Eugen (Itävallan arkkiherttua)
| Eugen | |
|---|---|
| Itävallan arkkiherttua | |
 | |
| Syntynyt |
23. toukokuuta 1863 Groß Seelowitz, Itävallan keisarikunta |
| Kuollut |
30. joulukuuta 1954 (91 vuotta) Merano, Italia |
| Lapset | 6 |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Kaarle Ferdinand |
| Äiti | Elisabet Franziska |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Eugen Ferdinand Pius Bernhard Felix Maria[1] (23. toukokuuta 1863 Groß Seelowitz, Itävallan keisarikunta – 30. joulukuuta 1954 Merano, Italia)[2] oli Itävallan arkkiherttua ja Itävalta-Unkarin armeijan sotamarsalkka, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
Suku ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkkiherttua Eugen syntyi Seelowitzin linnassa Määrissä. Hänen vanhempansa olivat arkkiherttua Kaarle Ferdinand ja arkkiherttuatar Elisabet Franziska.[2] Hänen isoisänsä oli Napoleonin sotien kuulu sotapäällikkö, arkkiherttua Kaarle. Eugen oli keisari Frans Joosef I:n pikkuserkku.
Eugenin veljiä olivat ylipäällikkönä toiminut sotamarsalkka, arkkiherttua Fredrik, sekä amiraali, arkkiherttua Kaarle Stefan.[2]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eugen aloitti sotilasuransa luutnanttina Tirolin vuoristojääkärirykmentissä, josta siirtyi pian husaarirykmenttiin. Opiskeltuaan sotilasakatemiassa hänet määrättiin yleisesikunnan palvelukseen, mistä hän siirtyi everstiluutnantiksi jalkaväkirykmentti 13:een.[2] Vuonna 1891 Eugen ylennettiin everstiksi ja nimitettiin mainitun rykmentin komentajaksi. Vuonna 1900 hän sai ylennyksen ratsuväenkenraaliksi ja hänet nimitettiin Innsbruckissa toimineen XIV armeijakunnan komentajaksi sekä Tirolin ja Vorarlbergin alueiden ylipäälliköksi. Vuonna 1908 seurasi ylennys joukkojen yleistarkastajaksi.[2][1] Sotilasuransa ohella Eugen toimi Saksalaisen ritarikunnan suurmestarina vuosina 1894–1923.
Kenraali Oskar Potiorekin johtaman Serbian-sotaretken epäonnistuttua ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa Eugen nimettiin 27. joulukuuta 1914 eteläisen rintaman komentajaksi Balkanille. Yleisesikunnan päällikön Franz Conrad von Hötzendorfin sekä saksalaisten jatkuva sekaantuminen asioihin kuitenkin rajoitti hänen toimintaansa. Toukokuussa 1915 Eugenin alaisuuteen liitettiin myös lounainen rintama, minkä jälkeen hän vastasi kaikista sotatoimista Italiaa vastaan. Hänet ylennettiin samassa yhteydessä kenraalieverstiksi ja 23. marraskuuta 1916 sotamarsalkaksi.[2][1] Caporetton taistelun jälkeen Italian-rintaman johto järjestettiin 11. tammikuuta 1918 uudelleen, jolloin Eugen käytännössä syrjäytettiin.[2]
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Eugen joutui pakenemaan tasavallaksi muuttuneesta Itävallasta, mutta sai luvan paluuseen vuonna 1934. Hän kuoli myöhemmin Italiassa 91-vuotiaana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eugen (Itävallan arkkiherttua) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
