Etu-Aasia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etu-Aasia kartalla. Tässä kartassa Etu-Aasiaan on luettu myös Iran.

Etu-Aasia, myös Länsi-Aasia tai Lounais-Aasia, on Aasian osa. Sen muodostavat (aakkosjärjestyksessä) Anatolia, Armenia, Azerbaidžan, Bahrain, Georgia, Israel, Irak, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiina, Qatar, Saudi-Arabia, Siinai, Syyria ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.[1] YK sisällyttää Länsi-Aasiaan tilastointitarkoituksessa myös Kyproksen.[2]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoristot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-Aasian pohjoisosassa on laajoja vuoristoja, jotka käsittävät suurimman osan Turkin ja Iranin alueista. Turkin pohjoisosassa ovat Pontiset vuoret, eteläosassa Taurusvuoret. Molemmat ovat itä-länsi-suuntaisia, ja niiden jatkeena Iranissa ovat Elbursvuoret Kaspianmeren rannalla sekä Zagrosvuoret lähempänä Persianlahtea. Näiden pohjoispuolella ovat Kaukasusvuoret, jotka ulottuvat kapeahkona länsi-itäsuuntaisena vyöhykkeenä Mustanmeren itärannalta Kaspianmeren länsirannalle. Nämä Etu-Aasian vuoristot muodostavat keskiosan pitkästä, Keski-Euroopasta Himalajalle saakka ulottuvasta vuoristovyöhykkeestä.

Erillisiä, pienempiä vuoristoja Etu-Aasiassa on myös Libanonissa ja Jemenissä.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmassa osassa Etu-Aasiaa vallitsee kuiva aavikkoilmasto. Sademäärät ovat vähäisiä ja kuivuus aiheuttaa ongelmia muun muassa maanviljelylle. Maan suolaantuminen ja saastuminen ovat alueen ongelmia. Alueen pääjoet Eufrat ja Tigris ovat tärkeitä veden lähteitä. Tuulet sharqi ja shamal ovat kuivia ja pölyisiä tuulia, jotka muokkaavat alueen ilmastoa. Sharqituuli puhaltaa kaakosta ja etelästä päin. Shamal puhaltaa luoteesta Irakissa ja muissa Persianlahden valtioissa,[3]

Topografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuollutmeri tasankoineen on meren pinnan alapuolella.[4] Anatolian ylänkö on Taurus-vuoriston ja Pontus-vuoriston välissä Turkissa. Jemenissä ylänköalueet ovat korkealla merenpinnasta. Punaisen meren, Välimeren ja Persianlahdet rannikkoalueet ovat alavaa, vain vähän merenpinnan yläpuolella.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Geologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan, Arabian ja Euraasian mannerlaatat kohtaavat Etu-Aasiassa. Arabian laatta liikkuu kohti pohjoista ja kohti Anatolian laattaa Turkissa, jossa esiintyy paljon maanjäristyksiä. Mannerlaattojen raja kulkee Atlantin Azorien–Gibraltar Ridgen harjua myöten Pohjois-Afrikan halki kohti Irania[5]

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu-Aasian pohjoisosa kuului Persiaan, jossa hallitsivat Sassanidit 228-651 jkr. Aleksanteri Suuren valtakunta ulottui Kaukasuksen alueelle 300-luvulla ekr. Etu-Aasian luoteiset alueet joutuivat Rooman valtakunnan alaisiksi noin 30 jkr. Rooman hajottua noin 500-luvulla sen itäisestä osasta tuli Bysantti. Arabit levittäytyivät Etu-Aasian eteläosasta lähtien ja valloittivat suurimman osan Etu-Aasiasta 656 mennessä. Etu-Aasian pohjoisosa oli Mongolivaltakunnan alaisena 1200-luvun lopulla.[6]

Suitsuketie, jota pitkin kuljetettiin mirhaa ja muita tuoksuvia aineita, kulki aikoinaan Arabian niemimaan eteläosasta Välimeren rannikolle saakka. Se kulki Negevin autiomaan ja Nabatean valtakunnan halki.[7] Osmanien valtakunta (Ottomaanien valtakunta) syntyi Anatolian niemimaalla turkkilaisten heimojen keskuudessa 1300-luvulla ja ulottui laajimmillaan Persianlahden ja Punaisenmeren rannikoille sekä Afrikan pohjoisosaan ja Euroopan kaakkoisosaan.[8]

Valtiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Mistä numerotiedot on peräisin?

Maa tai alue Pinta-ala
(km²) 		Asukasluku
 Väestötiheys
(as./km²) 		Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta
 Turkki 780 580 70 414 000 91,4 Ankara tasavalta turkki Turkin liira
 Syyria 185 180 17 585 540 93,0 Damaskos tasavalta arabia Syyrian punta
 Jordania 92 300 5 153 378 48,0 Amman perustuslaillinen monarkia arabia, englanti Jordanian dinaari
 Libanon 10 452 3 826 018 358,0 Beirut tasavalta arabia Libanonin punta
 Israel 20 991 7 026 000 303,0 Jerusalem parlamentaarinen demokratia heprea, arabia Uusi Israelin sekeli
 Irak 437 072 24 001 816 55,0 Bagdad tasavalta arabia, kurdi Irakin dinaari
 Iran 1 648 195 68 688 000 42,0 Teheran islamilainen tasavalta persia Iranin rial
 Yhdistyneet arabiemiraatit 88 880 4 496 000 64,0 Abu Dhabi liittovalto arabia dirhami
 Armenia 29 800 3 326 448 112,0 Jerevan tasavalta armenia Armenian dram
 Azerbaidžan 86 600 7 868 385 90,0 Baku tasavalta azeri manat
 Bahrain 665 739 000 987,0 Manama perustuslaillinen monarkia arabia Bahrainin dinaari
 Georgia 69 700 4 661 473 67,0 Tbilisi tasavalta georgia Georgian lari
 Kuwait 17 820 2 041 961 115,0 Kuwait emiraatti arabia dinaari
 Kypros 9 250 717 657 112,0 Nikosia tasavalta kreikka, turkki euro
 Oman 212 460 3 001 583 14,0 Masqat sulttaanikunta arabia Omanin rial
 Jemen 527 970 20 727 063 39,0 Sanaá tasavalta arabia Jemenin rial
 Saudi-Arabia 2 218 000 24 293 844 12,0 Riad monarkia arabia Saudi-Arabian rial

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Länsi-Aasia ~ Lounais-Aasia ~ Etu-Aasia Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.7.2022.
  2. ↑ Geographic Regions United Nations Department of Economic and Social Affairs Statistics Division. Viitattu 10.7.2022.
  3. ↑ Encyclopaedia of the Muslim World, s. 20. New Delhi: Anmol Publications, 2003. ISBN 9788126114191 Teoksen verkkoversio (viitattu 1 February 2009).
  4. ↑ ASTER Image Gallery: The Dead Sea NASA. Arkistoitu 6.7.2011. Viitattu 23.12.2020.
  5. ↑ Muehlberger, Bill: The Arabian Plate NASA, Johnson Space Center. Arkistoitu 5.5.2003. Viitattu 23.12.2020.
  6. ↑ Seppo Zettenberg: Maailman historian pikkujättiläinen, s. 82-83, 132-133, 244, 254. WSOY, 2016. ISBN 951-0-30602-9
  7. ↑ Incense Route-Desert Cities in the Negev Unesco World Heritage Centre. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Stanford Iay Staw, Malcolm Edward Yapp: Ottoman Empire Britannica. 8.3.2024. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etu-Aasia&oldid=22316801”