Dwain Chambers

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Dwain Chambers
Dwain Chambers
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
Miesten yleisurheilu
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sevilla 1999 4×100 m viesti
Pronssia Pronssia Sevilla 1999 100 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Doha 2010 60 m
Hopeaa Hopeaa Valencia 2008 60 m
Pronssia Pronssia Istanbul 2012 60 m
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Göteborg 2006 4×100 m viesti
Hopeaa Hopeaa Budapest 1998 100 m
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Torino 2009 60 m
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2011 60 m

Dwain Chambers (s. 5. huhtikuuta 1978 Lontoo[1]) on brittiläinen pikajuoksija, joka vuonna 2003 jäi kiinni design-steroidi THG:n käytöstä. Kilparadoille hän palasi kilpailukieltonsa jälkeen kesäkuussa 2006.

Vuonna 1995 Chambers voitti 100 metrillä ja pikaviestissä junioreiden Euroopan-mestaruuden. Vuonna 1997 hän voitti jälleen sekä 100 metrin että pikaviestin junioreiden Euroopan-mestaruuden[1]. 1998 Budapestin EM-kisoissa Chambers sijoittui 100 metrillä hopealle ajalla 10,10. Seuraavan vuoden Sevillan MM-kisoissa hän juoksi 100 metrillä kolmanneksi ajalla 9,97.

Münchenin EM-kisoissa 2002 Chambers voitti kultaa sekä 100 metrillä että pikaviestissä Ison-Britannian pikaviestijoukkueessa. Syyskuussa 2002 Pariisissa Chambers juoksi ennätyksensä (9,87) sivuten maanmiehensä Linford Christien silloista Euroopan ennätystä. Pariisin MM-kilpailuissa 2003 Chambers sijoittui 100 metrillä neljänneksi ja pikaviestissä toiseksi. Myöhemmin kuitenkin kaikki nämä tulokset, aikavälillä 1.1.2002–6.11.2003, pyyhittiin tilastoista doping-käryn takia.

Paluunsa jälkeen Chambers voitti EM-kultaa 4×100 metrin viestijuoksussa Göteborgin EM-kisoissa 2006 ja sijoittui seitsemänneksi 100 metrillä. Valencian MM-hallikisoissa 2008 hän voitti hopeaa 60 metrillä. Pekingin olympialaisiin Chambersia ei valittu, sillä Britannian olympiakomitean linjan mukaan olympiajoukkueeseen ei valita dopingin takia kilpailukiellossa olleita urheilijoita[2]. Torinon EM-hallikilpailuissa 2009 hän voitti 60 metrillä Euroopan-mestaruuden ajalla 6,46. Kisojen välierissä hän juoksi uuden Euroopan ennätyksen 6,42[3].

Chambers voitti 2009 Euroopan-joukkuemestaruuskilpailuissa 100 ja 200 metrin juoksut. Berliinin MM-kisoissa hän oli 100 metrillä kuudes. Chambers voitti MM-kultaa Dohan sisäratojen MM-kisoissa 2010 60 metrin juoksussa. Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 hän oli 100 metrillä viides. Pariisin EM-hallikisoissa 2011 hän sai 60 metrillä hopeaa.[1] Daegun MM-kilpailuissa Chambers hylättiin välierissä varaslähdön vuoksi[4] Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän saavutti pronssia 60 metrin juoksussa ajalla 6,60.[1]

Chambers valittiin Ison-Britannian olympiajoukkueeseen Lontoon kisoihin 2012, kun urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin päätti, ettei sovitettu dopingrangaistus saa olla este urheilijan olympiavalinnalle[5]. Hän karsiutui Lontoossa 100 metrin välierissä, samoin Moskovan MM-kilpailuissa 2013. Sopotin MM-hallikilpailuissa 2014 hän oli 60 metrillä kuudes.[1]

Chambersin Pariisin MM-kisoissa 2003 antama näyte osoittautui positiiviseksi IAAF:n uusintatesteissä. Marraskuussa 2003 IAAF julkisti Chambersin käryn ja ilmoitti näytteen sisältäneen BALCO-laboratorion kehittämää uutta, niin sanottua design-steroidia THG. Chambersin valmentaja Remi Korchemny kuului BALCO-laboratorion henkilökuntaan.

Chambersin 1. elokuuta 2003 jälkeen tehdyt tulokset hylättiin. Näin hän menetti Pariisin MM-kisojen neljännen sijansa, ja Iso-Britannia menetti pikaviestihopeansa. Marraskuussa 2003 Britannian yleisurheiluliitto asetti Chambersin väliaikaiseen kilpailukieltoon, ja myöhemmin helmikuussa 2004 kilpailukielto virallistettiin kahden vuoden mittaiseksi. Kilpailukielto alkoi 7. marraskuuta 2003. [6]

Chambersin kilpailukielto päättyi marraskuussa 2005, ja hän ilmoittikin palaavansa juoksuradoille kesällä 2006. Toukokuussa 2006 IAAF ilmoitti ettei Chambers voisi palata kilparadoille ennen kuin hän olisi palauttanut kaikki vuoden 2003 aikana urheilulla ansaitsemansa rahat, arviolta 180 000 puntaa.[7]

Kilparadoille Chambers palasi 11. kesäkuuta Englannissa Gatesheadin GP:ssä, jossa hän alkuerissä juoksi ajan 10,33 ja myöhemmin samana päivänä loppukilpailussa 10,07.

Myöhemmin kesäkuussa 2006 IAAF ilmoitti hylänneensä kaikki Chambersin tulokset aikaväliltä 1.1.2002–1.8.2003[8], sillä Chambers oli tunnustanut käyttäneensä kiellettyjä aineita jo vuonna 2002. Näin ollen Chambers menetti vuoden 2002 EM-kultansa 100 metriltä, ja Iso-Britannia menetti pikaviestin EM-kullan. 100 metrillä Euroopan mestariksi nousi Portugalin Francis Obikwelu, ja pikaviestissä voittajaksi nousi Ukrainan viestijoukkue.

Vuonna 2009 ilmestyneessä omaelämäkertakirjassaan Race Against Me Chambers kertoi ottaneensa vuoden 2002 aikana yli 300 annosta suoritusta parantavia aineita. Hän kertoi myös läpäisseensä saman vuoden aikana kymmenisen dopingtestiä.[9]

Ura amerikkalaisessa jalkapallossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doping-kärynsä jälkeen Chambers ilmoitti vaihtavansa lajia amerikkalaiseen jalkapalloon, ja hän harjoittelikin Yhdysvalloissa lajia jonkin verran, mutta lopulta lajinvaihto kariutui, kun hän ei saanut opiskelijaviisumia Yhdysvaltoihin.[10] Maaliskuussa 2007 Chambers osallistui NFL Europan harjoitusleirille Tampassa, Floridassa.[11]

Henkilökohtaiset ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

  • 50 metrin juoksu: 5,69 (2000)
  • 60 metrin juoksu: 6,42 (2009)
  • 200 metrin juoksu: 21,10 (2000)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]