Air Charter

Air Charter Limited oli brittiläinen tilauslentoyhtiö. Sen perusti vuonna 1947 Freddie Laker.^[1] Yhtiön kotikentät olivat Southendin ja Stanstedin lentoasemat Lontoossa.^[3] Vuodesta 1955 eteenpäin se lensi tilauslentojen lisäksi Englannin ja Manner-Euroopan välillä säännöllisiä autonkuljetuslentoja,^[4] joita operoimaan perustettiin myöhemmin tytäryhtiö Channel Air Bridge. Airwork Group osti vuonna 1959 Air Charterin ja Channel Air Bridgen. Kesäkuussa 1960 Airwork yhdistyi Hunting-Clan Air Transportin kanssa muodostaen British United Airwaysin.^[2]

Freddie Laker perusti Air Charterin, ensimmäisen lentoyhtiönsä, vuonna 1947. Se aloitti toimintansa saman vuoden maaliskuussa ja lennätti matkustajia ja rahtia tilauslennoilla de Havilland D.H.89A Dragon Rapide -koneella. Vuoden 1947 loppuun mennessä laivastoon oli jo liittynyt toinen Dragon Rapide sekä yksi de Havilland D.H.84 Dragon 2. Vuonna 1948 Laker osti 12 Handley Page Haltonia, jotka hänen toinen yhtiönsä Aviation Traders muunsi rahtikoneiksi, myi niistä neljä ja vuokrasi loput kahdeksan Bond Air Services -yhtiölle, joka käytti niitä Berliinin ilmasillassa.^[1] Ilmasillan lopettamista seuraavana vuonna seurannut lama vähensi tilauslentojen kysyntää. Bond Air Services meni konkurssiin, ja Halton-koneet palautuivat Air Charterille. Laker päätti vetäytyä ilmailualalta, sillä vallinnut ylitarjonta teki pärjäämisen mahdottomaksi. Osa Air Charterin koneista myytiin ja loput romutettiin, ja yhtiö lopetti toimintansa.^[5]

Aikojen parantuessa Laker alkoi kiinnittää huomiota lentoyhtiöiden menestykseen ja päätti herättää Air Charterin uudelleen henkiin. Aviation Traders osti helmikuussa 1951 Surrey Flying Servicesin^[5] ja hankki Avro York C1:n, jolla yhtiö alkoi taas lentää tilauslentoja. Lakerin omistamien yhtiöiden lentotoiminta tuotiin kokonaan Air Charter -nimen alle heinäkuussa 1952.^[6] Seuraavan vuoden helmikuussa Air Charter allekirjoitti Britannian hallituksen kanssa sopimuksen joukkojen kuljettamisesta Singaporeen ja Fidžille. Lentoja lensi kymmenen Avro Yorkia, joista viimeinen poistui Air Charterin laivastosta marraskuussa 1956. Air Charter vastaanotti ensimmäisen uuden lentokoneensa helmikuussa 1953. Kyseinen Bristol Freighter Mk.31E alkoi kuljettaa karjaa tilauslennoilla ympäri Eurooppaa ja Douglas C-47:n kanssa vasikoita aina Nairobiin asti.^[7] Air Charter hankki helmikuussa 1954 toisen Freighterin, jota se käytti joukkojenkuljetuslennoilla Euroopassa, ja kolmannen koneen saman vuoden elokuussa.^[4]

Freddie Laker osti 18 Avro Tudoria varaosineen (mukaan lukien 88 uutta Merlin-moottoria) 180 000 punnalla. Hinta oli halpa siitä huolimatta, ettei konetyypillä ollut voimassa olevaa lentokelpoisuustodistusta. Siviili-ilmailuministeriö oli perunut sen vuonna 1949 sattuneiden onnettomuuksien seurauksena, ja niinpä konetyyppiä sai käyttää vain rahdin kuljettamiseen. Aviation Traders teki koneisiin muutoksia, joiden ansiosta niille myönnettiin helmikuussa 1954 uusi lentokelpoisuustodistus. Siitä lähtien Tudorilla voitiin kuljettaa 42 matkustajaa. Sitä käytettiin yhä myös rahtikuljetuksiin, joissa ongelmaksi kuitenkin muodostui sen pieni, matkustajille tarkoitettu ovi, jonka kautta kaikki rahti oli lastattava. Aviation Traders suunnitteli muutostyöt, joissa Tudoriin asennettiin suuret kaksoisovet. Ensimmäinen Tudor Super Trader sai lentokelpoisuustodistuksen maaliskuussa 1955, jolloin Aviation Traders sai myös valtiolta toimeksiannon kuljetuslennosta Super Traderilla Australiaan. Konetyyppi ei ollut miehistönsä suosiossa, mutta valtion kuljetustehtäviin se sopi hyvin. Tammikuuhun 1956 mennessä kuusi Tudoria lisää oli muunnettu Super Tradereiksi.^[7] Tudor keräsi Air Charterin ja Aviation Tradersin käytössä yhteensä yli 46 000 lentotuntia. Viimeinen koneyksilö poistui laivastosta 1. marraskuuta 1959.^[4]

Korvatakseen ikääntyvät Avro Yorkinsa Air Charter hankki helmikuussa 1955 ensimmäisen Douglas C-54B Skymasterinsa.^[8] Seurattuaan autonkuljetuslentoja lentäneen Silver City Airwaysin menestystä Laker päätti perustaa Air Charterin autonkuljetusosaston. Se aloitti toimintansa 14. huhtikuuta 1955 ja lensi seitsemän päivittäistä reittilentoa Southendin ja Calais’n välillä. Puoli vuotta myöhemmin avattiin reitti Oostendeen, joka kehittyi myöhemmin lentobussireitiksi: matkustajat kulkivat ensin linja-autolla Lontoosta Southendiin ja lensivät sitten Oostendeen. Silver Cityn pyydettyä suurempia lentokoneita Bristol kehitti pidennetyn Superfreighterin, johon mahtui kahden sijasta kolme autoa. Myös Air Charter tilasi näitä uusia koneita, ja tilatut kaksi konetta toimitettiin vuoden 1955 helmikuussa ja elokuussa. Superfreighterin ja autonkuljetuslentojen menestys oli niin suurta, että Air Charter tilasi lopulta neljä Superfreighteriä lisää, minkä lisäksi yhtiön Freightereistä kaksi muunnettiin Superfreightereiksi. Autonkuljetuslentojen lisäksi niitä käytettiin rahtilennoilla.^[4] Suuren rahtitilansa ansiosta ne sopivat erityisen hyvin suurikokoisten lastien kuljettamiseen.^[8]

Lokakuussa 1956 Air Charter aloitti lennot kolmannella autonkuljetusreitillään, Southendista Rotterdamiin. Vuoden loppuun mennessä se oli kuljettanut reiteillään yhteensä 8 500 autoa ja lisäksi suurehkon määrän rahtia Oostendeen.^[8] Vuonna 1958 Air Charter alkoi siirtää autonkuljetuslentojaan varta vasten perustetulle tytäryhtiö Channel Air Bridgelle.^[3] Saman vuoden huhtikuussa yhtiö aloitti yhteistyön belgialaisen Sabenan kanssa Southend–Oostende-reitillä. Kuudesti päivässä lennettyä reittiä varten kolme Superfreighteriä maalattiin Sabenan väreihin. Osana sopimusta yhtiöt mainostivat toistensa lentoja, ja Sabena maksoi Air Charterille korvauksen reitillä lennetyistä tunneista.^[8]

Kun Britannian ilmailulainsäädäntöä uudistettiin vuonna 1959, valtionyhtiöt menettivät monopoliasemansa. Kasvattaakseen osuuttaan uusista markkinoista ilmailupalveluiden tarjoaja Airwork Group tarjosi Freddie Lakerille 800 000 puntaa Air Charterista, Channel Air Bridgestä ja Aviation Tradersista. Laker hyväksyi tarjouksen ja sai paikan uuden yhtiön johtokunnasta. Kesäkuussa 1960 Airwork yhdistyi Hunting-Clan Air Transportin kanssa. Air Charterista ja Hunting-Clanista muodostettiin British United Airways, jonka toimitusjohtaja Freddie Lakerista tuli. Uuden yhtiön kotikenttä oli Gatwickin lentoasema. Channel Air Bridge jatkoi autonkuljetuslentoja Southendista itsenäisenä lentoyhtiönä.^[2]

Vuonna 1958 Air Charterin laivastoon kuului 18 lentokonetta.^[3]

Päivämäärä	Paikka	Konetyyppi	Rekisteri	Uhrit/ Koneessa olleet	Koneen kohtalo	Lyhyt kuvaus	Viite
19520311 11.3.1952	Hampuri	Avro York 1	G-AMGL	00 0/10	Vaurioitui korjaus- kelvottomaksi	Kaikki moottorit sammuivat loppulähestymisen aikana polttoaineen loputtua. Freddie Laker itse lensi konetta ja sai tietämyksensä avulla estettyä suuren onnettomuuden. Kaasuvipuja pumppaamalla hän sai moottoreille juuri riittävästi polttoainetta, jotta kone lensi koulun yli ja teki pakkolaskun tyhjälle tontille.	[6][9]
19590127 27.1.1959	Brindisi	Avro Tudor 4B Super Trader	G-AGRG	02 2/6	Vaurioitui korjaus- kelvottomaksi	Ajautui voimakkaassa, puuskittaisessa sivutuulessa sivuun kiitotieltä kesken lähtökiidon. Laskuteline katkesi epätasaisessa maastossa ja kone syttyi palamaan.	[10]
19590423 23.4.1959	Süphan	Avro Tudor 4B Super Trader	G-AGRH	12 12/12	Vaurioitui korjaus- kelvottomaksi	Mittarilento-olosuhteissa lentänyt kone ajautui voimakkaan tuulen vuoksi sivuun reitiltään ja törmäsi Süphan-vuoreen.	[11]

• Hedges, David: From Scrap to Skytrain (part I). Airliner World, maaliskuu 2016, s. 32–39. Key Publishing. ISSN 1465-6337 (englanniksi)
• Hedges, David: From Scrap to Skytrain (part II). Airliner World, huhtikuu 2016, s. 32–41. Key Publishing. ISSN 1465-6337 (englanniksi)