Annina Rajahuhta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Annina Rajahuhta
Henkilötiedot
SyntynytHelsinki [1]
Mitalit
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
Pronssia Pronssia Pyeongchang 2018 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Suomi 2019 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sveitsi 2011 jääkiekko

Annina Rajahuhta (s. 8. maaliskuuta 1989 Helsinki) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan hyökkääjä.

Rajahuhta edusti Suomea Vancouverin 2010 talviolympialaisissa, jossa Suomi voitti pronssia[2]. Ennen olympialaisia hän oli pelannut 20 maaottelua eikä ollut osallistunut arvoturnauksiin. Hän sai pronssia myös Sveitsin MM-kilpailuissa 2011[3] sekä Pyeongchangin olympialaisissa 2018[4]. Hän oli Suomen joukkueessa neljäs 2012 ja 2013[5] sekä viides olympialaisissa 2014[6]. Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[7][8] Hän pelasi urallaan 168 maaottelua ja teki niissä tehopisteet 20+22=42.[9] [10] MM-kilpailujen 25 ottelussa hän teki neljä maalia ja syötti yhden, olympialaisten 17 ottelussa hän antoi yhden maalisyötön.[9]

Rajahuhta edusti SM-sarjassa nuorempana Itä-Helsingin Kiekkoa, Espoo Bluesia ja Tampereen Ilvestä sekä 1. divisioonassa Huntersia ja Salo HT:tä.[9] Hän voitti Bluesin joukkueessa Suomen mestaruuden kaudella 2008–2009[11]. Kesällä 2009 hän siirtyi Tampereen Ilvekseen ja voitti kaudella 2009–2010 jälleen Suomen-mestaruuden[12]. Kaudeksi 2010–2011 hän siirtyi Hämeenlinnan Pallokerhoon[13]. Hän voitti taas SM-kultaa ja hänet valittiin lisäksi pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi[14]. Seuraavalla kaudella hän edusti sekä HPK:ta että kanadalaista Burlington Barracudas -joukkuetta[15]. Vuosina 2012–2017 hän on edusti Bluesia[15], joka voitti Suomen-mestaruudet 2013[5], 2014 ja 2015[16]. Lokakuussa 2017 hän siirtyi pelaamaan Kiinaan Kunlun Red Star -joukkueeseen[17], jossa pelasi yhden kauden. Kaudeksi 2018–2019 hän palasi Espoon Bluesiin,[18] ja voitti samalla kaudella Suomen-mestaruuden.[9] Elokuussa 2020 Rajajuhta teki jatkosopimuksen Kiekko-Espoon kanssa,[19] ja voitti Suomen-mestaruuden jälleen 2021.[9]

Rajahuhta päätti pelaajauransa kevääseen 2021.[20]

Rajahuhta pelasi SM-sarjassa/liigassa 325 runkosarjaottelua, joissa hän teki 239 maalia ja antoi 298 maalisyöttöä. Pudotuspelien 92 ottelussa hän viimeisteli 57 ja alusti 48 maalia. Hänet valittiin SM-sarjan/liigan ykköstähdistöön kausilla 2010–2011, 2012–2013, 2013–2014, 2016–2017 ja 2018–2019. Kanadan CWHL-liigan 18 ottelussa hän teki kuusi ja syötti seitsemän maalia.[9]

Syksyllä 2014 Rajahuhdan todettiin sairastavan MS-tautia.[21]

Pelaajauransa jälkeen Rajahuhta on toiminut jääkiekkoasiantuntijana Discoveryllä ja TV5:llä.[22] Keväällä 2022 hän toimi Yle Puheen asiantuntijana naisten liigan finaaleissa.[23]

Saavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Olympiapronssia 2010, 2018
  • MM-hopeaa 2019
  • MM-pronssia 2011
  • SM-kultaa 2009, 2010, 2011, 2013, 2014, 2015, 2019, 2021

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri url puuttuu. (en) Elite ProspectsUrlView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Suomen naisleijonat voittivat pronssia jatkoaikamaalilla 25.2.2010. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 4.8.2012. Viitattu 27.2.2010.
  3. ↑ Joukkueenjohtajan peliraportti: Suomelle riemastuttavasti MM-pronssia leijonat.fi. 25.4.2011. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.4.2011.
  4. ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
  5. ↑ a b Annina Rajahuhta Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 23.1.2014. Viitattu 16.4.2015.
  6. ↑ Annina Rajahuhta sports-reference.com. Arkistoitu 13.12.2012. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
  9. ↑ a b c d e f Annina Rajahuhta Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  10. ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 350. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
  11. ↑ Torvinen, Jukka (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2009–2010, s. 191. Egmont Kustannus Oy Ab, 2009. ISBN 978-952-233-182-3
  12. ↑ Ilves nousi kuilun partaalta mestariksi 3.4.2010. YLE. Viitattu 3.4.2010.
  13. ↑ Vancouverin pronssimitalisti Rajahuhta HPK:n riveihin 25.8.2010. YLE. Viitattu 16.9.2010.
  14. ↑ Naisten SM:n pudotuspelien MVP: Annina Rajahuhta! 30.3.2011. leijonat.fi. Arkistoitu 2.4.2011. Viitattu 16.4.2011.
  15. ↑ a b Annina Rajahuhta eurohockey.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Naisten Suomen mestari 2015 - Espoo Blues! leijonat.fi. 11.3.2015. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
  17. ↑ Kiinalaisseuraan lisää suomalaisia – Suomen maajoukkuehyökkääjä Annina Rajahuhta Kunluniin yle.fi. Viitattu 20.10.2017.
  18. ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Annina Rajahuhta miettii uransa jatkoa vuosi kerrallaan, viime kausi ammattilaisena Kiinassa oli mahtava seikkailu lehmän luuytimistä Kiinan naiskiekkoilijoiden mentorointiin 23.10.2019. Yle. Viitattu 15.12.2019.
  19. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11501394
  20. ↑ Seppä, Lassi: Kaksinkertainen olympiamitalisti Annina Rajahuhta lopettaa pelaajauransa Jatkoaika.com. 12.10.2021. Viitattu 5.7.2022.
  21. ↑ Vainio, Annina: Unelma elää Kiinassa. Helsingin Sanomat, 5.1.2018, s. A35–A36.
  22. ↑ Huttunen, Sasha: Annina Rajahuhta, 32, on olympialaisten uusi tv-kasvo, jonka elämää varjostaa vakava sairaus: ”Ei elämän täydy päättyä siihen” Helsingin Sanomat. 9.2.2022. Viitattu 5.7.2022.
  23. ↑ Hyyppä, Emma & Sirkkiä, Sari: HIFK voitti jälleen selkä seinää vasten – Kiekko-Espoon päävalmentaja tilitti omiensa esityksestä: "Ei mestarijoukkueen tapa pelata" Yle Urheilu. 23.4.2022. Viitattu 5.7.2022.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Annina_Rajahuhta&oldid=22853240”