Bambut

Bambut
Bambumetsää Kiotossa.
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko:	Poales
Heimo:	Heinäkasvit Poaceae
Alaheimo:	Bambut Bambusoideae Luerss.[1]
Tribukset
Arundinarieae Bambut Bambuseae Kunth ex Dumort.[2] Olyreae Kunth ex Spenn.[3]
Katso myös
Bambut Wikispeciesissä   Bambut Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Bambut (Bambusoideae) on puuvartisten ikivihreiden heinäkasvien ryhmä.^[4][5] Bambulajeja on yli 1 400^[4].

Bambuja esiintyy useimmilla kuumilla trooppisilla alueilla.^[4] Laajimmat bambumetsät ovat Aasian vuoristoissa, joissa bambuja kasvaa jopa 4 000 metrin korkeudessa.^[6] Viljeltynä bambuja kasvaa lähes kaikkialla.^[7]

Bambut viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä alangoista vuoristoihin. Bambut eivät kuitenkaan pidä emäksisestä maaperästä, kuivasta autiomaasta tai suomaista.^[4]

Bambu voi kasvaa jopa 30 metrin korkuiseksi. Se on yksi maailman nopeakasvuisimmista kasveista.^[4]

Bambun juurakko on verkkomaisesti leviävä hiusjuuristo.^[6]

Yksittäinen bambukasvi versoo suoraan maasta vuosittain useita versoja. Niiden halkaisija riippuu emokasvin iästä, pituutta tulee päivittäin lisää. Bambut, kuten muutkin heinäkasvit, kasvavat maan rajasta, eikä kärjestään. Yksi kasviyksilö voi tuottaa jopa 15 kilometriä bambukeppiä.^lähde?

Bambu on riisin ohella Kiinan ja muun Itä-Aasian historian merkittävin kasvi. Sen versot ovat syötäviä, ja sen varsia on historian aikana käytetty erittäin monenlaisiin tarkoituksiin, kuten vaatteisiin, astioihin, työkaluihin, huonekaluihin ja talojen rakentamiseen. Bambulla on sotien aikana vahvistettu terästä, sillä bamburuo’ot kasvattavat teräksen kantavuuden yli kolminkertaiseksi. Kiinalaiset kirjoittivat ennen silkkikirjojen keksimistä viralliset asiakirjansa bambuliuskoille.^[4]

Bambusta on tehty siveltimiä, ja siitä valmistetuilla pilleillä voidaan soittaa musiikkia. Bambu oli myös olennainen osa rituaalista teeseremoniaa Kiinassa ja Japanissa.^[4]

Eläimistä kultapandat käyttävät bambuja pääravintonaan.

Bambua on käytetty taideteosten raaka-aineena, ja se on ollut suosittu maalaustaiteen aihe (etenkin sumi-en).^[4] Bambu on myös tavallinen symboli itä-Aasian taiteessa. Sen ”tyhjä sydän” vertautuu vaatimattomuuteen, ikivihreät lehdet muuttumattomuuteen ja ohut runko korkeaan ikään. Tuleen heitetyt bambut halkeilevat paukahdellen kovaa, minkä on uskottu karkottavan demonit. Bambun oksa on laupeuden jumalattaren, Kuan-yinin, symboli. Piirroksissa bambut esiintyvät usein yhdessä krysanteemien, mäntyjen ja luumunkukkien kanssa. Varren nivelsolmujen ajatellaan kuvaavan kehitysasteita kohti korkeampaa viisautta. Japanissa versova bambu yhdistetään ikuiseen nuoruuteen ja voimaan.^[8]

Maailman suurimpia bambuntuottajia ovat Kiina, Intia, Bangladesh, Indonesia ja Thaimaa.^[6] Hyviä bambuja Suomen puutarhojen olosuhteisiin ovat esimerkiksi pakkasenkestävät jättibambut (Phyllostachys).

• Arundinaria – kaislabambut
• Bambusa – hujabambut eli kimppubambut
• Dendrocalamopsis – silkkibambut
• Dendrocalamus – tukkibambut
• Fargesia – ruokobambut
• Gigantochloa
• Indocalamus – kiiltobambut
• Oldeania – afrikanvuoribambut
• Phyllostachys – jättibambut
• Pleioblastus
• Pseudosasa – nuolibambut
• Sasa – sasabambut
• Suddia – sudaninbambut
• Thamnocalamus
• Yushania – vuoribambut

• Suomen Lajitietokeskus: Bambut – Bambusoideae
• American Bamboo Society (englanniksi)