Arethusa-luokka (1934)

Arethusa
Arethusa-luokan risteilijä HMS Arethusa.
Tekniset tiedot
Uppouma	5 220-5 270 tonnia (kuiva) 6 665-6 715 tonnia (kuormattu)
Pituus	154,22 m
Leveys	15,54 m
Syväys	5,03 m
Koneteho	64 000 hv
Nopeus	32,25 solmua
Miehistöä	500
Aseistus
Meritorjunta	6 × 6" BL Mk XXIII
Ilmatorjunta	4/8 × 4" QF Mk V ilmatorjuntatykkiä
Infobox OK

Arethusa-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston risteilijäluokka, jonka neljä alusta rakennettiin 1934–1937. Luokan alukset palvelivat toisessa maailmansodassa. Luokkaan oli alun perin suunniteltu kuuluvan kuusi alusta, mutta kahden viimeisen HMS Polyphemuksen ja HMS Minotaurin tilaukset siirrettiin seuraavaan Town-luokkaan ja tilattiin 1934 nimillä HMS Southampton ja HMS Newcastle.

Luokan alukset muistuttivat Australian laivastolle toimitettuja Perth-luokan risteilijöitä, mutta niihin ei asennettu X-tornia ja siten aluksista pyrittiin rakentamaan pienimpiä mahdollisia risteilijöitä, jotka kykenisivät toimimaan itsenäisesti.^[1]

Keskustelu uusien risteilijöiden suunnittelusta aloitettiin 1929. Suunnitelmissa esitettiin risteilijöitä, joiden uppouma vaihteli 3000-7000 tonniin ja aseistus 6-5,5 tuuman tykkeihin, joko yksittäin, kaksittain tai kolmittain asennettuina. Vuoden vaihteessa 1931 suunnitelma ei ollut vielä valmis ja maaliskuussa sitä muutettiin vielä runsaasti, jolloin se samalla viimeisteltiin ja hyväksytettiin.^[2]

Työväenpuolueesta koottu hallitus ei kuitenkaan ollut halukas hyväksymään uutta laivasto-ohjelmaa ja toisaalta Lontoon laivastosopimus aiheutti omat rajoituksensa aluskannan uudistamiselle. Lopulta suunniteltujen uusien alusten hankintaa päätettiin siirtää myöhäisemmäksi. Siirron seurauksena suunnitelma avattiin uudelleen ja sen muokkausta jatkettiin. Tämä uudistettu suunnitelma hyväksyttiin helmikuussa 1932, jolloin se esitti 5450 tonnin alusta, joka oli aseistettu kolmella kaksiputkisella 6 tuuman tykillä. Aluksen voimanlähteenä oli nelivaiheinen turbiinimoottori.^[2]

Uppouman kasvun vuoksi ainoastaan yhdeksän Leander-luokan alusta voitaisiin rakentaa, mutta uuden suunnitelman mukaisia aluksia viisi suunnitellun kolmen sijasta. Lopulta aluksia tilattiin neljä, koska tuli tarve tilata vankempia aluksia vastapainoksi uusille Japanin laivaston aluksille.^[2]

Suunnitelman lopullisesti valmistuttua luokan alusten uppouma vaihteli 5031-5458 tonniin. Alusten suoja oli rajattu seuraavasti:

• ammusvarastoissa 2 tuuman kruunuun katossa ja 3 tuumaan sivuissa,
• kranaattihuoneissa sivuissa ainoastaan 1 tuuma
• konehuoneiden suojana oli tuuma kannessa ja 2,25 tuumaa seinissä

Näin suojattuna panssarointiin käytettiin ainoastaan 11,8 prosenttia uppoumasta.^[2]

Voimanlähde oli sijoitettu vastaavasti kuin Perth-luokan aluksilla, mutta vaurioiden kestoa oli kuitenkin lisätty. Kattiloiden määrä oli supistettu neljään, jotka oli erotettu toisistaan turbiinihuoneella. Kattilahuoneiden suuren etäisyyden vuoksi tarvittiin kaksi erillistä savuhormia.^[2]

Alusten pääaseistuksena oli kaksi Kuninkaallisen laivaston keveiden risteilijöiden standardin mukaisesti 6 tuuman BL Mk XXIII tykein varustetut kaksoistykkitornit Mk XXI. Apuaseina oli normaalit 4 tuuman QF 4 tuuman Mk V tykit, mutta aikaisemmista luokista poiketen tykit oli sijoitettu taaemmalle yläkannelle taaemman savuhormin taakse. Kaksi puolentuuman nelipiippuista konekivääriä ja kaksi neliputkista 21 tuuman torpedoputkea täydensivät luokan aseistuksen. Aluksille rakennettiin ainoastaan yksi tulenjohtopaikka ja HACS asennettiin sen taakse.^[2]

Alusten suunnittelun heikkoutena oli muun muassa 4 tuuman ilmatorjuntatykkien ja niiden ammusvarastojen välinen suuri etäisyys.^[1]

Suunnitelmassa oli myös mahdollisuus asentaa katapultti keskilaivaan ja kuljettaa sillä Hawker Osprey kellukekonetta. Samoin esitettiin toivomus, että aluksille voitaisiin sijoittaa myös toinen vastaava lentokone taaemmalle kannelle rakennettavaan suojaan. Toisen koneen sijoittaminen osoittautui kuitenkin HMS Arethusan koeajoissa mahdottomaksi, koska neljän tuuman tykkien miehistöille ei olisi jäänyt tilaa toimia. 2. Risteilijäviirikön aluksille sijoitettiin 713 (katapultti)lentueen Hawker Osprey kellukekoneet, jotka korvattiin marraskuussa 1937 Fairey Seafoxeilla.^[2]

• Whitley M J: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0
• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arethusa-luokka (1934).