Centro Sperimentale di Cinematografia

Centro Sperimentale di Cinematografia (CSC) on italialainen säätiö, jonka alaisuudessa toimivat Roomassa sijaitseva elokuvakoulu^[1] ja kansallinen elokuvainstituutti.^[2] Se perustettiin 1935, ja sen tehtävänä on edistää elokuvataidetta ja elokuvauksen tekniikkaa Italiassa.^[3]

Centro Sperimentale di Cinematografialla on kolme päätehtävää. Yksi sen tehtävistä on opettaa elokuva- ja audiovisuaalista taidetta sekä niihin liittyivä tekniikoita. Opetukseen liittyy tutkimustyötä, kokeiluja, tuotantoja ja harjoittelua. Toinen päätehtävä on elokuvaperinnön säilyttäminen, vahvistaminen jatkaminen sekä Italiassa että ulkomailla. Tässä tehtävässä Centro Sperimentale di Cinematografia tekee yhteistyötä muiden kulttuurisäätiöiden ja koulujen kanssa. Kolmas tehtävä on uusien metodien, tekniikoiden ja kuvakielen tutkiminen ja testaaminen.^[4]

Centro Sperimentale di Cinematografia on jaettu kahteen osastoon, Kansalliseen elokuvakouluun ja elokuva-arkistoon. Koulu tarjoaa opetusta sekä säätiön päämajassa Roomassa että sen sivutoimipisteissä L'Aquilassa, Milanossa, Torinossa ja Palermossa.^[5][6][7][8] Elokuva-arkisto puolestaan on säilönyt italialaista elokuvaperintöä, ja sen suojissa on noin 120 000 elokuvaa. Arkistolla on toimipiste Rooman lisäksi Ivreassa.^[9][10]

Idean kansallisesta elokuvakoulusta esitti ensimmäisenä ohjaaja Alessandro Blasetti vuonna 1930. Galeazzo Ciano perusti 1934 Direzione generale per il cineman -viraston, jonka johtoon asetettiin Luigi Freddi. Freddi koki, että nuorien elokuvientekijöiden kouluttuminen oli tarpeellista. Centro Sperimentale di Cinemtaografia ja kansallinen elokuvakoulu perustettiin 1935 erään keskikoulun kellarikerrokseen. Centron ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Luigi Chiarini.^[11]

Centro syntyi tilanteeseen, jossa Italian elokuva oli kriisissä. Monet elokuvantekijät ja -teoreetikot sekä valtio halusi keskittää ja edistää elokuvausta ja taata Italian elokuvateollisuuden tulevaisuuden, sillä 1920-luvun lopulla Italiassa tuotettiin enää vain muutamia elokuvia vuodessa. Vaikka fasistihallinto olikin perustamassa elokuvakoulua, se sai toimia melko itsenäisesti eikä sillä ollut erityisiä poliittisia päämääriä.^[12]

Centro Sperimentale di Cinematografia alkoi 1937 julkaista omaa elokuvalehteä, Bianco e Neroa ja muutti 1940 sille rakennettuun rakennelmaan Cinecittàa vastapäätä.^[13] Uuden rakennuksen olivat suunnitelleet arkkitehdit Antonio Valente ja Pietro Aschieri.^[11]

Toisen maailmansodan aikana Centro oli jonkin aikaa toimimattomana, mutta sodan jälkeen sen toiminnot palasivat. Se otti 1949 haltuunsa myös Italian elokuva-arkiston. Centron Luigi Chiarnin mukaan nimetyn kirjaston tehtäviin lisättiin virallisesti 1965 jokaisen Italiassa tuotetun elokuvan käsikirjoituksen tallettaminen. Centro muutettiin säätiöksi 1997, ja sen nimi vaihdettiin Scuola Nazionale di Cinemaksi. Alkuperäinen nimi kuitenkin palautettiin protestien jälkeen vuonna 2004.^[13]

• Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanmham, Maryland: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.12.2012). (englanniksi)
• Vincendeau, Ginette (toim.): Encyclopedia of European Cinema. London: Cassell & British Film Institute, 1995. ISBN 0-304-33305-0

• Centro Sperimentale di Cinematografian kotisivut (englanniksi) (italiaksi)