Elizabeth Strout
| Elizabeth Strout | |
|---|---|
 Elizabeth Strout vuonna 2015. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. tammikuuta 1956 Portland, Maine, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | kirjailija, opettaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| www.elizabethstrout.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elizabeth Strout (s. 6. tammikuuta 1956 Portland, Maine, Yhdysvallat)[1] on yhdysvaltalainen kirjailija ja yliopisto-opettaja. Hän sai kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinnon teoksestaan Olive Kitteridge (2009), joka koostuu toisiinsa kytkeytyvistä novelleista, joiden aiheena on Mainen rannikolla asuva nainen ja hänen perheensä ja ystävänsä.[2] Kirjan pohjalta on tehty HBO:n minisarja Olive Kitteridge, joka sai vuonna 2015 kuusi Emmy-palkintoa.[3]
Strout on kirjoittanut uransa aikana useita palkittuja romaaneja, kuten Amy and Isabelle (1998), Abide with Me (2006), Olive Kitteridge (2008), The Burgess Boys (2013) ja My Name Is Lucy Barton (2016).[4] Teoksesta Amy and Isabelle on tehty televisioelokuva, jonka päosassa näyttelee Elisabeth Shue. Sen tuotantoyhtiö on Oprah Winfreyn studio Harpo Films.
Nuoruus ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Strout on kotoisin Mainesta Portlandista ja vietti lapsuutensa Mainen pikkukaupungeissa sekä New Hampshiren Durhamissa. Hänen isänsä opetti yliopistossa luonnontieteitä ja äiti oli opettajana läheisessä high schoolissa.
Terry Gross haastatteli Stroutia tammikuussa 2016:[5]
»Vietin lapsuuteni Durhamissa. Molemmat vanhempani olivat yliopistossa opettajina. Isäni opetti luonnontieteitä. Isän alaa olivat loiset. Hän johti omaa tutkimuslaboratoriotaan. Äitini opetti kirjoittamista yliopistossa ja high schoolissa. Asuimme Mainessa hiekkatien varrella, missä asui myös paljon sukulaisiani.»
Valmistuttuaan Bates Collegesta Strout opiskeli vuoden Englannissa Oxfordissa ja sen jälkeen vuoden oikeustiedettä. Hän valmistui 1982 juristiksi Syracusen yliopistosta. Samana vuonna ilmestyi New Letters -lehdessä hänen ensimmäinen novellinsa.[6]
Stroutin puoliso on mainelainen poliitikko James Tierney, joka on myös opettanut Columbian yliopistossa. Pariskunta asuu sekä New Yorkissa että Mainessa.[6]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Strout muutti New Yorkiin, jossa hän työskenteli tarjoilijana ja sai ensimmäisillä romaaneillaan ja novelleillaan jonkinlaista menestystä. Hänen novellejaan ilmestyi kirjallisissa lehdissä, kuten myös Redbookissa ja Seventeenissä. Hän aloitti oikeustieteen opinnot Syracusen yliopistossa ja toimi juristina kuusi vuotta, kunnes keskittyi kokonaan kirjoittamiseen. Terry Grossin tammikuussa 2015 tekemässä haastattelussa hän luonnehti oikeustieteen opintoja lähinnä välttämättömäksi toimenpiteeksi.[5] The Morning Newsin haastattelussa hän sanoo:[6]
»Minulla oli niin kova halu kirjailijaksi, että ajatus siinä epäonnistumisesta tuntui ihan sietämättömältä. En nuorena tosiaankaan sanonut kenellekään, että haluan kirjailijaksi, koska olisin saanut osakseni pelkästään sääliviä katseita. Sitä en halunnut.»
Strout kirjoitti kirjaa Amy and Isabelle kuusi vuotta, ja ilmestyessään vuonna 2000 teos oli Baileys Women's Prize for Fiction -palkinnon ehdokkaana ja PEN/Faulkner-palkintoehdokkaana.[6] Amy and Isabelle on sovitettu televisioelokuvaksi, pääosassa Elisabeth Shue ja tuottajana Oprah Winfreyn studio Harpo Films.[6]
Strout opetti syyslukukaudella 2007 Colgate Universityssa luovaa kirjoittamista sekä aloitteleville opiskelijoille että myöhemmässä vaiheessa oleville. Hän on opettanut myös Queens Universityssa Charlottessa Pohjois-Carolinassa.[6]
Strout sai 2009 Pulitzer-palkinnon teoksestaan Olive Kitteridge, joka koostuu toisiinsa kytkeytyvistä novelleista aiheena Mainen rannikolla asuva nainen ja hänen perheensä ja ystävänsä.[2] Italialaisten kirjakauppiaiden äänestyksessä vuonna 2010 Olive Kitteridge ja Strout palkittiin Premio Bancarella -palkinnolla. Palkintojenjakotilaisuus järjestettiin Italiassa Pontremolin keskiaikaisella Piazza della Repubblicalla pidetyssä tapahtumassa. The Burgess Boys ilmestyi 2013, ja tammikuussa 2016 ilmestyi My Name Is Lucy Barton.[6] Olive Kitteridgea on myyty runsaasti, ja New York Timesin kriitikko Louisa Thomas kirjoittaa siitä:[6]
»Olive Kitteridgen lukemisen tekee nautittavaksi vahva samastuminen monimutkaisiin mutta ei aina niin ihailtaviin henkilöhahmoihin. Välillä hahmon näkemyksen taakse asettumisessa paljastuu jopa voimakkaampaa ja kiinnostavampaa emootiota kuin pelkkää myötäelämistä – mutkikasta, joskus synkkää, joskus hengissä pysymistä ylläpitävää riippuvuutta muista ilman että se olisi mitenkään imelää tai halpaa. Kyse on vain sen rehellisestä tunnustamisesta, että meidän on yritettävä ymmärtää toisiamme vaikka emme sietäisi heitä.»
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Romaanit
- Pikkukaupungin tyttö. (Amy and Isabelle, 1998) Suomentanut Marja Haapio. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-16445-7
- Abide with Me (2006)
- Olive Kitteridge. (Olive Kitteridge, 2008) Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1073-5
- The Burgess Boys (2013)
- Nimeni on Lucy Barton. (My Name Is Lucy Barton, 2016) Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9962-3
- Kaikki on mahdollista. (Anything is possible, 2017). Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Tammi, 2019.
- Olive, taas. (Olive, Again, 2019) Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-1074-2
- Voi William!. (Oh, William! 2021) Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3498-4
- Lucy meren rannalla. (Lucy by the Sea, 2022) Suomentanut Kristiina Rikman. Helsinki: Tammi, 2023. ISBN 978-952-04-5150-9
- Yksi tekijöistä
- The Friend Who Got Away (2005)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Strout, Elizabeth Kirjasampo.fi. Viitattu 26.10.2021.
- ↑ a b Thompson, Bob.Fiction Pulitzer Prize Winner Elizabeth Strout Talks Writing Olive Kitteridge.The Washington Post, 4.8.2009.
- ↑ 'Thrones,' 'Veep,' 'Kitteridge' big winners at Emmys, CNN
- ↑ My Name is Lucy Barton Elizabeth Strout. (englanniksi)
- ↑ a b Terry Gross: My ears are open, Npr.org, viitattu 21.6.2016
- ↑ a b c d e f g h Robert Birnbaum: Elizabeth Strout - The Morning News The Morning News. 26.8.2008. Viitattu 21.6.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elizabeth Strout Wikimedia Commonsissa
