Dian Fossey

Dian Fossey
Henkilötiedot
Syntynyt	16. tammikuuta 1932 San Francisco, Kalifornia
Kuollut	n. 26. joulukuuta 1985 (53 vuotta) Ruanda
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Darwin College
Tutkimusalue	etologia, primatologia
Tunnetut työt	vuorigorillojen käyttäytymisen tutkimus sekä niiden suojelu
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dian Fossey (16. tammikuuta 1932 San Francisco, Kalifornia – n. 26. joulukuuta 1985 Ruanda) oli yhdysvaltalainen etologi, joka tuli tunnetuksi vuorigorillalaumojen parissa tekemästään kenttätyöstä. Hän tarkkaili niitä vuosien ajan päivittäin Ruandan vuorimetsissä. Työhön häntä rohkaisi tunnettu arkeologi Louis Leakey. Fossey teki gorillojen parissa samantapaista työtä kuin Jane Goodall simpanssien parissa. Molemmat tarkkailivat isoja apinoita niiden luontaisessa elinympäristössä.

Fosseyn 18 vuoden tutkimustyön aikana selvisi monia uusia asioita gorilloista, ja samalla hän auttoi Ruandan gorillojen suojelussa. Hänen perintönsä suojelijana on kuitenkin huomattavan ristiriitainen, sillä henkilökuntansa kanssa hän muun muassa kidutti ja nöyryytti kiinnisaatuja salametsästäjiä sekä vaikeutti paikallisten elämää. Fossey tapettiin joulukuussa 1985 tukikohdassaan, ja salametsästäjien uskotaan olleen teon taustalla.

Dian Fossey syntyi San Franciscossa vuonna 1932. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli pieni. Fossey kasvoikin äitinsä ja isäpuolensa kanssa.^[1] Hän oli kiinnostunut eläimistä jo lapsena ja harrasti muun muassa ratsastamista. Hän aloitti korkeakouluopinnot Kalifornian Davisin yliopistossa. Fossey vaihtoi kuitenkin eläinlääketieteen toimintaterapiaan, jota hän opiskeli San Jose State Collegessa.^[2]

Fossey valmistui vuonna 1954. Hän työskenteli ensin useita kuukausia sairaalaharjoittelijana Kaliforniassa ja muutti siten Kentuckyn Louisvilleen. Siellä hän työskenteli lastensairaalassa, jonka toimintaterapian osastoa hän myös johti.^[2] Fossey asui kaupungin ulkopuolella maatilalla, jonka omistajat kannustivat Fosseytä auttamaan eläintenhoidossa. Hän nautti ajastaan maatilalla, mutta hän halusi nähdä myös muun maailman villieläimiä. Kun Fosseyn ystävä toi valokuvia Afrikan-matkaltaan, Fossey päätti matkustaa joskus Afrikkaan.^[1]

Fossey toteutti unelmansa syyskuussa 1963. Hän käytti Afrikan-matkaansa kaikki säästönsä ja otti lisäksi lainaa pankista. Fossey tapasi Afrikassa paleoantropologi Mary Leakeyn ja tämän miehen arkeologi Louis Leakeyn. Sen jälkeen hän tutustui myös Joan ja Alan Rootiin, jotka valokuvasivat silloin Afrikan gorilloita.^[2] Leakeyt Fossey tapasi Olduvain rotkossa, ja Fossey on kuvannut tuota tapaamista elämänsä käännekohdaksi. Louis Leakey kertoi tuolloin Jane Goodallin työstä Tansanian simpanssien parissa.^[1] Rootien mukana Fossey puolestaan pääsi gorillaretkelle. Fossey kertoi myöhemmin, että hän rakastui gorilloihin välittömästi.^[2]

Fossey palasi Afrikasta Yhdysvaltoihin ja tavoitti vuonna 1966 Louisvillessa uudestaan Louis Leakeyn, joka kutsui tämän tekemään pitkää gorillatutkimusta Ruandan vuoristoalueille. Leakey uskoi, että kädellistutkimus edistäisi merkittävästi ihmisen evoluution selvittämistä.^[2] Fossey palasi Afrikkaan joulukuussa 1966 ja aloitti kenttätutkimukset seuraavana vuonna Kabarassa Kongossa. Hän tapasi siellä kokeneen gorillojen jäljittäjän Senwekwen, jolta hän sai oppia jäljittämisessä. Fossey onnistui Senwekwen oppien ansiosta tunnistamaan Mikenovuoren rinteiltä kolme gorillaryhmää.^[1]

Kivun alueen kapina vaikeutti Fosseyn työtä, ja sotilaat veivät hänet heinäkuussa 1967 turvaan vuorilta. Hän oli kaksi viikkoa vartioituna Rumangabossa, mistä hän pääsi pakenemaan tarjottuaan vartijoille rahaa, jotta he veisivät hänet Ugandaan. Siellä ugandalaissotilaat pidättivät kongolaiset ja vapauttivat Fosseyn. Fosseyta kuulusteltiin ensin Kisorossa ja sitten Ruandan Kigalissa. Fossey ja Leakey päättivät kuitenkin tavattuaan Nairobissa, että Fossey jatkaisi gorillatutkimusta Ruandan puolella Virungavuorilla.^[1]

Ruandassa Fossey tapasi useamman vuoden maassa asuneen Rosamond Carrin, joka puolestaan esitteli tämän belgialaiselle Alyette DeMunckille, joka oli syntynyt Kongossa. Fossey ja DeMunck ystävystyivät, ja DeMunckista tuli Fosseyn keskeisimpiä tukijoita. DeMunck tunsi Ruandassa monia ihmisiä ja auttoi Fosseytä etsimään sopivan leiripaikan. Fossey perusti syyskuussa 1967 Karisoken tutkimuskeskuksen, joka sai nimensä Karisimbi- ja Visokevuorista. Tutkimuskeskuksen eteläpuolella kohosi Karisimbi ja pohjoispuolella Visoke.^[1]

Fossey käytti George Schallerin kehittämiä tekniikoita totuttaakseen gorillat läsnäoloonsa. Hän onnistui saamaan luottamuksen kuuteen gorillaryhmään. Fossey käytti hyväkseen gorillojen luonnollista uteliaisuutta. Kun hän käveli rystysillään, gorillat uskaltautuivat lähelle, ja kun hän pureskeli selleriä, gorillat tulivat entistäkin lähemmäksi.^[1]

National Geographic Society lähetti vuonna 1968 Bob Campbellin valokuvaamaan Fosseyn työtä. Vaikka Fossey piti valokuvaajaa ensin häiriötekijänä, he ystävystyivät lopulta. Campbellin kuvat olivat nostamassa myös Fosseytä julkisuuden henkilöksi ja muuttamassa gorillojen mainetta vaarallisista pedoista lempeiksi olioiksi.^[1]

Fossey halusi kehittää myös eläintutkimuksen osaamistaan ja aloitti 1970 etologian opinnot Darwin Collegessa. Seuraavien neljän vuoden ajan hän matkusti Englannin ja Afrikan väliä. Fosseyta opetti Jane Goodallinkin ohjaajana toiminut Robert Hinde, ja Fossey valmistui tohtoriksi vuonna 1974. Fossey uskoi akateemisen tutkinnon edistävän hänen tutkimustensa vakavastiotettavuutta ja toisaalta edistäisi rahoitusten saamista.^[1]

Fossey alkoi tutkimustyön ohella suojella gorilloja, joita uhkasivat sekä salametsästäjät että laiduntajat. Hän käytti muun muassa naamioita salametsästäjien pelotteluun ja spraymaalasi karjaeläimiä ajaakseen paimenet pois kansallispuistosta. Fossey kutsui taktiikkaansa ”aktiiviseksi suojeluksi” ja uskoi, että ilman välittömiä toimia suojeltavaa ei pian enää olisi. Fossey ei ollut toimiensa takia suosittu paikallisten keskuudessa, jotka yrittivät vain selviytyä, eikä toisaalta puistonvartijoilla ollut välineistöä suojella puistoa ja sen asukkaita.^[1]

Fossey kiintyi erityisen läheisesti Digit-nimiseen gorillaan, joka oli noin viisivuotias ja eli laumassa 4. Digit sai nimensä oikean käden vaurioituneesta sormesta. Sillä ei ollut läheisiä suhteita ryhmänsä muihin gorilloihin, mutta Fosseyn ja Digitin välille syntyi läheinen yhteys. Salametsästäjät tappoivat Digitin joulukuussa 1977, kun se yritti puolustaa ryhmäänsä. Muut gorillat pakenivat, mutta Digitiä puukotettiin useita kertoja päähän. Lauma 4 hajosi kuitenkin pian tämän jälkeen, kun siitä tapettiin useita muitakin yksilöitä, muun muassa sitä hallinnut hopeaselkä Uncle Bert. Fossey julisti sodan salametsästäjille. Hän myös perusti Digit Fundin keräämään rahoja aktiivista suojelutyötä varten ja salametsästyksen vastaisiin hankkeisiin.^[1]

Fossey muutti vuonna 1980 Ithacaan, missä hän toimi Cornellin yliopiston vierailevana apulaisprofessorina. Hän kirjoitti samaan aikaan käsikirjoitusta omaelämäkertaansa Sumuisten vuorten gorillat, joka julkaistiin vuonna 1983. Siinä Fossey kertoi ajastaan vuorigorillojen parissa ja painotti suojelutoimien tarvetta.^[1] Kirjasta tuli bestseller, ja siitä tehtiin vuonna 1988 samanniminen elokuva, jossa Fosseyta esittää Sigourney Weaver.^[2]

Fossey palasi Yhdysvalloista Ruandaan, missä hän jatkoi salametsästäjien vastaisia toimiaan, ja hän alkoi radikalisoitua.^[3] Hän ei ehtinyt olla kauan Ruandassa ennen kuin hänet surmattiin. Fossey löydettiin majastaan varhain aamulla 27. joulukuuta 1985. Häntä oli lyöty kahdesti päähän viidakkoveitsellä. Mitään merkkejä mahdollisesta ryöstöstä ei ollut jäänyt, mutta majaan oli ehkä tunkeuduttu väkisin.^[1] Surmaa ei ole selvitetty, mutta yleisesti uskotaan, että salametsästäjät olivat tappaneet hänet.^[3]

Fossey haudattiin majansa lähelle Digitin haudan viereen.^[1]

Fossey teki uraauurtavaa tutkimusta vuorigorillojen parissa. Hänen tutkimansa laumat olivat villejä, eikä niillä ollut salametsästäjien lisäksi muita ihmiskontakteja. Fossey onnistui totuttamaan gorillat läsnäoloonsa, mikä mahdollisti niiden tutkimuksen. Fossey tutki 18 vuoden aikana muun muassa gorillojen ravintokäyttäytymistä ja ääntelyä sekä laumojen hierarkiaa ja sosiaalisia suhteita. Fossey havaitsi muun muassa, miten naaraat siirtyivät usein laumasta toiseen.^[4]

Fosseyn perintö luonnonsuojelijana on huomattavan ristiriitainen, vaikka hän onnistuikin suojelemaan gorilloja. Hänen niin sanottuun aktiiviseen suojelutyöhönsä kuuluivat muun muassa partiointi, karjan hätistely, ansojen tuhoaminen, eläinten laskenta ja suojelualueiden kasvattamisen puolesta puhuminen. Siihen kuului kuitenkin myös muun muassa salametsästäjien vangitseminen, pahoinpitely ja nöyryyttäminen. Joitakin kertoja hän myös vangitutti paikallisten karjaa lunnaiden toivossa ja poltti salametsästäjien leirejä maan tasalle.^[4] Fossey kertoi Richard Wranghamille lähettämässään kirjeessä, kuinka hän apulaistensa kanssa otti kiinni salametsästäjän ja kidutti tätä ruumiillisesti ja käytti myös psykologisia kidutusmenetelmiä. Fossey kannusti Wranghamia ottamaan vastaavat keinot käyttöön tulevissa suojelutöissä.^[5]

Fossey suojeli gorilloja raivoisasti, ja hänen oman ryhmänsä jäsenet kuvasivat häntä pakkomielteiseksi ja armottomaksi. Toimittaja Alex Shoumatoffin mukaan Fossey oli antisosiaalinen ja ylimielinen sekä afrikkalaisia kohtaan loukkaava.^[4] Hänen on esitetty olleen jopa rasistinen uuskolonialisti, joka kidutti afrikkalaisia suojelun nimessä.^[5] Journalisti Harold Hayes esitti kirjassaan The Dark Romance of Dian Fossey tämän kuoleman olleen jossain määrin itse aiheutettu. Fossey oli kerännyt vihamiehiä muun muassa salametsästäjistä, karjankasvattajista, puiston työntekijöistä, luonnonsuojelijoista, omasta henkilökunnastaan ja tieteilijöistä.^[6]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dian Fossey Wikimedia Commonsissa

• Dian Fosseyn Gorillasäätiö