Eino Krohn

Eino Leopold Krohn (8. helmikuuta 1902 Helsinki – 18. helmikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija sekä kirjallisuustieteen ja estetiikan professori Turun yliopistossa. Hänen isänsä oli vuori-insinööri Leopold Edward (Leo) Krohn (1871–1948), ja hänen veljiään olivat filosofi Sven Krohn ja kuvataiteilija Alf Krohn.^[1] Eino Krohnin lapsista tunnettuja ovat näyttelijä Heidi Krohn ja kirjailijat Aarni Krohn ja Tiina Krohn (ent. Kaila).

Krohn edusti Suomessa fenomenologian ensimmäistä aaltoa 1920-luvulla.^[2] Hänet nimitettiin Kirjallisuudentutkijain Seuran kunniajäseneksi vuonna 1962.^[3] Krohn oli vuodesta 1920 teosofisen järjestön Ruusu-Ristin jäsen ja toimi siellä useissa tehtävissä, muun muassa sen aikakauslehden päätoimittajana. Hän johti Ruusu-Ristin kirjallisuusseuraa viiden vuosikymmenen ajan^[4] ja oli Ruusu-Ristin vt. johtaja vuosina 1982–1983.

Krohn on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.^[5]

• Hiljainen piiri (1927)
• Esteettisen kulttuurin ja kasvatuksen peruskysymyksiä. (Sivistys ja tiede 110) Helsinki: WSOY, 1939.
• Draaman estetiikka (1946)
• Henkisen kulttuurimme kohtalo. (Aikamme kulttuuri 7) Jyväskylä: [s.n.], 1948.
• Surmaava Eros: Aino Kallaksen kirjailijankuva. Helsingissä: Otava, 1953.
• Esteettinen maailma. (2. korjattu painos 1965) Helsinki: Otava, 1955.
• Esteettisen kulttuurin ja kasvatuksen peruskysymyksiä. (2. korjattu painos) Helsinki: WSOY, 1955.
• Eros ja Narkissos: Johdatus romanttiseen aatevirtaukseen. Helsingissä: Otava, 1956.
• Mitä on romantiikka – klassisuus – tyylirealismi – ekspressionismi – draama – etiikka (epiikka) jne. Helsinki: Otava, 1958.
• Kaksi lukittua lipasta: Tutkielmia kirjallisuuden ja estetiikan alueilta. Porvoo: WSOY, 1961.
• Käännekohtia: Esseitä ja tutkielmia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.

' Eino Krohn : Missä lontoolaiset hengittävät, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 04.08.1929, nro 31, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot