Bertha Tammelin

Bertha Tammelin
Bertha Tammelin vuonna 1883.
Henkilötiedot
Koko nimi	Bertha Carolina Mathilda Tammelin
Syntynyt	21. maaliskuuta 1836
Kuollut	1915
Ammatti	näyttelijä, oopperalaulaja, säveltäjä, muusikko
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Bertha Carolina Mathilda Tammelin (o.s. Bock; 21. maaliskuuta 1836 Tukholma – 1915) oli ruotsalainen näyttelijä, muusikko ja näyttämötyön opettaja.

Bertha Tammelin oli balettitanssija Karolina Bockin ja muusikko C. F. Bockin tytär. Hän suoritti Dramatenin oppilaskoulun vuosina 1853–1855 ja työskenteli Kuninkaallisessa teatterissa näyttelijänä ja laulajana vuodesta 1856 vuoteen 1887. Hänellä oli satoja puhe- ja laulurooleja. Alati heikkenevän näön takia hän joutui jättämään näyttämötyönsä verraten varhain. Viimeisen kerran Tammelin nähtiin teatterilavalla maaliskuussa 1884.

Tammelinin tunnetuimpiin puherooleihin kuului kaksi Ingrid-nimistä hahmoa. Toinen oli näytelmässä Bröllopet på Ulvåsa ja toinen näytelmässä Engelbrekt och hans dalkarlar. Daniel Hjortissa hän tulkitsi Ebba Flemingiä. Hänen muita näyttämötaiteellisia tulkintojaan olivat muun muassa kuningatar Hamletissa, Debora teoksessa Qvinnans sanna styrka sekä Ulrika teoksessa Slägtingar.^[1] Oopperalaulajana hänen tulkintojaan olivat muun muassa Puck oopperassa Oberon ja Karin oopperassa Elfjungfrun. Tammelinin mezzosopraanoa luonnehdittiin hienostuneeksi, muttei erityisen vahvaksi. Hän sävelsi yhden laulun ja soitti näytelmiin musiikkia. Konserttipianistina hän esiintyi ensi kerran jo 1850.

Vuodesta 1879 Tammelin opetti laulua Kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa. Vuonna 1889 hän aloitti opettajana Dramatenin oppilaskoulussa. Hänen oppilainaan olivat lukuisat aikansa tunnetut ruotsalaistaiteilijat, kuten näyttelijä Ellen Hartman-Cederström.

Bertha Tammelin sai Litteris et Artibus -mitalin 1885. Hänen puolisonsa oli reviisori Filip Tammelin vuodesta 1873.

• Österberg, Carin et al., Svenska kvinnor: föregångare, nyskapare. Lund: Signum 1990. ISBN 91-87896-03-6

• Runeberg.org