Elohopeaoksidi
| Elohopeaoksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HgO |
| Moolimassa | 216,59 |
| Ulkomuoto | Punainen tai keltainen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | >450 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 11,14 kg/dm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenematon |
|
|
|
Elohopeaoksidi eli elohopea(II)oksidi (HgO) on elohopea- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään pääasiassa muiden elohopeayhdisteiden valmistukseen ja paristoissa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elohopeaoksidi on huoneenlämpötilassa kiinteää ainetta, jonka väri vaihtelee keltaisesta oranssin kautta punaiseen. Yhdisteen väri riippuu elohopeaoksidipartikkelien koosta. Hiukkaskoon ollessa alle 5 μm se on väriltään keltaista, kun taas karkeampi (hiukkaskoko noin 8 μm) on väriltään punaista. Keltainen elohopeaoksidi voidaan muuntaa punaiseksi elohopeaoksidiksi kuumentamalla. Elohopeaoksidi on veteen liukenematonta, mutta liukenee happoliuoksiin. Kuumennettaessa elohopeaoksidia yli 450 °C lämpötilaan se hajoaa muodostaen elohopeaa ja happikaasua.[1][2][3]
- 2 HgO → 2 Hg + O2
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elohopeaoksidin valmistustapa riippuu siitä, kumpaa muotoa tuotetaan. Punaista elohopeaoksidia voidaan valmistaa suoraan elohopeasta ja hapesta 350–420 °C lämpötilassa. Muita tapoja valmistaa punaista elohopeaoksidia ovat elohopea(II)nitraatin terminen hajotus yli 350 °C lämpötilassa tai saostamalla elohopeaoksidia emästen avulla elohopeanitraatin tai elohopea(II)kloridin liuoksesta samalla lämmittäen. Keltaista elohopeaoksidia valmistetaan tyypillisesti saostamalla elohopeanitraatti- tai elohopeakloridiliuoksista emäksen, kuten natriumhydroksidin, avulla.[1][2][3]
- 2 Hg + O2 → 2 HgO
- Hg(NO3)2 → HgO + 2 NO2
Elohopeaoksidia käytetään muiden elohopeayhdisteiden valmistukseen ja reagenssina analyyttisessä kemiassa.[1][2][3]. Sitä käytetään myös elohopeaparistoissa, joissa elohopeaoksidi on anodina ja sinkkimetalli katodina. Reaktion antama kennojännite on 1,343 V.[2][3][4]
- HgO + Zn → Hg + ZnO
Elohopean käyttö lääketieteessä ja laivojen pohjamaaleissa on vähentynyt.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 215. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d e f Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.01.2013
- ↑ a b c d Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.01.2013
- ↑ Thomas P J Crompton: Battery Reference Book, s. 23/3. Newnes, 2000. ISBN 978-0-7506-4625-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.01.2013). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elohopeaoksidin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.
- Elohopeaoksidin kansainvälinen kemikaalikortti