Etninen ryhmä

Etnisellä ryhmällä tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka katsotaan muodostavan erillisen ryhmän, joka perustuu sen jäsenten yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon, kieleen, alkuperään tai ulkonäköön. Etniset ryhmä korreloivat kielialueiden kanssa ja ryhmien väliset etniset ja kielelliset rajat ovat usein samoja.^[1] Etnisen ryhmän ja kansan käsitteet voivat joissakin asiayhteyksissä olla päällekkäisiä, esimerkiksi puhuttaessa suomalais-ugrilaisista kansoista.

Etniset ryhmät eroavat muista sosiaalisista ryhmistä kuten alakulttuureista, intressiryhmistä ja sosiaalisista luokista siten, että niiden katsotaan syntyvän ja muuttuvan historiallisesti etnogeneesin myötä, seurauksena endogamian (sisäryhmäavioliittoisuuden) jaksoista. Etnistä identiteettiä vahvistetaan ajatuksella yhteisistä piirteistä, jotka ovat tyypillisiä kyseisen etnisen ryhmän jäsenille.

Etymologisesti termit etninen tai etnisyys juontuvat kreikan kielen sanasta ethnos, joka tarkoittaa samoista esivanhemmista polveutuvaa yhteisöä.^[2]

Etninen ryhmä on sosiaalinen ryhmä tai väestöryhmä jota sitovat yhteen yhteinen rotu, kieli, kansallisuus tai kulttuurilliset siteet.^[3][4] Etnisyyden määrittelyssä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia ehtoja, jotka ovat kaikki olennaisia:^[1]

1. yhteinen alue tai maa
2. yhteinen syntyperä tai "suku"
3. yhteinen kieli
4. yhteiset tavat ja kulttuuri
5. yhteiset uskomukset tai uskonto
6. yhteinen identiteetti ja itsetietoisuus
7. yhteinen nimi joka ilmaisee ryhmän
8. yhteinen tarina alkuperästä

Etniset tuntomerkit voidaan nähdä myös kunkin etnisen ryhmän käyttäminä rajapyykkeinä, jotka määrittävät ryhmän jäsenyyden. Ne osoittavat jäsenyyden ehdot sekä ulkopuolisille että ryhmän jäsenille itselleen. Koska ryhmän on pystyttävä erottumaan kaikista muista, yksi ulottuvuus riittää harvoin.^[5] Etniseen identiteettiin voidaan nähdä kuuluvan kaksi ominaisuutta. Ensimmäinen on etnisen ryhmän alkuperää koskeva myytti, ja toinen on kokoelma tuntomerkkejä, jotka määrittävät ryhmän ja erottavat sen kaikista muista.^[1]

Pääartikkeli: Alkuperämyytti

Alkuperämyytti tarkoittaa niitä yhteisiä kokemuksia, joiden katsotaan yhdistävän ryhmän ja erottavan sen muista. Myytti ei tässä välttämättä tarkoita epähistoriallisuutta vaan sitä, että se kertoo ryhmän yhteisesti koetun historiallisen taustan, joka antaa sille sen ainutkertaisen identiteetin. Kansojen alkuperämyyteissä korostuvat sodat ja konfliktit, koska niissä ryhmä selvimmin erottuu muista. Niihin sisältyy tavallisesti myös ylemmyyden tuntemus suhteessa toisiin ryhmiin. Alkuperämyyttiä ei tarvitse tietoisesti oppia, sillä se omaksutaan jo erilaisissa kulttuurituotteissa, kuten lauluissa, tansseissa, runoissa, teatterissa ja maalaustaiteessa. Toisaalta myytti esiintyy myös aktiivisen oppimisen kohteena esimerkiksi koulujen historiankirjoissa.^[1]

Etniset tuntomerkit ovat kunkin etnisen ryhmän käyttämiä rajapyykkejä, jotka erottavat ryhmän jäsenet ulkopuolisista. Tavallismpia tuntomerkkejä ovat kieli, uskonto, samanlainen ulkonäkö ja näkyvät kulttuuriset tavat. Mikään yksittäinen piirre ei kuitenkaan yleensä riitä, sillä etnisiä ryhmiä on paljon.^[1]

Kieli yksin ei riitä erottavaksi tekijäksi: samaa kieltä puhuvat voivat jakautua useaksi kansaksi ja eri kieltä puhuvat voivat silti pitää itseään samana kansana. Esimerkiksi serbit, kroaatit ja bosniakit puhuvat kaikki serbokroatiaa, mutta pitävät itseään eri kansoina. Eroa korostaakseen he kirjoittavat serbokroatiaa erilaisilla merkeillä: serbit kyrillisillä, kroaatit latinalaisilla ja bosniakit kummillakin.^lähde?

Uskonto on samoin yksinään riittämätön tuntomerkki, vaikka usein tärkeä. Juutalaisuudessa etnisyys ja uskonto ovat lähellä toisiaan; juutalainen oikeastaan menettää etnisen identiteettinsä, kun hän luopuu uskonnostaan.^{kenen mukaan?} Intiassa sikhit ovat sekä uskonnollinen että etninen ryhmä. Serbit, kroaatit ja bosniakit eroavat toisistaan ennen muuta uskonnon avulla: se on joko ortodoksinen kristinusko, katolilaisuus tai islam.^lähde?

Fyysinen ulkonäkö voi myös erotella ryhmiä toisistaan. Yhdysvalloissa afrikkalaistaustaisen väestön ja Amerikan alkuperäisasukkaiden piirteet osaltaan todistavat henkilön etnisestä taustasta, joka poikkeaa maan eurooppalaistaustaisesta väestöstä. Kulttuurin piirteet, kuten tietynlainen pukeutuminen, ruokavalio, asumistapa, elinkeinot, koristautuminen ja teknologian käyttö, voivat erotella etnisiä ryhmiä toisistaan.^[1]

Antropologit Hutchinson ja Smith^selvennä pudottavat edellisestä luettelosta ulkonäön, mutta lisäävät siihen ryhmän yhteisen nimen, yhteisen alueen ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Heidän listansa on seuraava: etnos on ryhmä, jolla on 1) yhteinen nimi, 2) yhteinen alue, 3) tarina yhteisestä alkuperästä, 4) yhteinen kulttuuri, 5) yhteenkuuluvuuden tunne ja 6) yhteiset historialliset muistot.^[6] Muitakin luetteloja tuntomerkeistä on esitetty.

Etniset ryhmät eivät ole pysyviä. Ryhmiä syntyy ja katoaa, ja ne muuntuvat ajan myötä toisiksi. Uuden ryhmän synty eli etnogeneesi tapahtuu joko jakautumalla tai sulautumalla.^[5] Jos ihmisryhmä haluaa säilyä, se tarvitsee selkeät periaatteet ja yhteisen identiteetin, jotka ylläpitävät koheesiota ja varmistavat jatkuvuuden. Viralliset säädökset, instituutiot ja epämuodolliset käytösnormit määrittävät kunkin jäsenen oikeudet ja velvollisuudet, pitävät yllä järjestystä ja säätelevät jäsenten välisiä sosiaalisia suhteita.^[7]

Pohjois-Amerikan intiaaniheimot ovat hyvä esimerkki etnogeneesistä. Ajan myötä ne jakaantuivat erillisiksi kansoiksi, jotka kaikki loivat itselleen oman alkuperämyyttinsä. Bantuille kävi samoin, kun he levittäytyivät Afrikassa. Etelä-Afrikkaan muuttaneet hollantilaiset loivat oman kansallisen identiteetin buureina. Uuden etnisen ryhmän synty sulautumalla tapahtui Englannissa, missä maahan tulleet anglit, saksit ja juutit yhdistyivät alkuperäiskansojen kanssa englantilaisiksi.^[5]

Aikaa myöden etninen ryhmä voi sulautua muihin ryhmiin. Sen instituutiot ja ominaispiirteet sekä myöhemmin myös erillinen identiteetti katoavat.^[7] Etnisen ryhmän jäsenet voivat sulautua muihin ryhmiin vapaaehtoisesti, näin saavutettavan hyödyn vuoksi tai pakon edessä. Toisinaan etnisiä ryhmiä yritetään väkivalloin tuhota.^[3] Vuosisatojen kuluessa lukematon määrä etnisiä ryhmiä on hävinnyt, niiden joukossa muun muassa lukuisat Amerikan intiaanikansat.^[5]

Kansaa tai etnistä ryhmää laajempi identiteetti on sivilisaatio, joka tarkoittaa kaikkein laajinta kulttuurista muodostumaa, johon ihminen samaistuu. Samuel P. Huntington luettelee niitä nykymaailmasta vain seitsemän tai kahdeksan, kun etnisiä ryhmiä on satoja tai tuhansia. Huntingtonin mukaan etnisen ryhmän tuntomerkit eivät enää sovellu sivilisaatioihin. Hän jättää näistä tuntomerkeistä jäljelle vain uskonnon. Jokaisen sivilisaation ytimenä on tietty oma uskonto, sen arvot ja myytit.^[8]

Useimmat kansainvälisten suhteiden tutkijat pitävät Huntingtonin näkemystä virheellisenä. Sivilisaatioiden välisten erojen sijaan tutkijat keskittyvät kulttuuripiirien väliseen vuorovaikutukseen ja niiden sisäiseen monimuotoisuuteen.^[9]

• Huntington, Samuel P.: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, s. 52–53. Suomentanut Kimmo Pietiläinen (2003). Terra Cognita, 1996.
• Morris, H. S.: ”Ethnic Groups”. International Encyclopedia of the Social Sciences. Encyclopedia.com, 15.4.2021. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
• Peoples, James & Bailey, Garrick: An Introduction to Cultural Anthropology. 10th edition. Cencage Learning, 2014.
• Renfrew, Colin & Bahn, Paul: Archeology: Theories Methods and Practice. Thames & Hudson, 2016.
• Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5 (englanniksi)

• Brubaker, Rogers: Etnisyys ilman ryhmiä. ((Ethnicity without Groups, 2004.) Suomentaneet Erkki Vainikkala ja David Kivinen) Tampere: Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-403-3

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etninen ryhmä Wikimedia Commonsissa