Formalismi

Formalismi (lat. formalis 'muodollinen') on taiteessa, kirjallisuudessa, kritiikissä tai filosofiassa suuntaus, tutkimuksen ala tai tarkastelutapa, joka painottaa muotoa sisällön tai merkityksen sijaan.

Formalismilla voidaan viitata eri aloilla myös muodollisia eli formaaleja piirteitä korostaviin asioihin. Esimerkiksi oikeustieteessä formalismi on oppi, joka painottaa oikeusprosessin oikeudenmukaisuutta pikemminkin kuin todellisia seurauksia. Uskonnoissa formalismi tähdentää rituaaleja ja palvelusmenoja eikä niiden merkityksiä.

Matemaattisen formalismin mukaan matematiikka on aksiomaattisesti määriteltyjen abstraktien rakenteiden tutkimista symbolisen logiikan ja matemaattisen merkintäjärjestelmän keinoin.

Pääartikkeli: Venäläinen formalismi

Venäjän formalismi oli vuosina 1910–1930 vaikuttanut taiteentutkijoiden koulukunta. Suuntauksen lähtökohta oli tieteellisyys, ja se pyrki kielitieteiden pohjalta rakentamaan omaa kirjallisuudentutkimuksen haaraansa. Venäläinen formalismi syntyi samaan aikaan kuin venäläinen ja neuvostoliittolainen avantgarde, jota kutsutaan myös Venäjän kulttuurin hopeakaudeksi.

Formalistien kulttuurikäsitys oli usein samansuuntainen modernistien kanssa. Formalismi-sanaa käyttivät halveksuvasti muun muassa stalinistisesti suuntautuneet marxilaiset, jolloin tavallisesti haluttiin puolustaa sosialistista realismia tai ylipäätään taiteen "sisältöjä" sen muotoja korostavia suuntauksia vastaan. Venäjällä formalisti oli alun perin rienaava nimitys.

Esimerkiksi tohtori F. Herneck puolusti sosialistista realismia DDR:ssä ilmestyneessä Die Fotografie (8/1960) lehdessä seuraavasti:

»Realistinen valokuvataide, joka käyttää tietoisesti kaikkia valokuvauksellisia keinoja - kuten näkökulman, valaistuksen, kuvaterävyyden, aukon, häivennyksen tai muun valintaa - voi kehittyä vain kahden rintaman taistelussa: taistelussa formalismia ja naturalismia vastaan. Taistelu formalismia vastaan, kuten se ilmenee niin kutsuttuna subjektiivisena valokuvauksena ja muina myöhäisporvarillisen yhteiskunnan rappion ilmaisuina, on eräs ideologisen luokkataistelun muoto. Formalismi tarkoittaa luopumista esittävästä sisällöstä. Subjektiivinen valokuvaus, kuten kaikki muukin formalistinen näennäistaide, kieltää taiteellisen luovuuden epistemologisen luonteen. Hylkimällä sisältöä se johtaa vääjäämättä valokuvauksellisen muodon tuhoutumiseen. Formalismi täyttää selvästi taantumuksellisen luokkatehtävänsä niin valokuvauksessa kuin kuvataiteissa...^[1]»

Formalismi on myös sellainen taideteoksen tarkastelun ja arvioinnin lähestymistapa, joka perustuu ainoastaan teoksen esittämiin formaalisiin eli muodollisiin ominaisuuksiin, kuten viivaan, väreihin, massaan tai volyymiin. Lähestymistavan vahvuus on siinä, että se kohtaa teoksen ilman takautumia sen muihin ominaisuuksiin. Formalismi ei selvitä esimerkiksi teoksen aiheen uskonnollisia merkityksiä, viittaa sen kriittisiin ominaisuuksiin, sen sosiaalisiin yhteyksiin tai selvitä teoksen symboliikan esteettistä vetoavuutta tai korosta taiteilijan elämän merkitystä.

Formalismi oli käyttökelpoinen esimerkiksi 1900-luvun alussa, kun taidehistoriassa etsittiin kaikkien visuaalisten artefaktien analyysin keinoja riippumatta niiden tekoajasta tai tekopaikasta. Esimerkiksi taidehistorioitsija Heinrich Wölfflin kehitti tällaisia lähestymistapoja eritellessään barokin ja klassismin tyylieroja kirjassaan Kunstgeschichliche Grundbegriffe: Das Problem der Stilentwicklung in der neueren Kunst (1915).^[2]

Roger Fry ja Clive Bell toivat esiin postimpressionismia formalistisin perustein. Bell oli eräs formalistisen taideteorian perustajia. Kirjassaan Art (1914) hän väitti, että representaatio ja tunne itsessään eivät vaikuta taidemaalauksen esteettiseen kokemiseen. Sen sijaan maalauksessa oleva merkittävä muoto (significant form) määrää sen taiteellisen sisällön.

Clive Bell määritteli maalauksen merkittävän muodon "viivojen ja värien suhteina ja yhdistelminä" ja piti niitä yhteisinä kaikille kuvataiteen teoksille. Edelleen hän käytti merkittävän muodon käsitettä määrittelemään kaikkia taiteita. Hänen teoriansa perustuu sille, että "esteettinen kokemus" poikkeaa tunteena muista tunteista ja piti sen laukaisijana merkittävää muotoa, joka on kaikelle taiteelle yhteinen ominaislaatu.

Pääartikkeli: Taidekritiikki

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalainen taidekriitikko Clement Greenberg käytti formalistista kritiikkiä osoittaakseen abstraktin ekspressionismin ylivoimaisuutta aikaisempaan taiteeseen verrattuna. Suosiessaan abstraktia ekspressionismia Greenberg jätti pois valinnoistaan muun muassa American Scene -suuntauksen realistisia taiteilijoita, kuten Edward Hopperin ja Charles Burchfieldin.

Juuri Roger Fryn, Clive Bellin sekä Clement Greenbergin kehittämät formalistiset taideteoriat johtivat myös formalistisen taidekritiikin yleistymiseen. Formalistinen taidekritiikki kukoisti länsimaissa varsinkin toisen maailmansodan jälkeen 1960-luvulle asti. Formalistinen taidekritiikki pyrki tieteellisyyteen, objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen. Sen ominaisuuksina on pidetty usein selkeyttä ja jyrkkyyttä, joka tavallisesti puuttuu sitä seuranneesta deskriptiivisestä eli kuvailevasta taidekritiikistä.

• Venäläinen formalismi
• Modernismi
• Avantgarde
• Abstrakti ekspressionismi
• Taidekritiikki
• Uuskritiikki

• Medvedev, Pavel: Formaali metodi kirjallisuustieteessä: Kriittinen johdatus sosiologiseen poetiikkaan. ((Formal'nyj metod v literaturovedenii: Kritičeskoe vvedenie v sociologičeskuju poètiku, 1928.) Toimittanut Mika Lähteenmäki. Suomentaneet Minttu Haapaniemi ym) Tampere: Vastapaino: Aleksanteri-instituutti, 2007. ISBN 978-951-768-196-4