Apollonin temppeli (Delfoi)
| Apollonin temppeli | |
|---|---|
 Delfoin Apollonin temppelin rauniot. |
|
| Sijainti | Delfoí, Fokis, Keski-Kreikka, Kreikka |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | kreikkalainen temppeli |
| Valmistumisvuosi | noin 366–326 eaa. |
| Tyylisuunta | doorilainen |
|
Delfoin arkeologinen alue |
|
 |
|
Apollonin temppeli oli antiikin aikainen Apollonille omistettu kreikkalainen temppeli Delfoissa Kreikassa. Se oli Delfoin merkittävin rakennus ja sen arkeologinen kohde sijaitsee Apollonin pyhäkköalueen keskellä. Antiikin merkittävin oraakkeli Delfoin oraakkeli toimi temppelissä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apollonin temppeli rakennettiin varhaisemmalle kulttipaikalle alun perin 600-luvulla eaa. Se tuhoutui tulipalossa vuonna 548 eaa. ja korvattiin uudella, suuremmalla temppelillä, joka valmistui noin vuonna 525 eaa. Sen rakentamiseen kerättiin varoja eri puolilta antiikin maailmaa. Tärkeimpiä rahoittajia oli ateenalainen alkmaionidien suku, ja siksi sitä kutsuttiin myös Alkmaionidien temppeliksi. Tämä temppeli tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 373 eaa.[1][2][3]
Paikalle rakennettiin jälleen uusi temppeli noin vuodesta 366 eaa. alkaen, jälleen eri puolilta kerättyjen lahjoitusten avulla. Uusi temppeli tehtiin saman malliseksi ja kokoiseksi kuin edellinen temppeli ja sen suunnittelivat Ksenodoros, Agathon ja Spintharos. Temppeli valmistui vasta kolmannen pyhän sodan jälkeen noin vuonna 330 eaa. Tämän temppelin rauniot ovat edelleen nähtävissä.[1][2][3][4]
Kreikkalaisessa mytologiassa Delfoin ensimmäinen temppeli oli rakennettu laakeripuusta, toisen rakensivat mehiläiset ja linnut mehiäisvahasta ja höyhenistä, kolmannen Athene ja Hefaistos pronssista ja neljännen Trofonios ja Agamedes kivestä Apollonin itsensä avustuksella. Näistä viimeinen viittaa todennäköisesti ensimmäiseen historiallisesti tunnettuun vuonna 548 eaa. tuhoutuneeseen kiviseen temppeliin.[4][5]
Temppelissä ja sen alttarilla suoritettiin normaaleja uskonnollisia menoja, kuten uhritoimituksia. Lisäksi temppelissä toimi Delfoin oraakkeli-instituutio papistoineen ja ennuspapittarineen. Temppelin arkistossa säilytettiin muun muassa Python kisojen voittajien luetteloa sekä muita tärkeitä dokumentteja.
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Temppeli edusti doorilaista tyyliä. Viimeisessä vaiheessaan temppeli oli peripteraalitemppeli, jossa oli 6 × 15 pylvästä. Sen pituus oli 60,32 metriä ja leveys 23,82 metriä. Temppelin cella avautui itään pronaokseen. Temppelissä oli myös opisthodomos. Temppeli oli rakennettu huokoisesta kivestä ja kalkkikivestä, ja sen katto ja päätykolmiot paroslaisesta marmorista.[2][6][5]
Sisällä cellassa oli kaksi riviä pylväitä, todennäköisesti pohjoispuolella 8 ja eteläpuolella 6 pylvästä. Siellä on ollut useita patsaita, mukaan lukien Apollonin kulttikuva sekä Zeuksen, Poseidonin ja ainakin kahden Kohtalottaren patsaat. Cellassa oli myös hestia eli temppelin sydän, jota pidettiin kreikkalaisten yhteisenä sydämenä. Cellan länsipäässä oli temppelin kaikkein pyhin, adyton, joka oli jonkinlainen maanalainen kammio. Siellä oli omfalos eli maailmannapa sekä oraakkelin toimintapaikka, jossa Pythia-ennuspapitar istui kolmijalalla kalliossa olleen halkeaman reunalla tai päällä ja lausui ennustuksia. Pythian lisäksi ainoastaan papeilla oli pääsy tähän kammioon.[2][6][4][5][7] Kerrotaan, että temppelissä olisi ollut myös laakeripuu sekä Apollonin lyyra.[8]
Adyton-kammion rakenteesta, joka liittyi ennustusten syntyyn, voidaan muodostaa seuraava teoria: Temppelin alla on ilmeisesti virranut vesi pohjois-eteläsuunnassa. Tiedetään ainakin, että arkaaisen ajan temppelin perustuksiin oli liitetty Kassotiksen vesilähde, jota pidettiin maan ja muusien ennustuksia antavana lähteenä, mutta se siirrettiin myöhemmin erilleen.[7] Antiikin ajan kuvausten perusteella adyton-kammion lattiassa on ollut halkeama, josta on noussut jonkinlaisia huumaavia höyryjä (pneuma). Tähän viittaavat muun muassa Plutarkhoksen ja Strabonin selonteot. Arkeologisissa kaivauksissa itse temppelistä ei ole löydetty mitään tähän viittaavaa rakennetta, ja siksi aiemmissa tutkimuksissa antiikin aikaiset kuvaukset on tulkittu myyteiksi. Tuoreempien tutkimusten mukaan maaperässä on kuitenkin juuri temppelin kohdalla jonkinlainen vesivirran kanssa risteävä halkeama. Siitä on antiikin aikaan voinut kohota maaperän koostumuksen (bitumipitoista kalkkikiveä) ja geologisen toiminnan sekä veden virtauksen seurauksena lievää euforiaa aiheuttavia etyleenikaasuja (katso: Delfoin oraakkelin tieteellinen selitys).[9]
Temppelin pronaokseen oli kaiverrettu Kreikan seitsemän viisaan ajatelmia. Tunnetuin näistä oli gnothi seauton (γνῶθι σεαυτόν, ”tunne itsesi”); muita olivat muun muassa mēden agan (μηδὲν ἄγαν, ”ei mitään liikaa” eli ”kohtuus kaikessa”) ja engya, para d' ata (ἐγγύα, πάρα δ᾽ ἄτα, ”takuu on tuhoksi”).[7][10][11][12] Lisäksi temppeliin oli kaiverrettu suurikokoinen Ε- eli epsilon-kirjain, jonka alkuperää ja merkitystä ei myöhemmin tiedetty. Plutarkhos kirjoitti kirjaimen arvoituksesta tutkielman Delfoissa olevasta E-kirjaimesta.[13]
Arkaaisen ajan temppelin länsipään päätykolmiokoristelu on esittänyt muun muassa gigantomakhiaa ja Athenea, ja itäpään koristelu Apolloniin liittyvää aihetta, ilmeisesti Apollonin saapumista Delfoihin äitinsä Leton ja sisarensa Artemiin seurassa. Koristelu oli tehty noin vuosina 510–500 eaa. Klassisen kauden temppelin länsipään päätykolmiokoristelu on esittänyt Dionysosta ja itäpään koristelu jälleen Apollonia, Artemista, Letoa ja muusia. Nämä koristelut olivat ateenalaisten kuvanveistäjien Praksiaan ja Androstheneen noin vuonna 330 eaa. tekemiä. Säilyneet koristeosat ovat Delfoin arkeologisessa museossa.[3][4]
Temppelin pohjoisosa on vuorenrinteessä ja eteläosa keinotekoisella tasanteella, joka on tuettu tukimuurilla.[2] Apollonin alttari sijaitsi temppelin edessä sen itäpuolella.[14] Osa temppelistä, mukaan lukien perustukset ja kuusi pylvästä, on nykyisin kunnostettu.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Delphi Perseus. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ a b c d e Delphi, Temple of Apollo Perseus. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ a b c Temple of Apollo Ancient Greece. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ a b c d e Temple of Apollo at Delphi Visit Greece. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ a b c The Temple of Apollo at Delphi Visit Ancient Greece. Arkistoitu 11.10.2015. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ a b Delphi - The Oracle of Apollo Odyssey. Adventures in Archaeology. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ a b c Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Delphi, Phokis, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Connelly, Joan Breton: Portrait of a Priestess: Women and Ritual in Ancient Greece, s. 77. Princeton University Press, 2007. ISBN 0691127468
- ↑ Broad, William J.: For Delphic Oracle, Fumes and Visions The New York Times. 19.3.2002. Viitattu 23.11.2015.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus (Description of Greece) 10.24.1.
- ↑ Platon: Kharmides 164e.
- ↑ Jacoby, Felix & Bollansée, Jan & Schepens, G.: Die Fragmente der griechischen Historiker, continued, s. 306-308. (Osa 4) Brill, 1999. ISBN 9004113037 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hodge, A. Trevor: The Mystery of Apollo's E at Delphi. American Journal of Archaeology, Jan., 1981, 85. vsk, nro 1, s. 83–84. Archaeological Institute of America. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Delfoi”, Antiikin käsikirja, s. 120–121. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Apollonin temppeli Wikimedia Commonsissa