Antonio José de Sucre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antonio José de Sucre y Alcalá
Bolivian presidentti
29. joulukuuta 1825 – 18. huhtikuuta 1828
Edeltäjä Simón Bolívar
Seuraaja José María Pérez de Urdininea
Perun presidentti
23. kesäkuuta – 17. heinäkuuta 1823
Edeltäjä José de la Riva Agüero
Seuraaja José Bernardo de Tagle
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1795
Cumaná, Uusi-Granada
Kuollut4. kesäkuuta 1830
Berruecos, Suur-Kolumbia
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo kenraali

Antonio José de Sucre (3. helmikuuta 1795 – 4. kesäkuuta 1830) oli eteläamerikkalainen itsenäisyystaistelija, yksi Simón Bolívarin lähimmistä ystävistä, kenraali ja valtiomies.[1] Hän toimi sekä Perun että Bolivian presidenttinä.

Sucre syntyi rikkaaseen ja yläluokkaiseen perheeseen Cumanássa, joka oli osa Espanjan Uuden-Granadan varakuningaskuntaa ja Venezuelan kenraalikapteenin alaisuudessa. Heinäkuussa 1810, kolme kuukautta Caracasin kapinan jälkeen, Sucre liittyi itsenäisyystaistelijoiden riveihin ja osoittautui osaavaksi komentajaksi; 1817 hänet ylennettiin everstiksi ja vuonna 1819 24-vuotiaana prikaatikenraaliksi. Boyacán taistelun jälkeen Bolívar otti hänet esikuntapäällikökseen.

Bolívar nimitti hänet komentajaksi kampanjaan vapauttaa Quito ja Sucre sai ratkaisevan voiton Pichinchassa 24. toukokuuta 1822. Toisen merkittävän voittonsa hän sai Perussa 6. elokuuta 1824 Junínin taistelussa ja ratkaisevan voiton espanjalaisista ja vangitsi varakuningas José de la Sernan Ajacuchossa 9. joulukuuta 1824. Vangittu varakuningas allekirjoitti antautumisen ja espanjalaiset vetäytyivät, mikä antoi Perulle ja Alto Perúlle, josta perustettiin Bolivian, itsenäisyyden. Sucre sai voitostaan arvonimen Gran Mariscal de Ayacucho, Suurmarsalkka Ayacucholainen, 29-vuotiaana. Pian voiton jälkeen Bolívar itse kirjoitti ylistävän lyhyen elämäkerran Resumen Sucinto de la Vida del General Sucre luutnantistaan.

Sucre valittiin 1826 Bolivian presidentiksi, mutta hän pettyi pian politiikkaan. Vuonna 1828 suuri liike nousi Bolívaria, hänen seuraajiaan ja Bolívirin perustuslakia vastaan. Sucre erosi ja muutti Quitoon. Saman vuoden lopulla Suur-Kolumbian kongressi valitsi nimitti hänet puheenjohtajakseen tarkoituksena saada hänestä presidentti Bolívarin seuraajaksi. José Antonio Páezin johtaman komitean mukana hän matkusti Venezuelaan 1829 tukahduttamaan paikallista separatismia. Vaikea tehtävä vahvisti Sucren pettymystä Suur-Kolumbian politiikkaan.

Alkuvuodesta 1830 Sucre sai tietää Bolívarin eronneen ja aikovan jättää maan. Tuolloin hän päätti palata Quitoon ja vetäytyä yksityisyyteen. Kuitenkin matkalla hänet ammuttiin väijyksistä lähellä Pastoa Etelä-Kolumbiassa 4. kesäkuuta 1830. Tekijöistä ja motiivista ei ole varmaa tietoa.

Sucren mukaan on nimetty Sucren departementti Kolumbiassa ja Bolivian pääkaupunki Sucre. Ecuadorin entinen valuutta oli samanniminen ja hänen synnyinmaakuntansa Venezuelassa on nimetty hänen mukaansa. Myös latinalaisamerikkalaisten ALBA-maiden suunniteltu uusi valuutta on nimetty sucreksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Antonio José de Sucre Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonio José de Sucre.
Bolivian lippu Edeltäjä:
Simón Bolívar 		Bolivian presidentti
1825–1826 		Seuraaja:
José María Pérez de Urdininea
Perun vaakuna
Perun presidentit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antonio_José_de_Sucre&oldid=21455114”