Berylliumfluoridi
| Berylliumfluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | berylliumdifluoridi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BeF2 |
| Moolimassa | 47,0 g/mol |
| Ulkomuoto | väritön kokkareinen kiinteä aine |
| Sulamispiste | 555 °C (828 K) |
| Kiehumispiste | 1 160 °C (1 433 K) |
| Tiheys | 1,99 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | erittäin hyvä |
|
|
|
Berylliumfluoridin (berylliumdifluoridi) kemiallinen kaava on BeF2. Se on väritön, kokkareinen erittäin hyvin veteen liukeneva berylliumin ja fluorin yhdiste.[1]. Berylliumfluoridin moolimassa on 47,0 g/mol, sulamispiste 555 °C, kiehumispiste 1 160 °C, tiheys 1,99 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 7787-49-7.
Berylliumfluoridia valmistetaan kaksivaiheisella reaktiolla. Ensimmäisessä vaiheessa berylliumhydroksidi liuotetaan ammoniumvetyfluoridiin, jolloin muodostuu kompleksiyhdisteeksi luokiteltava ammoniumtetrafluoroberyllaatti (NH4)2[BeF4]. Ammoniumtetrafluoroberyllaatti hajoaa berylliumfluoridiksi ja ammoniumfluoridiksi kuumennettaessa sitä 900–1 100 °C:n lämpötilaan.[1][2]
Ainetta käytetään muun muassa metallisen berylliumin valmistamiseen[2]:
- BeF2 + Mg → Be + MgF2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 02.07.2013
- ↑ a b Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera van Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 02.07.2013