Carl von Linde

Carl Paul Gottfried von Linde (11. kesäkuuta 1842, Berndorf, Oberfranken – 16. marraskuuta 1934, München) oli saksalainen insinööri, joka kehitti nykyaikaisen jäähdytystekniikan.

Von Linde syntyi Berndorfissa ja opiskeli Zürichissä Rudolf Clausiuksen johdolla. Hän valmistui 1864 ja työskenteli puuvillankehräämössä Berliinissä ja Kraussin veturitehtaalla Münchenissä. Kun uusi Königlich Bayerische Technische Hochschule München (nykyinen Technische Universität München) perustettiin, von Linde ryhtyi 1868 koneensuunnittelun apulaisprofessoriksi.

Vuonna 1876 hän kehitti jäähdytyskoneen ja perusti yhtiön Lindes Eismaschinen AG (nyt Linde AG). Von Linde ei ollut jäähdytyskoneen ensimmäinen keksijä, mutta hänen jäähdytyskoneensa oli paljon tehokkaampi kuin Jacob Perkinsin vuonna 1834 kehittämä. Vuoteen 1908 Linden yhtiö oli myynyt 2600 konetta, joista yli puolet panimoille. Hän kehitti myös kotitalousversion.

Von Linde oli uranuurtaja myös matalan lämpötilan fysiikassa. Vuonna 1890 hän palasi yliopistoon ja 1895 perusti tehtaan, jossa nesteytettiin ilmaa Joulen–Kelvinin prosessilla (myös Linden prosessi). Kuuden vuoden kuluttua hän kehitti menetelmän, joilla voitiin erottaa happi nesteytetystä ilmasta teollisessa laajuudessa.^[1]