François de Barthélemy

François-Marie de Barthélemy (20. lokakuuta 1747 Aubagne – 3. huhtikuuta 1830 Pariisi)^[1] oli ranskalainen diplomaatti ja poliitikko. Hän oli vuonna 1797 direktoriohallituksen jäsenenä.

François Barthélemyn setä oli tunnettu kirjailija ja arkeologi Jean-Jacques Barthélemy, jonka avulla hän pääsi diplomaattiuralle. Barthélemy työskenteli vuodesta 1768 Ranskan lähetystössä Tukholmassa ja vuodesta 1775 Wienissä, minkä jälkeen hän oli vuosina 1784–1792 asiainhoitajana Lontoossa. Vallankumouksen jälkeen hän oli 1792–1797 Ranskan lähettiläänä Sveitsissä.^[1][2][3] Barthélemy edusti Ranskaa vuoden 1795 Baselin rauhanneuvotteluissa, ja neuvotteli rauhan Espanjan, Preussin ja Hessenin kanssa. Hänet valittiin 26. toukokuuta 1797 jäseneksi Ranskaa johtaneeseen viisihenkiseen direktorioon ja hän astui virkaan 6. kesäkuuta. Hän liittoutui direktoriossa Lazare Carnot’n kanssa. Rojalististen sympatioidensa vuoksi Barthélemy syrjäytettiin fructidorkuun 18. päivän vallankaappauksen yhteydessä, erotettiin direktoriosta 5. syyskuuta 1797 ja karkotettiin Ranskan Guyanaan. Hän onnistui pakenemaan sieltä Yhdysvaltoihin ja edelleen Isoon-Britanniaan.^[1]

Barthélemy pääsi palaamaan Ranskaan vuoden 1799 brumairen vallankaappauksen jälkeen. Konsulihallinnon aikana hänet nimitettiin tammikuussa 1800 edustajaksi uuteen senaattiin (Sénat conservateur), jonka varapuhemieheksi hänet valittiin. Napoleon teki hänestä vuonna 1803 Ranskan kunnialegioonan komentajan ja antoi hänelle vuonna 1808 kreivin arvon. Barthélemy johti puhetta senaatin istunnossa sen äänestäessä 2. huhtikuuta 1814 Napoleonin valtaistuimelta erottamisen puolesta ja siirtyi sen jälkeen tukemaan Bourbonien valtaanpaluuta. Hän oli jäsenenä komiteassa, joka valmisteli uuden perustuslain, vuoden 1814 peruskirjan, ja sai Ludvig XVIII:n myöntämän päärinarvon. Vuodesta 1815 hän oli edustajana uudessa ylähuoneessa, päärien kamarissa. Vuonna 1818 hänestä tehtiin markiisi.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François de Barthélemy Wikimedia Commonsissa