Dmitri Šepilov

Dmitri Trofimovitš Šepilov (ven. Дми́трий Трофи́мович Шепи́лов; 1905 – 18. elokuuta 1995 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja virkamies.^[1]

Šepilov oli Nikita Hruštševin suojatti, joka nousi Neuvostoliiton ulkoministeriksi ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean vaikutusvaltaiseksi jäseneksi. Hän toimi toisen maailmansodan aikana poliittisena komissaarina Ukrainassa ja tuli vuonna 1952 valituksi keskuskomitean jäseneksi. Joulukuussa 1952 hänet nimitettiin Pravda-lehden päätoimittajaksi, jona hän toimi, kunnes sai vuonna 1955 ylennyksen keskuskomitean sihteeristöön. Vuonna 1956 Šepilov seurasi Vjatšeslav Molotovia Neuvostoliiton ulkoministerinä, mutta seuraavana vuonna hänet yhdistettiin Molotoviin ja muihin Hruštševin kilpailijoihin, jotka pyrkivät siirtämään Hruštševin pois vallasta. Šepilov siirrettiin arkistonhoitotehtäviin maakuntiin, ja vuonna 1962 hänet erotettiin kommunistipuolueesta. Vuonna 1976 hän kuitenkin pääsi takaisin puolueen jäseneksi.^[1]

Šepilov laati muistelmateoksen, joka on julkaistu englanniksi nimellä The Kremlin's Scholar: A Memoir of Soviet Politics Under Stalin and Khrushchev. Kirja sisältää kuvausta aikansa politiikasta Neuvostoliitosta sekä omakohtaisia muistoja muiden muassa Josif Stalinista, Nikita Hruštševista, Mao Zedongista, Lavrenti Berijasta ja Andrei Ždanovista.^[2]

Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaarit/-ministerit

Lev Trotski 1918 | Georgi Tšitšerin 1918–1930 | Maksim Litvinov 1930–1939 | Vjatšeslav Molotov 1939–1949 | Andrei Vyšinski 1949–1953 | Vjatšeslav Molotov 1953–1956 | Dmitri Šepilov 1956–1957 | Andrei Gromyko 1957–1985 | Eduard Ševardnadze 1985–1991 | Aleksandr Bessmertnyh 1991 | Boris Pankin 1991