73 Easting

73 Easting oli taistelu Länsi-Irakin aavikolla edenneiden amerikkalaisjoukkojen ja Irakin tasavaltalaiskaartin Tawakalna-divisioonan välillä Persianlahden sodan aikana 26. helmikuuta 1991. Nimi 73 Easting viittaa taistelupaikan GPS-koordinaatteihin. Irakilaiset kohdannut pieni amerikkalaisjoukko tuhosi 113 irakilaista panssariajoneuvoa menettäen itse vain kaksi Bradley-panssariajoneuvoa. Pienen amerikkalaisjoukon mittavan voiton mahdollistaneista tekijöistä on sittemmin kiistely.

73 Easting oli osa suurempaa Wadi al-Batinin taistelua, jonka aikana Yhdysvaltojen VII armeijakunta otti yhteen Irakin tasavaltalaiskaartin Tawakalna-divisioonaa vastaan. Nimi 73 Easting viittaa taistelupaikan GPS-kordinaatteihin. Yhdysvaltojen VII ja XVII armeijakunnat etenivät Länsi-Irakin aavikolle Persianlahden sodan operaatio Desert Shieldin aikana. Armeijakunnat etenivät Irakin niin sanotun Saddam-linjan reunaa pitkin kääntyen lopulta oikealla Irakin Kuwaitissa olleiden joukkojen eristämiseksi. Irakin tasavaltalaiskaartin Tawakalna-divisioona oli sijoitettu puolustusasemiin Wadi al-Batinin länsipuolelle Kuwaitin ja Irakin rajalla ja sen tavoitteena oli amerikkalaisjoukkojen hidastaminen Kuwaitin evakuoimisen mahdollistamiseksi. Taistelu etenevän VII armeijakunnan ja Tawakalna-divisioonan välillä käytiin 26. helmikuuta.^[1]

Amerikkalaisjoukkojen pääosa 73 Eastingissä koostui 2. panssaroidun ratsuväkirykmentin joukoista, jotka oli jaettu kahdeksaan kukin noin 120 sotilasta ja 20–30 panssariajoneuvoa käsitteeseen osastoon. Joukkojen kärjessä oli kapteeni H. R. McMasterin komentama Eagle Troop -osasto ja sen takana olivat Ghost Troop- ja Iron Troop -osastot. Nämä kolme osastoa kävivät kiivaimmat taistelut amerikkalaisten puolella. Eagle Troop oli VII armeijakunnan tiedusteluosasto ja se kohtasi Tawakalna-divisioonan joukot iltapäivällä 26. helmikuuta. Amerikkalaisjoukoilla oli käytössään M1A1 Abrams-panssarivaunuja ja M3 Bradley -panssariajoneuvoja. Irakilaisten puolella oli puolestaan T-72M1-vaunuja ja BMP-rynnäkköpanssarivaunuja. Huonon sään takia amerikkalaiset eivät voineet tehdä ilmaiskuja irakilaisten joukkoja vastaan, mutta heidän panssariajoneuvonsa oli varustettu pimeänäkölaitteilla, mikä mahdollisti toiminnan irakilaisia vastaan huonoissakin näköolosuhteissa. Abrams-panssarivaunut pystyivät lisäksi ampumaan tehokkaasti pidemmältä etäisyydeltä, kuin irakilaisten T-72-vaunut ja ne pystyivät irakilaisista poiketen ampumaan liikkeestä. Taistelun alussa Eagle Troop-osastolla oli vain 9 Abrams panssarivaunua ja 12 Bradley-panssariajoneuvoa, mutta vain 40 minuutin kuluessa ne tuhosivat 37 irakilaista T-72 panssarivaunua ja 32 muuta ajoneuvoa. Ghost Troop ja Iron Troop saapuivat taisteluun hieman sen alkamisen jälkeen. Amerikkalaisten teknisestä ylivoimasta huolimatta irakilaiset tekivät odottamattoman kiivasta vastarintaa. Irakilaisten panssarivaunujen normaali taktiikka oli pysyä puolustusasemissaan, mutta 73 Eastingissä ne pyrkivät aktiivisesti liikkumaan amerikkalaisten selustaan ja tuhottujen irakilaisten panssariajoneuvojen miehistöt jatkoivat usein taistelua jalan käyttäen sinkoja amerikkalaisia vastaan. Yön pimeiden tuntien alettua Ghost Troop oli ankaran vastahyökkäyksen kohde ja amerikkalaiset joutuivat iskemään irakilaisia vastaan tykistöllään. Irakilaisten asemiin laukaistiin 2 000 tykistön panosta ja 12 rakettia ja irakilaisten vastarinta päättyi lopulta noin kuusi tuntia taistelun alkamisen jälkeen.^[1]

Amerikkalaiset kärsivät taistelussa vain vähäiset tappiot. Yksi Bradley oli tuhoutunut vihollisen tulituksessa ja toiseen osuttiin omien joukkojen tulituksella. Irakilaiset menettivät puolestaan 113 panssariajoneuvoa ja noin 600 miestä kaatuneina tai haavoittuneina. Taistelun jälkeen amerikkalaiset jatkoivat pysähtymättä etenemistään edelleen länteen. 73 Easting oli harvoja Persianlahden sodan taisteluja, joissa amerikkalaiset kohtasivat lukumääräisesti ylivoimaisen vihollisen puolustusasemissaan ja taistelun jälkeen on kiistelty syistä, jotka mahdollistivat pienen amerikkalaisjoukon voiton. Jotkut ovat painottaneet teknologian ylivoimaisuuden merkitystä, toiset taas puolestaan amerikkalaisten sotilaiden parempaa koulutusta ja vielä muut maahyökkäystä edeltäneitä ilmaiskuja ja niiden aiheuttamaa taistelutahdon romahdusta irakilaisjoukkojen keskuudessa.^[1]