi. Keskustassa Götajokeen yhtyy idästä tuleva Sävån, joka tuo siihen kirkasta vettä. Samoin tekee etelän suunnasta virtaava Mölndalsån, joka tuo sitä vanhakaupungin kanaviin ja vallihautoihin.^[10][11]

Götajoki alkaa Vänersborgista, virtaa Trollhättanin, Lilla Edetin ja Alen kuntien läpi. Joki haarautuu Kungälvin ja Göteborgin rajalla. Göteborgsgrenen virtaa Göteborgissa ja Nordre älv muodostaa Kungälvin ja Göteborgin välisen kuntarajan. Joen ympäristössä elää noin miljoona ihmistä. Joki on tärkeä maisemallinen elementti läpivirtauskunnille, mutta joesta otetaan myös raakavettä jokivarren asukkaille ja edelleen näiden ympäristökunnille, kuten Mölndal, Partille ja Öckerö. Götajoen vesihuollon piirissä elää 700 000 asukasta.^[7][11]

Joenvarren merkittävimmän taajama-alueen muodostaa Göteborgin keskustaajama, joka on monikuntainen kompleksi. Seuraavaksi suurin taajama on Trollhättan, jossa asuu noin 50 000 asukasta. Sen suuri vaikutus jokeen perustuu vesivoimaan, teollisuuteen ja seudun asukastiheyteen. Trollhättanin pohjoispuolella sijaitsee Vänersborg, jonka lähiympäristössä asuu 30 000 asukasta, Göteborgin pohjoispuolella sijaitsee Kungälvin noin 20 000 asukkaan taajama, ja jokivarren keskijuoksulla sijaitsevat vielä Nödinge-Nol, jossa on 12 000 asukasta, Lilla Edet, jossa on 4 000 asukasta, Göta, jossa on 1 000 asukasta ja Lödöse, jossa on noin 2 000 asukasta.^[10][b]

Leveillä joilla maantiet kulkevat tavallisesti kummallakin puolella jokea. Jokea ylittävät sillat ovat silloin harvinaisia. Joen itäpuolta kulkee valtatie E45 Göteborgista Vänersborgiin, ja se jatkaa Vänernin ohitse pohjoiseen. Valtatien E45 rinnalla kulkee sitä vanhempi maantie, jota myöten pääsee lähiseudun taajamiin. Göteborgista alkava ja joen länsirantaa seuraava valtatie E6 (Norgevägen) poikkeaa jo Kungälvissä merenrannikolle. Täältä jatkaa joen länsirantaa vanha maantie, joka käy kaikissa länsipuolen rantataajamissa.^[10]

Niissä Götajoen kohdissa, jossa ei ole useita rinnakkaisia uomia tai suuhaaroja, on joen leveys 70–270 metriä ^[a]. Voimalaitoksien patoaltaissa voi vedenpinta kohota paljon luonnollista tasoaan korkeammalle, jolloin patoallaskin on tavallista leveämpi. Esimerkiksi Trollhättanissa on patoallas noin 900 metriä leveä. Ylityspaikkoja esiintyy Götajoen jokilaaksossa harvakseltaan. Göteborgin keskustassa joen alittavat Marieholmin tunneli ja Tingstadin tunneli ja sen ylittävät sillat Götaälvbron ja Älvsborgin silta. Hisingenin ja mantereen välissä on Norrledenillä oma silta ja Bohusissa Jordfallsbron. Kungälvissä ylittää Fästningsholmenilla Nordre älvin lyhyet kaksi siltaa. Myös Norgevägenillä on silta Kungälviin. Hisingeniltä pääsee pohjoiseen myös lautalla, joka liikennöi Nordre älvin alajuoksulla. Seuraavat Götajoen ylittävät sillat sijaitsevat yläjuoksulla Lilla Edetissä. Voimalaitospadolla ja sen alapuolella on kaksi siltaa. Samanlainen ylitysmahdollisuus on myös Trollhättanissa, jonka voimalaitoksen patoa seuraa tie. Padon yläpuolella sijaitsee vielä yksi silta. Trollhättanin pohjoispuolella sijaitsee valtatiehen E45 kuuluva Stallbackabron. Viimeiset sillat sijaitsevat aivan yläjuoksulla. Vargön silta, Karls gravin silta ja Trafikkanalenin Dalbobron ylittävät Götajoen ylimmät vesiosuudet.^[10]

Rautatiet vaativat usein omat siltansa. Göteborg on eteläisten, itäisten ja pohjoisten ratalinjojen kohtaamispaikka. Teollistumisen aikana tuli rataverkosta Göteborgin ympäristössä tiheä. Götajoen itärantaa seuraa rata, joka jatkaa Vänersborgiin asti. Siellä kohtaavat Vänernin kiertävät radat Norjasta tulevan radan ja itään jatkavat radat. Joen ylittäviä rautatiesiltoja on Vänersborgissa, Trollhättanissa, Kungälvissä ja Göteborgin keskustassa. Keskustassa ylittää joen myös raitiovaunutieliikenne.^[10]

Vaikka Götajoen kanavoimista ajateltiin jo 1500-luvulla, saatiin se päätökseen vasta 1800-luvulla. Lilla-Edetissä, Trollhättanissa ja Vargönissä oli suuria koskia, joita ei voinut ohittaa laivalla. Joen kokonaispudotus on 44 metriä ja se jakautuu voimaloiden patojen vedenkorkeuseroina ilmaistuna Lilla-Edetissä 6,4 metriä, Trollhättanissa 32,5 metriä ja Vargönissä 4,9 metriä. Jokea on rakennettu kanavaksi ruoppaamalla ja kallioita räjäyttämällä noin 10 kilometrin matkalla. Luonnollisia väylänosuuksia on 72 kilometriä. Laivaliikenne käyttää alajuoksulla väylänään sekä Nodre älviä että Göterborgsgreneniä ja yläjuoksulla liikenne ohjataan Karls gravia pitkin Vassbotteniin ja Trafikkanalenia myöten Vänerniin. Tällä Trollhättanin kanavana tunnetulla vesireitillä on kuusi sulkua, 9 nostosiltaa ja kolme kiinteää siltaa. Vesireitin syväys on 6,3 metriä ja matalimmat kiinteät sillat sijaitsevat Nordre älvillä, jossa ne ovat 12,5 metriä korkeat. Korkein kiinteä silta on Göteborgissa sijaitseva Angeredsbron, jolla on korkeutta 47 metriä, ja toiseksi korkein on Trollhättanissa sijaitseva Stallbackabron, jolla on korkeutta 27 metriä. Muut sillat ovat läppäsiltoja, yksi on kääntösilta ja yksi nostosilta. Väylän nopeusrajoitukset ovat viisi tai kymmenen solmua. Nykyään jokea matkaa noin 1 000 laivaa vuodessa ja ne kuljettavat Götajoen ja Vänernin satamiin 2–3 miljoonaa tonnia tavaraa tai raaka-aineita. Vapaa-ajan veneilyn liikennöintitiheys on noin 2 800 venettä vuodessa.^[4][7][12]

Suurin osa Götajoen läpi virtaavasta vedestä tulee Vänernjärvestä. Yläjuoksun vesitilannekin vaikuttaa Götajoen virtaamiin, sillä yläpuoliset vedet ovat säännösteltyjä ja sekä kevättulvien että korkean veden aikana jokeen juoksutetaan jopa yli 1 000 kuutiometriä vettä sekunnissa. Teollistumisen aikana Vänerniin laskevia jokia käytettiin viemäreinä samoin kuin Götajokeakin. Vedenlaatu heikkeni 1800-luvulta alkaen 1970-luvulla saakka, jonka jälkeen sekä järvi että jokia ovat puhdistuneet takaisin 1800-luvun lopun tilanteeseen. Vedenlaadun eteen tehdään edelleen työtä ja tavoitteena on puhdas vesi. Joen vettä on otettu 1800-luvulta alkaen ja edelleen otetaan raakavedeksi kotitalouksien juomaveden tuottamiseksi. Joen vettä käytetään edelleen teollisuuden raakavesilähteenä ja prosessien jäähdytysvetenä. Haja-asutusalueiden maa- ja metsätalouden yhteiset päästöt fosforin osalta kolme neljäsosan päästöistä ja yli puolet typen päästöistä. Myös vedenpuhdistuslaitoksien läpi pääsevien ravinteiden osuudet ovat samansuuruiset teollisuuspäästöihin nähden. Jokiveden sameutta lisäävät myös rahtialusten ja pienveneilijöiden liikenne joella.^[13]

Jokiveden käyttö on raakavetenäkin lähes juomavesilaatuista, vaikka se vielä puhdistetaan ennen vesijohtoverkkoon päästämistä. Joen ekologinen tila on kauttaaltaan välttävä lukuun ottamatta Nordre älviä, jossa tila on tyydyttävä. Joen kemiallinen tila on tyydyttävä johtuen korkeista elohopea- ja polybromididifenylaattien pitoisuuksista. Suurin elohopealähde on kivihiilivoimalat, joiden savukaasuissa sitä esiintyy. Savukaasut laskeutuvat alueelle sekä kaukaa että läheltä.^[13]

Joen rannoilla tavataan ojavillakkoa, joka on vaarantunut laji. Kuusihedevesirikon esiintymisalue on pääasiassa Mölndalsånin varsilla ja kellokatkeron Säveånin. Erityisiä lintulajeja ovat kuningaskalastaja, laulujoutsen ja keltavästäräkki. Vesieläimistä majava jättää täälläkin merkiksi kaluttuja puunrunkoja ja mereltä nousee jokea Lilla Edetiin asti kirjohylje.^[14]

Götajoessa ja sen sivujoissa elää 37 kalalajia. Joen suuhaaroissa elää yläjuoksuun nähden poikkeava kalasto. Alajuoksulla voi makeaan jokiveteen sekoittua merellistä suolavettä, jolloin myös murtovesissä viihtyvät lajit ovat yleisiä. Niistä lajeja ovat esimerkiksi valkoturska ja kampela. Jokilajistoon kuuluu Ruotsissa yleisiä kalalajeja: ahven, hauki, lohi, made, taimen, särki, suutari, kuore, salakka ja lahna. Harvinaisuuksia ovat merinahkiainen ja toutain.^[14][15]

Pääartikkeli: Götajoen vesistöalue

Vesistön valuma-alueen pinta-ala on 50 229 neliökilometriä (km²). Götajoen alue muodostuu siitä valuma-alueen osasta, jonka vedet laskevat suoraan Götajokeen, mutta josta jätetään pois Vänernin valuma-alue. Götajoen alueen pinta-ala ilman Vänernin valuma-aluetta on 3 400 km² (joskus ilmoitetaan 3 500 km² ^[7]). Vänerniin laskee eri ilmansuunnista monia jokia ja ojia ja sen valuma-alueeksi tulee 46 830 km². Yksi joista on Klarjoki, jonka vesistöviranomaiset ovat valinneet pääuomaksi vesistön yläjuoksulle. Klarjoen valuma-alueen pinta-ala on 11 848 km². Ilman Klarjoen valuma-aluetta on Vänernin jäljelle jäänyt valuma-alue 34 982 km² suurinen. Jos vesistön valuma-alue jaetaan kolmeen erilliseen osaan edellä kerrotulla tavalla, saadaan valuma-alueen kolmijaoksi Götajoen alue (6,8 %), Vänernin alue (69,6 %) ja Klarjoen valuma-alue (23,6 %). Götajokeen tulevasta vedestä on valtaosa peräisin Vänernistä ja vain pieni osa on peräisin Götajoen sivujoista. Vänernillä on suuri vaikutus joen vedenlaatuun, veden määrään ja sen juoksutukseen. Vesi virtaa Vänernistä mereen 1,5–5 vuorokaudessa ^[7].^[1][2][9]

Götajoen alue jakautuu joenuomaan nähden epätasaisesti, sillä joenuoman länsipuolelle jää vain kapea alle 10 kilometriä leveä kaistale. Suurimmat sivujoet yhtyvät Götajokeen itärannassa ja niiden valuma-alueet sijaitsevat kauempana idässä.^[10]

Götajoen vesistöalue on suhteellisen pieni verrattuna joen sisältämään suureen vesimäärään. Joen vesi on peräisin Vänernin valuma-alueelta, mutta siihen tulee pieni lisäys Götajoen alueen sivujoista. Sivujoet on luetteloitu alla sijaitsevaan taulukkoon. Götajoen kaksi suuhaaraa on eritelty taulukon yläosassa omiksi lohkoikseen, jonka alapuolella on uoman yhtenäisen osan sivujoet. Tietojen lähteet on luetteloitu taulukon alle ja viitteet on koottu oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Viitteet on luetteloitu samassa järjestyksessä kuin ne esiintyvät taulukossa.

Sivu-uoman nimi	Etäisyys mereen (km)	Pääuoman kohta	Pituus (km)	Virtaama MQ (m³/s)	Valuma- alue (km²)	Lähteet
laskee Kattegatin Norde älvs fjordiin
Kvillen	2	Norde älv		0,4	29	1,1,1,–,2,2
Ormbäcken	2	Norde älv				1,1,1,–,–,–
Kungälvsbäcken	6	Norde älv			12	3,1,1,–,–,3
joenhaara Kungälvissä (14 km) → suuhaara Norde älv
laskee Kattegatin Älvsborgsfjordeniin
Kvillebäcken	4	Göteborgsgrenen		0,3	16	1,1,1,–,2,2
Mölndalsån	6	Göteborgsgrenen	40	5	259	1,1,1,4,2,2
Säveån	6	Göteborgsgrenen	130	25	1 740	1,1,1,4,2,2
Lärjeån	11	Göteborgsgrenen	55	2	112	1,1,1,5,2,2
Syrtesjönin oja	19	Göteborgsgrenen		0,1	5	1,1,1,–,2,2
joenhaara Kungälvissä → suuhaara Göteborgsgrenen
Hållsdammsbäcken	17	Nödinge		0,3	15	1,1,1,–,2,2
Nolån	21	Nol		0,9	56	3,1,1,–,2,2
Välabäcken	23	Nol		0,2	15	1,1,1,–,2,2
Vallerån	24	Älvängen		0,3	16	1,1,1,–,2,2
Solbergaån	25	Älvängen		0,3	20	3,1,1,–,2,2
Grönå	27	Älvängen		3	197	1,1,1,–,2,2
Gårdaån	35	Lödöse		0,7	60	1,1,1,–,2,2
Torskogbäcken	35	Lödöse		0,2	12	3,1,1,–,2,2
Ryssjöbäcken/Kärraån	42	Göta			10	1,1,1,–,2,2
Hanströmsbäcken	43	Göta		0,2	14	1,1,1,–,2,2
Västerlandaån	44	Göta		0,4	27	3,1,1,–,2,2
Sannersbybäcken	45	Lilla Edet			14	3,1,1,–,–,3
Lill-Edetin vesivoimalaitos (47 km)
Strömsbäcken	48	Lilla Edet				1,1,1,–,–,–
Brattorpsån	52	Hjärtum		0,5	28	1,1,1,–,2,2
Sollumsån	54	Hjärtum		0,6	36	1,1,1,–,2,2
Slumpsån	56			5	395	1,1,–,–,2,2
Bränneribäcken	58					1,1,–,–,–,–
Åkerstömsån	64	Trollhättan		0,2	17	3,1,1,–,2,2
Ryrbäcken	66	Trollhättan			10	3,1,1,–,–,3
Olidanin vesivoimalaitos (67 km) & Hojumin vesivoimalaitos (69 km) Trollhättanissa
Stallbackaån	72	Trollhättan		0,9	78	1,1,1,–,2,2
Bastån	78	Vänersborg		0,6	49	1,1,1,–,2,2
Vargönin vesivoimalaitos (79 km)
joen alku Vänernistä

Lähteet: 1 = ^[16], 2 = ^[17], 3 = ^[14], 4 = ruotsinkielinen Wikipedia, 5 = englanninkielinen Wikipedia

Götajoen alueen järvet ovat pieniä, varsinkin jos verrataan Vänerniin. Götajoen sivujoella Säveånin valuma-alueella sijaitsee kuitenkin Mjörn, jonka pinta-ala on 55 km². Se on Götajoen alueen suurin järvi. Saman joen valuma-alueeseen kuuluvat myös Anten, Säven, Sävelången ja Aspen.^[18] Sivujoen Slumpånin valuma-alueeseen kuuluvat Vanderydvattnet ja Gravlången.^[10]

Göta Älvin pääuomassa on neljä vesivoimalaitosta: Lilla Edet, Olidan, Hojum ja Vargön. Voimaloiden yhteisteho on 326 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 1 635 gigawattituntia.^[5]

1900-luvun alussa alettiin suunnittelemaan Olidanin voimalaa, jonka rakentaminen käynnistyi vuonna 1910 ja se valmistui vuonna 1921. Voimalasta tuli aikanaan Ruotsin suurin ja se hyödynsi suuren joen suurta pudostusta ja suurta virtaamaa yhdessä. Joen keskijuoksulla toimii Lilla-Edets, joka valmistui 1926, ja lähellä Vänernin luusuaa Vargönsin voimala vuonna 1934. Hojumin voimalaitos valmistui Olidanin voimalasta kilometrin ylävirtaan päin vuonna 1942. Voimaloiden patoluukut avataan yleisälle aina Juhannuksena ja erityisenä päivänä, Fallets dag, jotta yleisö voisi vielä kokea koskien pauhun. Joen alkuperäinen lohikanta kuoli voimalaitosrakentamisessa. Lilla Edetiin rakennettu kalatie toimii hyvin ja sekä lohi että meritaimen nousevat voimalan ohi ja kutevat niillä sivujoilla, jotka jäävät Trollhättanin voimaloiden alapuolelle. Götajoen lohikannasta riittää vapaa-ajan kalastajille hyvin suuret saaliit. Trollhättanissa on ankeriasasema, jossa kerätään ankeriaat kuljetettavaksi Vänerille.^[15]

• Fakta on GÖTA ÄLV - En beskrivning av Göta älv och dess avrinningsområde nedströms Vänern 2015, s. 7–8, 14–15, 18–20. Göteborg: Göta älvs vattenvårdsförbund, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.10.2021). (ruotsiksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Götajoki Wikimedia Commonsissa