FC Lahti

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

FC Lahti
Koko nimi	FC Lahti
Lempinimet	Mustat Kuhnurit
Perustettu	7. marraskuuta 1996
Kaupunki	Lahti
Kenttä	Lahden stadion
– kapasiteetti	7 465
Sarja	Ykkösliiga
Sarjataso	2.
Värit
Puheenjohtaja	Mika Halttunen
Päävalmentaja	Ricardo Duarte
Kapteeni	Mikko Viitikko
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Mitalit
Veikkausliiga
Pronssia	2008, 2014
Suomen Cup
Hopeaa	2002
Liigacup
Kultaa	2007, 2013, 2016
Hopeaa	2004, 2005

FC Lahti on lahtelainen jalkapalloseura, jonka edustusjoukkue pelaa kaudella 2025 Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösliigassa. FC Lahti pelaa kauden kaikki kotiottelunsa Lahden stadionilla.^[1]

FC Lahti perustettiin vuonna 1996, kun FC Kuusysin ja Lahden Reippaan edustusjoukkueet yhdistettiin. Veikkausliigassa se on pelannut kausilla 1999–2010 ja uudelleen kaudesta 2012 alkaen.^[2] Seura on saavuttanut Veikkausliigan pronssia kausilla 2008 ja 2014 sekä Suomen Cupin hopeaa kaudella 2002.^[3][4]

Vuonna 2018 perustettiin FC Lahti A-joukkue, joka aloitti A-poikien SM-sarjassa.^[5] Joukkue korvasi Kakkosesta pudonneen FC Lahti Akatemian. Muita juniorijoukkueita A-junioreista F-junioreihin hallinnoi FC Reipas.^[6]

FC Lahti perustettiin 7. marraskuuta 1996 jatkamaan FC Kuusysin ja Lahden Reippaan perinteitä.^[7] Reipas ja Kuusysi päättivät keskittyä jatkossa vain junioritoimintaan ja naisjalkapalloon. FC Lahti aloitti kaudella 1997 Kuusysin 1. divisioonan etelälohkon sarjapaikalla ja reservijoukkueeksi perustettu Pallo-Lahti 2. divisioonassa Reippaan sarjapaikalla. Joukkueen valmentajana ja managerina toimi Harri Kampman apunaan Esa Pekonen.

Joukkue kasattiin perustajaseurojen parhaimmistosta. Pelaajistosta tulikin täysin lahtelainen muutamaa ulkomaalaispelaajaa lukuun ottamatta. Myös paikallinen yrityselämä lähti innolla tukemaan FC Lahtea. Mustat paidat nousivat heti alussa joukkueen tunnusmerkiksi - kokomusta voitti jopa paitojen väristä järjestetyn yleisöäänestyksen. FC Lahden ensimmäinen kausi alkoi kuitenkin pelillisesti vaisusti. Kesän koittaessa peli kuitenkin parani, ja lopulta sijoitus lohkossa oli toinen.

Seuraavalla kaudella FC Lahden selkeä tavoite oli nousta Veikkausliigan, mitä helpotti liigan laajentuminen kahdentoista joukkueen sarjaksi. Pelaajisto muuttui varsin paljon. Neljän ulkomaalaisvahvistuksen Lahti sai kovan luokan paluumuuttajan, kun Ajaxissakin pelannut Petri Tiainen liittyi joukkueeseen. Kesken kauden Lahteen palasi myös Ismo Lius. Alkukaudesta nousuhaaveet kokivat kuitenkin kolauksen, kun päävalmentaja Harri Kampman siirtyi Skotlannin pääsarjassa pelaavan Motherwellin manageriksi. Kakkosvalmentaja Esa Pekonen otti ohjat käsiinsä ja tekikin erinomaista työtä, sillä Lahti voitti lohkonsa ja varmisti nousunsa yläloppusarjassa jo kolme kierrosta ennen kauden päätöstä. Lisäksi FC Lahti voitti Ykköscupin ja eteni Suomen Cupissa 16 parhaan joukkoon.

Ensimmäisen liigakaudeksi joukkue muuttui jälleen. Kapteeni Tero Penttilä siirtyi Hakaan, ja mustapaitojen rinkiin liittyivät kokeneet Jarkko Koskinen, Petri Järvinen ja Rodrigo. Lisäksi Kirkkonummelta hankittiin lupaava Mika Väyrynen.

Menestys liigassa ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Valmentaja Pekonen sai lähteä ja tilalle nousi Jari Pyykölä. Pekonen palasi joukkueeseen loppukaudesta, tosin pelaajana. FC Lahden riveissä pelasi kauden aikana seitsemän ulkomaalaista, mikä vaikutti osaltaan joukkuehenkeen. Kausi päättyi karsintaotteluihin FF Jaroa vastaan, joissa Lahti pelastui lopulta Jarkko Koskisen rangaistuspotkumaalilla.

Toinen liigakausi toi sijoituksen kahdeksantena. Kausi alkoi heikosti, mutta syksyllä peli kulki ja sarjapaikka varmistui. Jari Pyykölä ajoi joukkueeseen kurinalaista joukkuepuolustamista ja antoi vastuuta nuorille pelaajille. Taloudellisesti merkittävin uutinen oli Petri Pasasen siirto AFC Ajaxiin. Lisäksi Heikki Haara siirtyi kauden aikana Wimbledon FC:hen.

Kausi 2001 oli tuloksellisesti vaihteleva. Alkukaudesta pisteitä kertyi puolustavalla taktiikalla niukasti. Valmentaja Jari Pyykölä muutti kuitenkin pelisuunnitelmaa hyökkäävämmäksi, mikä toimi myös tuloksellisesti. Syksyllä peli jatkui yleisöystävällisenä, mutta joukkue menetti tehokkuutensa. Veikkausliiga päättyi FC Lahden osalta yhdeksänteen sijaan. Tavoitteena ollut kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuminen valui käsistä, kun viimeisellä kierroksella KuPS vei pisteet ja nousi Lahden ohi.

Mustapaitojen pelaajat nousivat maajoukkueeseen laajalla rintamalla. U21-joukkueessa pelasivat Jarno Heinikangas ja Tuomas Haapala. Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa lahtelaisista pelasivat Teemu Lampinen ja Jukka Hirvonen. 18-vuotiaiden EM-kotikisoissa pelasi kolme lahtelaista: Henri Ahonen, Janne Hannula ja Pekka Lagerblom. Kauden aikana Lahti solmi myös milanolaisen Interin kanssa satelliittiseurasopimuksen. Resurssien puutteen vuoksi hallitus päätti lakkauttaa reservijoukkue FC Pallo-Lahden toiminnan.

Seuraava kausi alkoi tutun valmentajan johdolla, kun Harri Kampman palasi Motherwellin ja Tampereen kierrokseltaan Lahteen. Seura asetti tavoitteekseen kuudennen sijan sarjassa. Kampmanin mukanaan tuoma aggressiivisen karvauspeli toimi varsinkin keskikesällä mallikkaasti. Nuo keskikesän pelit pelattiin poikkeuksellisesti Kisapuistossa. Joukkue olikin tavoitteessaan vielä yläloppusarjan alkaessa, mutta heikko syksy pudotti sijoituksen kahdeksanneksi. Suomen Cupissa tulos oli kuitenkin parempi. Gnistania vastaan joukkue oli pitkään pulassa, mutta Lahti voitti pelin lopulta numeroin 2–0. Välierässä Allianssia vastaan sankariksi nousi Gabor Bardi rangaistuspotkutorjunnoillaan. Joukkue taisteli itsensä finaaliin asti, mutta ei kyennyt loppuottelussa kaatamaan vahvaa Hakaa.

Kaudeksi 2003 FC Lahti sai kaksi kovaa, kokenutta ja tuttua vahvistusta. Uusina niminä seuraan liittyivät Jukka Koskinen ja Tommi Kautonen. Surkeasta kauden aloituksesta huolimatta joukkue saavutti siihen astisen liiga-aikansa parhaan sijoituksen ollen viides. Joukkue oli pelaajistoltaan lähes täysin lahtelainen. Suomen Cup päättyi masentavasti Käpylän Pallolle kärsittyyn tappioon. Kauden päätteeksi loistavan kauden pelannut Pekka Lagerblom siirtyi Saksaan ja Werder Bremeniin.

Kausi 2004 muistetaan ennen kaikkea Jari Litmasen paluusta kotikaupunkiinsa. Litmasen myötä FC Lahti sai valtavasti mediahuomiota. Ensiesiintymisensä Litmanen teki Liigacupin finaalissa, jonka Allianssi lopulta vei nimiinsä. Kokoonpano muuttui muutenkin, sillä Michail Slawuta ei jatkanut joukkueessa ja Tuomas Haapala sekä Niki Helenius siirtyivät MyPaan. Lahden paitaan siirtyi U21-maalivahti Tatu Niskanen.

Kauden avausottelussa Lahden Stadionilla oli todellinen yleisöryntäys, kun 12850 lahtelaista halusi nähdä Litmasen paluun. Veikkausliiga kulki lahtelaisittain kohtalaisesti, mutta liian monet tasapelit toivat lopulta sijan seitsemän. Joukkue kärsi tappioita koko kaudella vain kuusi eli saman määrä kuin hopeaa ottanut Allianssi. Suomen Cupissa joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon. Cup-taival päättyi 8. kierroksella Valkeakoskella. Njazi Kuqi vakuutti Birminghamin ja solmi kauden päätteeksi 3,5-vuotisen sopimuksen Valioliigaan.

2005 Lahti teki muutamia nimekkäitä hankintoja (mm. Mika Kottila) ja joukkue nostettiin mediassa jopa mestarisuosikiksi. Liigacupin finaalissa Lahti kohtasi jälleen Allianssin, mutta pokaali matkasi taas Vantaalle. Veikkausliigakausi käynnistyi jälleen tahmeasti. Kun puolustuksen loukkaantumistilanne helpotti, näkyi se heti tuloksissa ja joukkue sai myös kaivattuja voittoja. Loppusijoitus oli kuudes. Suomen Cupissa FC Lahti taipui vasta semifinaalin rangaistuslaukauskilpailussa TPS:lle. Christian Sund siirtyi maaliskuussa Norjan Stabækiin. Kauden jälkeen myös Kari Arkivuo muutti Norjaan Sandefjordin joukkueeseen. Päävalmentaja Harri Kampmanin työsopimus purettiin värikkäiden vaiheiden jälkeen loppuvuodesta.

Uusi kausi alkoi Antti Muurisen johdolla. Alkukautta varjostivat etenkin kotiotteluissa ilmennyt tehottomuus ja loukkaantumiset. Christian Sundin paluu sai kuitenkin pelin taas toimimaan ja pistepussi alkoi karttua parempaan tahtiin. Ensimmäistä kauttaan Muurisen komennossa pelannut FC Lahti sijoittui Veikkausliigassa kahdeksanneksi. Kauden jälkeen Tommi Kautonen, Mika Kottila ja Jarkko Koskinen päättivät menestyksekkäät uransa.

Muurisen toisella kaudella peli kulki vaihtelevasti ja sijoitus löytyi jälleen keskikastista - tällä kertaa sijalta kahdeksas. Kauden kohokohta oli Liigacupin voitto huhtikuussa. Inter kaatui seuran historian kolmannessa finaalissa rangaistuspotkuilla. Antti Muurinen teki elokuussa sopimuksen HJK:n kanssa ja sai tästä kritiikkiä erityisesti lahtelaisfaneilta. Lopulta Muurinen siirtyikin kesken kauden helsinkiläisseuraan. Lahden loppukauden valmentajana toimi kakkosluotsi Luciano Martins.

Kaudeksi 2008 Lahden valmentajaksi tuli seurassa aikaisemmin pelannut Ilkka Mäkelä. Pelaajisto muuttui hallitusti ja vain neljä (Slawuta, Hauhia, Taulo ja Sund) enemmän pelannutta miestä vaihtoi maisemaa. Mäkelä muutti joukkueen taktiikkaa puolustavammaksi ja toi mukanaan tiukan prässipelin. Talvikaudella peli kulki mainiosti ja liigacupissa Lahti eteni aina välieriin asti, jossa TPS kuitenkin osoittautui vahvemmaksi. Kauden kynnyksellä pitkään palvellut toiminnanjohtaja Jussi Lumio siirtyi syrjään ja tilalle tuli markkinointi- ja myyntijohtajan tehtäviä yritysmaailmassa hoitanut Milko Marsala.

Lahti aloitti kauden vahvasti ja pysytteli tiiviisti sarjataulukon kärkisijoilla. Joukkue pelasi liikkuvaa ja viihdyttävää peliä. Heinäkuun alussa hyvää kautta pelannut Berat Sadik siirtyi Saksan Bundesliigan Arminia Bielefeldiin. Heinäkuussa kaikkien aikojen suomalaisjalkapalloilija Jari Litmanen liittyi Lahden harjoitusrinkiin ja teki huikean paluun pelikentille 11. elokuuta ottelussa Kuopion Palloseuraa vastaan. Lahden 8–1-voittoon päättyneessä ottelussa reilut puoli tuntia pelannut Litmanen teki kaksi maalia ja syötti kaksi osumaa.

Lahti taisteli sijoituksista kärjen tuntumassa kauden loppuun asti. Jonne Kemppisen viime hetken maali kauden toiseksi viimeisessä ottelussa IFK Maarianhamnia vastaan siirsi mahdollisuuden voittaa pronssia kauden viimeiseen otteluun, jossa FC Lahti kohtasi HJK:n. Lahti voittikin HJK:n Finnair Stadiumilla 0–1 Drilon Shalan maalilla. Historiallista pronssijuhlaa todisti helsinkiläisten lisäksi noin 500-600 Lahdesta saapunutta kannattajaa.

Kausi 2009 alkoi Uusi Lahti Cupin voitolla. Helmikuun puolessa välissä toimitusjohtaja Milko Marsala siirtyi uusien haasteiden pariin ja Urpo Karjalainen otti hänen tehtävänsä väliaikaisesti hoitoonsa ^[8]. Myöhemmin keväällä toimitusjohtajaksi valittiin Hasse Kallström ^[9]. Joukkue kärsi koko talvi- ja kevätkauden suuresta määrästä loukkaantumisia. Liigacupin otteluissa Lahden kokoonpanossa nähtiin välillä suuri määrä juniori-ikäisiä pelaajia. Varamiehisistä kokoonpanoista huolimatta FC Lahti eteni jatkoon alkulohkostaan ja taipui puolivälierässä vasta rangaistuspotkukilpailussa. Pahin takaisku tuli helmikuussa, kun Rafael loukkasi harjoitusottelussa IFK Mariehamnia vastaan polvensa ja joutui useaksi kuukaudeksi sivuun pelikentiltä ^[10]. Kuntoutuminen eteni kuitenkin odotettua nopeammin ja kauden alkaessa Rafael oli jo palannut joukkueharjoituksiin. Myös paluu kentille tapahtui jo toisessa sarjaottelussa.

FC Lahti lähti kauteen edellisvuoteen nähden varsin pienin kokoonpanomuutoksin. Pyry Kärkkäinen siirtyi talven aikana HJK:hon ja Pekka Kainu Vaasan Palloseuraan. Lisäksi vähän pelannut Eetu Sassila siirtyi Ykkösen PK-35:een. FC Lahti vahvistui MyPa:sta tulleella Mohamed Fofanalla sekä koeaikanaan vakuuttaneilla City Starsin Toni Huuhkalla ja FC Hämeenlinnan Jussi Heikkisellä. Kauden kynnyksellä joukkueeseen liittyi vielä paluumuuttaja Niki Helenius. Jari Litmanen pelasi keväällä Liigacupin otteluita Lahden paidassa ja teki lopulta kolme päivää ennen kauden avausottelua vuoden jatkosopimuksen FC Lahden kanssa.

Kausi Veikkausliigassa alkoi hyvin, ja joukkue jatkoi edellisellä kaudella alkanutta tappiottomien otteluiden putkea kuudella. Se teki näin myös uuden seuraennätyksen. Kuitenkin loukkaantumiset koettelivat ryhmää jo alkukaudella. Jussi Heikkinen ja Jukka Veltheim loukkaantuivat heti kauden alussa ja liittyivät saman kohtalon harjoituskaudella kokeneen Mika Hännisen seuraan. Pelillisesti kesä jatkui haparoiden. Europelit kuormittivat entisestään loukkaantumisista kärsinyttä joukkuetta, ja heinäkuun liigaotteluissa nähtiin ajoittain varamiehinen lahtelaisryhmä. Hienojen europeliotteiden vastapainoksi pelit kotimaassa takkusivat, ja joukkue vakiinnutti paikkansa sarjataulukossa alemmassa keskikastissa. Kahden ottelun visiitti Kisapuistoon oli yhtä monen tappion myötä pelillisesti epäonnistunut. Lopulta kausi päättyi liigassa odotuksia heikompaan 11. sijaan. Cupissa Lahti selvisi välieriin asti, mutta Inter oli Lahden Stadionilla liian vahva ja jatkoi lopulta mestariksi asti.

Talven aikana FC Lahti menetti edelliskauden runkopelaajistaan maalivahti Viktor Szentpeterin sekä Konsta Hietasen, Kalle Eerolan ja Italiaan siirtyneen Henri Toivomäen. Lisäksi useita vähemmän pelanneita pelaajia siirtyi toisaalle. Juha Tuomi nostettiin ykkösmaalivahdiksi ja toisen paikan otti Janne Leino (FC City Stars). Hyökkäystä vahvistamaan hankittiin FC Hämeenlinnasta edelliskauden Ykkösen maalikuningas Pekka Sihvola. Lainassa ollut puolustaja Jarkko Värttö siirtyi vakituisesti joukkueen riveihin. Lisäksi joukkueeseen liittyivät Janne Törmänen (Klubi-04), Ibrahim Köse (Reipas-A) ja Juho-Matti Heikari (Reipas-A). Liigacupissa ja kevään harjoitusotteluissa joukkueen otteet olivat heikkoja. Erityisesti topparikaksikon Haara - Moilanen pitkät loukkaantumiset aiheuttivat puolustuspeliin haasteita. Kauden alla vielä myös kolmas toppari Toni Huuhka loukkasi sääriluunsa, joten Lahti oli pakotettu hankkimaan joukkueeseen täydennyksiksi Tennant McVean ja Hugo Mirandan. Kaksi vuorokautta ennen avausottelua julkistettiin Jari Litmasen jatkosopimus seuran kanssa. Kausi alkoi tuloksellisesti huonosti, eikä kesäkuukausien ottelut tuoneet parempia tuloksia. Henri Toivomäki, Berat Sadik ja Kalle Eerola palasivat kesken kauden joukkueeseen ja joukkue nousi viimeiseltä sijalta kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä kolmen ottelun voittoputken myötä. IFK Mariehamnia vastaan joukkue jäi tasapeliin ja viimeisestä ottelusta oli käytännössä otettava voitto sarjapaikan säilyttämiseksi. Lahti johti viimeistä ottelua vielä tauolla 0–2, mutta TPS onnistui kääntämään pelin edukseen ja FC Lahden 12 vuoden liigataival päättyi putoamiseen.

Ykköseen Lahti asetti yhden tavoitteen: Paluun pääsarjaan. Tommi Kautosen valmentama Kuhnuri-nippu onnistui tavoitteessaan ja varmisti sarjanousun jo ennen viimeistä kierrosta. Kausi 2012 alkoi takellellen. Lahti kamppaili elokuussa vielä putoamista vastaan, mutta kurssi kääntyi, kun kamerunilainen Tuco liittyi FC Lahteen. Loppukaudesta Lahdessa taisteltiin vielä mitalista, mutta hyvä kiri ei riittänyt aivan palkintopallille. Myös kausi 2013 alkoi samalla kaavalla. Lahti oli luisunut Veikkausliigan jumboksi. Seurajohto päätti vapauttaa Tommi Kautosen tehtävistään ja tilalle astui Juha Malinen. Hän saikin Kuhnurit edelliskauden kiriin, mutta sekään ei riittänyt tuomaan Lahteen mitalia.

Toni Korkeakunnas otti vastaan päävalmentajan pestin kaudelle 2014. Heti ensimmäisellä kaudella Korkeakunnaksen alaisuudessa Kuhnurit nappasivat seurahistorian toiset pronssimitalit ja paikan Eurooppa Liigan karsintaan. Europeleissä tie vei Ruotsiin kesällä 2015, mutta kyyti oli liian kylmää. Kentällä nähtiin Korkeakunnaksen aikana jäähyväisiä, kun kotiin palannut Petri Pasanen ja Rafael lopettivat FC Lahden paidassa. Kentän ulkopuolella FC Lahti kehittyi ja rakensi seurayhteistyöverkostoaan sekä kotimaisten että ulkomaalaisten suurseurojen kanssa. Seurayhteistyö toi Lahteen lupaavia nuoria pelaajia, joiden johdolla Lahti nappasi jälleen paikan Euroopan kentille kaudeksi 2018. Europelikaudesta tuli lopulta vaisu ja Korkeakunnas vapautettiin tehtävistään syksyllä.

Pääartikkeli: Lahden stadion

FC Lahti on pelannut kotiotteluitaan sekä Lahden stadionilla että Kisapuistossa. Stadionin kapasiteetti on 7 465 ja Kisapuiston 3 187.

FCLK eli FC Lahden Kannattajat aloitti toimintansa FC Lahden ensimmäisessä ottelussa. Se on sittemmin kasvanut yhdeksi merkittävimmistä suomalaisista kannattajaryhmistä. FCLK koostuu lähinnä nuorista miehistä, mutta mukaan on tullut myös naisia. Otteluissa ryhmä kannustaa joukkuettaan laulaen ja on tullut tunnetuksi muutenkin värikkäästä esiintymisestään.

FCLK järjestää kauden aikana bussireissuja Veikkausliigan ja Suomen Cupin vierasotteluihin.

FC Lahti ry perustettiin vuonna 1996. Seuran toiminta säilyi yhdistyspohjaisena yli vuosikymmenen, kunnes tarve uudenlaiselle toimintamuodolle nousi esiin. Kesällä 2008 perustettiin FC Lahti Oy, jonka hoitoon ry:n jalkapalloliiketoiminta siirrettiin saman vuoden joulukuussa. FC Lahti ry. jäi toimimaan seuran taustayhdistykseksi. Osakeyhtiön ensimmäisen vaiheen osakeanti tuotti 250 000 euron pääoman. Osakkeita merkitsivät 32 henkilöä tai muuta tahoa, joiden joukossa olivat esimerkiksi Jari Litmanen, Joonas Kolkka, puheenjohtaja Urpo Karjalainen, toiminnanjohtaja Milko Marsala, ex-toiminnanjohtaja Jussi Lumio ja valmentaja Ilkka Mäkelä sekä FC Kuusysi. ^[11][12]

Johtohenkilöt

FC Lahti ry.

Puheenjohtajat Kari Salmi 1996–1998 Erkki Puolakka 1998–2000 Risto Saloranta 2000–2006 Urpo Karjalainen 2006–2010

Toiminnanjohtajat Jukka Soikkeli 1998 Jussi Lumio 1998–2000 Petri Tiainen 2000–2002 Jussi Lumio 2002–2008 Milko Marsala 2008

FC Lahti Oy

Hallituksen puheenjohtajat Urpo Karjalainen 2008–17.4.2010 Mika Halttunen 17.4.2010– [13]

Toimitusjohtajat Milko Marsala 2008–2009 Urpo Karjalainen (väliaikainen) 2009 Hasse Kallström 2009–2010 Jussi Lumio (väliaikainen) 2010 Ari Koskinen 2011–2012 Hasse Kallström 2013 Tomi Honkanen 2014–2019 Juho-Matti Heikari 2019–

Päivitetty 19. joulukuuta 2024.^[14]

Nro Paikka Pelaaja 11 K Otso Koskinen 14 P Eemil Laamanen 18 K Viljami Jokiranta 21 P Matias Vainionpää 22 H Luquinhas 23 H Vilho Huovila

Nro Paikka Pelaaja 24 H Asaad Babiker 25 P Topias Inkinen 30 M Anton Munukka 31 M Osku Maukonen 77 P Tobias Karkulowski - K Daniel Heikkinen

• Päävalmentaja: Ricardo Duarte
• Joukkueenjohtaja: Jussi Juurikka
• Valmentaja: Kari Arkivuo
• Valmentaja: Ivan Piñol
• Maalivahtivalmentaja: Mikko Känkänen
• Fysiikkavalmentaja: Mika Heino
• Talenttivalmentaja: Kari Arkivuo
• Huoltaja: Pekka Penttinen

Pääartikkeli: Luettelo FC Lahdessa pelanneista jalkapalloilijoista

Ulkomaalaispelaajat ovat aina olleet osa FC Lahden kokoonpanoa. Vielä yhdelläkään kaudella joukkueen kokoonpano ei ole muodostunut puhtaasti kotimaisista jalkapalloilijoista. Tämä on tuonut uutta ja erilaista väriä lahtelaiseen jalkapallokulttuurin. Porin Jazzin 90-luvun alussa aloittama brasialaispelaajien palkkaamisbuumi näkyi myös FC Lahden pelaajistossa vielä vuosituhannen vaihteeseen asti. Myöhemmin ulkomaalaispelaajia on hankittu monipuolisemmin eri maista. Liigataipaleen ensimmäisinä vuosina joukkueessa pelasi määrällisesti paljon ulkomaalaisia, mutta on huomattava monen uran jääneen Lahdessa hyvin lyhyeksi.

1997 David Moore Luciano (Luciano Luis Martins Turconi) Zsolt Dávid Gábor Árki David Hunter Mihail Korotajev Vjatseslav Kuzin Simon Livett Anatoli Novozilov 1998 Deco (Anderson Correa da Silva) Juliano Bli David Hunter Andrew Todd Pinduca (Paulo Cardoso Pimentel) Luciano (Luciano Luis Martins Turconi) 1999 Bola (João Batista Pereira) Deco (Anderson Correa da Silva) Antal Simon Rodrigo (Rodrigo Martins Vaz) Luciano (Luciano Martins Turconi) Björn Hofvendahl Péter Kovács 2000 István Hámori Robert Kjellin Deco (Anderson Correa da Silva) István Kasza Marko Kristal Indrek Zelinski Jószef Nyikós 2001 István Hámori Oleg Ivanov László Medgyesi Cesar Pachà 2002 István Hámori Gábor Bardi Magnus Samuelsson 2003 István Hámori Michał Sławuta Igor Rodrigues

2004 Michał Sławuta Noam Surrier 2005 Michał Sławuta Rafael (Rafael Pires Vieira) 2006 Michał Sławuta Márcio (Márcio Meireles) Rafael (Rafael Pires Vieira) 2007 Michał Sławuta Rafael (Rafael Pires Vieira) 2008 Viktor Szentpéteri Rafael (Rafael Pires Vieira) 2009 Viktor Szentpéteri Mohamed Fofana Rafael (Rafael Pires Vieira) 2010 Hugo Miranda Tennant McVea Mohamed Fofana Rafael (Rafael Pires Vieira) 2011 Hugo Miranda Rafael (Rafael Pires Vieira) 2012 Viktor Szentpéteri Hendrik Großöhmichen Edgar Bernhardt Ariel Ngueukam Rafael (Rafael Pires Vieira) 2013 Jean Fridolin Nganbe Nganbe Vini Dantas Ariel Ngueukam Rafael (Rafael Pires Vieira) 2014 Hassan Sesay Hafid Salhi Ariel Ngueukam Rafael (Rafael Pires Vieira)

2015 Hassan Sesay Leandro Motta Matheus Alves Rafael (Rafael Pires Vieira) 2016 Hassan Sesay Boris Tatar Ivan Solovjov Pavel Osipov Aleksandr Vasjutin Euller (Euller da Silva Rodrigues) Bonilha (Wallace Bonilha Felix) Rafael (Rafael Pires Vieira) 2017 Henri Anier Hendrik Helmke Igor Jovanović Pavel Nazimov Pavel Osipov Hassan Sesay Marko Simonovski Stênio (Stênio Garcia Dutra) Aleksandr Vasjutin 2018 Henri Anier Artjom Dmitrijev Igor Jovanović Josimar Lima Pavel Osipov Hassan Sesay Damjan Šiškovski Stênio (Stênio Garcia Dutra) Aleksandr Vasjutin Artjom Vjatkin 2019 Jerónimo Amione Jean-Christophe Coubronne Gaël Etock Josu (Josué Currais Prieto) Brent Lepistu Patrick Rakovsky Erik Törnros

2020 Jean-Christophe Coubronne Henri Eninful Dimitry Imbongo Patrick Rakovsky Valdrin Rashica Salifu Senghore 2021 Geoffrey Chinedu Jean-Christophe Coubronne Henri Eninful Javi Hervás Macoumba Kandji Antonio Reguero 2022 Alan Henrique (Alan Henrique Ferreira Bastos Soares) Nemanja Bosančić Geoffrey Chinedu Eduards Emsis Arian Kabashi Macoumba Kandji Hysen Memolla Antonio Reguero Dennis Salanović 2023 Matheus Alves Pablo Andrade (Pablo Andrade Plaza da Silva) Bubacar Djaló Anouar El Moukhantir Arian Kabashi Leon Kreković Marin Ljubić Luka Šimunović 2024 Pablo Andrade (Pablo Andrade Plaza da Silva) Jordão Cardoso (Álvaro Jordão Pinto da Silva Cardoso) Bubacar Djaló Dylan Fox Luke Ivanović Michael López Luquinhas (Claudio Lucas Morais Ferreira dos Santos) David Mikhail Benjamin Mulahalilović Colin Odutayo Joshua Oluwayemi Felix Strauß Julian Tomka

• Harri Kampman 1997
• Esa Pekonen 1998–1999 (FC Lahti irtisanoi sopimuksen 30.8.1999)
• Jari Pyykölä 1999–2001
• Harri Kampman 2002–2005
• Antti Muurinen 2006–2007 (Siirtyi 10.10.2007 HJK:n päävalmentajaksi)
• Luciano Martins 2007 (Martins toimi päävalmentajana kolmessa viimeisessä liigaottelussa)
• Ilkka Mäkelä 2008–2010
• Tommi Kautonen 2011–2013 (FC Lahti irtisanoi sopimuksen 4.6.2013)
• Juha Malinen 2013
• Toni Korkeakunnas 2014–2018 (FC Lahti irtisanoi sopimuksen 30.9.2018)
• Sami Ristilä 2018–2019
• Ilir Zeneli 2020–2022 (FC Lahti irtisanoi sopimuksen 23.6.2022)
• Mikko Mannila 2022–2023 (FC Lahti irtisanoi sopimuksen 31.8.2023)

• Veikkausliigan pronssia: 2008, 2014
• Suomen Cupin hopeaa: 2002
• Liigacupin mestaruus: 2007, 2013, 2016
• Liigacupin hopeaa: 2004, 2005
• Ykköscup mestaruus: 1998

FC Lahti saavutti vuonna 2008 historiansa ensimmäisen eurocup-paikan sijoituttuaan Veikkausliigassa kolmanneksi. Lahti osallistui siten kaudella 2009-2010 Eurooppa-liigan karsintoihin. Ensimmäisen karsintakierroksen vastustajat arvottiin 22. kesäkuuta 2009 ^[15][16]. Sijoittettuna arvonnassa ollut Lahti sai vastustajakseen KS Dinamo Tiranan Albaniasta ^[17]. Ensimmäinen osaottelu Lahdessa oli kotijoukkueen ja Jari Litmasen näytöstä. Lahti otti turvallisen tuntuisen kolmen maalin johdon toiseen osaotteluun, vaikka vastustaja onnistuikin tekemään vierasmaalin. Litmanen syötti kolme lahtelaisosumaa. Albanian ottelussa osat vaihtuivat ja Tirana oli niskan päällä, mutta ei lahtelaisten onneksi onnistunut maalinteossa kahta kertaa useammin. FC Lahti eteni toiselle kierrokselle.

Toisen ja kolmannen kierroksen arvonnat suoritettiin yhdellä kertaa. Toisen kierroksen vastukseksi nostettiin slovenialainen ND Gorica ja mahdolliseksi kolmannen kierroksen vastustajaksi Club Brugge Belgiasta. Toinen kierros lähti käyntiin hieman takkuillen, kun Gorica vei avausottelun kotikentällään nimiinsä. Tasaväkisesti sujunut ottelu antoi kuitenkin FC Lahden joukkueelle uskoa otteluparin voittamiseen kotikentällä. Hiihtostadionilla nähtiinkin jopa Tirana-ottelua suvereenimpi kotijoukkueen näytös. Jari Litmanen räjäytti yleisön huutoon toisen puoliajan maalillaan, joka tasasi puntit kokonaistilanteessa. Rafaelin maali reilut 10 minuuttia ennen päätösvihellystä oli lopulta viimeinen naula slovenialaisten arkkuun, eivätkä vieraat kyenneet enää kunnon kiriin.

Kolmannelle kierrokselle Lahti matkusti Belgiaan. Lahti hiljensi heti ottelun alussa kotiyleisön, kun Janne Moilanen puski vierasjoukkueen johtoon kulmapotkusta. Brugge osoitti kovuutensa iskemällä kahdesti vielä ensimmäisen puoliajan aikana, mutta Eero Korten maali toi Lahden vielä tasoihin. Lopulta Brugge rankaisi vielä kerran Jonathan Blondelin lisäaikamaalilla, joka jätti hieman karvaan sivumaun muuten loistavaan esitykseen. Kaksi tehtyä vierasmaalia antoi kuitenkin kohtalaiset lähtökohdat ratkaisevaan kotiotteluun.

Loppuunmyydyllä Lahden Stadionilla ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt Brugge hallitsi tapahtumia ottelun alkupuolella, mutta ei onnistunut puolittaisista paikoistaan tekemään maaleja. Toisen puoliajan loppua kohden Lahti lisäsi voimaa hyökkäykseen ja alkoi saada tilanteita vastustajan päätyyn. Paras paikka rakentui Jukka Vanniselle, joka epäonnistui laukauksessaan. Lahden painostuksen keskellä Brugge sai vastahyökkäyksensä päätteeksi kulmapotkun, jonka jälkitilanteesta pallo löysi tiensä Lahden verkkoon. Lahti ei kuitenkaan luovuttanut ja sai yhä paremmin peliä haltuunsa. Konsta Hietasen lähettämä ja Rafaelin ohi päästämä pystysyöttö löysi 87. minuutilla Vannisen, joka viimeisteli ottelun loppulukemiksi 1-1. Lahti painosti viimeiset minuutit, ja Drilon Shala pääsi vielä lisäajalla puskemaan viidestä metristä, mutta pallo leijaili vain niukasti yli Brugge-maalin. Belgialaiset jatkoivat vaivoin Eurooppa-liigan pudotuspelikierrokselle

• k=kotiottelu / v=vierasottelu
• 1Q = 1. karsintakierros

Kausi	Kilpailu	Kierros	Maa	Vastustaja	Ottelutulokset
2009/2010	UEFA Europa League	1Q		KS Dinamo Tirana	k 4-1, v 2-0
		2Q		ND Gorica	v 1-0, k 2-0
		3Q		Club Brugge	v 3-2, k 1-1
2015/2016	UEFA Europa League	1Q		IF Elfsborg	k 2-2, v 0-5
2018/2019	UEFA Europa League	1Q		FH Hafnarfjörður	k 0-3, v 0-0

päivitetty 3.1.2020

Yleisöennätys:	12 850 vs. TP-47, 7.5.2004
Suurin voitto (Veikkausliiga):	8-1 vs. KuPS, 11.08.2008
Perättäisiä voittoja (Veikkausliiga):	5 ottelua (2000)
Perättäisiä ilman tappiota (Veikkausliiga):	15 ottelua (2017)
Ilman päästettyä maalia (Veikkausliiga):	5 ottelua (2017)
Eniten Veikkausliigaotteluita:	369 Mikko Hauhia (2003-2019)
Eniten Veikkausliigamaaleja:	99 Rafael (2005-2016)
Eniten sarjaottelumaaleja/kausi:	18 Ismo Lius (1998)
Eniten Veikkausliigamaaleja/kausi:	16 Rafael (2013)

Kausi	St	S	O	V	Ts	T	Tm	Pm	Me	P	Cup	EL
1997	2	3	27	14	10	3	49	25	+24	52	?
1998	2	1	27	16	6	5	54	22	+32	54	7.kierros
1999	1	10	28	8	6	14	34	55	–21	30	puolivälierä
2000	1	8	33	10	9	14	36	35	+1	39	välierä
2001	1	9	33	9	9	15	38	48	–10	36	puolivälierä
2002	1	8	29	9	6	14	25	44	–19	33	finaali
2003	1	5	26	11	8	7	40	31	+9	41	?
2004	1	7	26	9	11	6	37	33	+4	38	puolivälierä
2005	1	6	26	11	5	10	39	36	+3	38	välierä
2006	1	8	24	9	4	11	26	34	–8	31	puolivälierä
2007	1	8	26	9	6	11	38	34	+4	33	puolivälierä
2008	1	3	26	15	3	8	44	24	+20	48	6. kierros
2009	1	11	26	8	7	11	33	40	-7	31	välierä
2010	1	14	26	5	11	10	26	37	-11	26	5. kierros
2011	2	1	24	16	4	4	50	18	+32	52	välierä
2012	1	5	33	16	2	15	45	49	-4	50	6. kierros
2013	1	5	33	15	3	15	47	49	-2	48	6.kierros
2014	1	3	33	15	13	5	45	23	+22	58	välierä
2015	1	5	33	12	12	9	38	35	+4	48	6. kierros
2016	1	8	33	10	12	11	42	43	-1	42	välierä
2017	1	4	33	12	13	8	46	30	+16	49	E-Lohkon neljäs
2018	1	8	33	9	13	11	30	38	-8	40	puolivälieräkarsinnat
2019	1	8	27	9	9	9	29	36	-7	36	puolivälierä	1. kierros
2020	1	6	22	8	8	6	33	30	+3	32	välierä
2021	1	7	27	10	10	7	35	30	+5	40	A-lohkon kolmas
2022	1	11	27	5	6	16	26	55	-29	21	välierä
2023	1	10	27	7	8	12	26	41	-15	29	5. kierros
2024	1	11	27	4	12	11	31	47	-16	24	neljännesvälierä

St = sarjataso (1 = Veikkausliiga, 2 = Ykkönen); Sij = sarjasijoitus; O = ottelut; V = voitot; Ts = tasapelit; T = tappiot; Tm = tehdyt maalit; Pm = päästetyt maalit; Me = maaliero; P = pisteet; Cup = Suomen Cup; EL = Eurooppa-liiga-lopputurnaus

Selitteet:

	mestari / Cup-voittaja
	nousija
	putoaja

Mukana ovat vain Veikkausliigan tai Ykkösen osumat.

• 1997 Luciano ja Marko Niiranen 12
• 1998 Ismo Lius 18
• 1999 Peter Kovacs 10
• 2000 Mika Väyrynen 10
• 2001 Niki Helenius 11
• 2002 Pekka Lagerblom 6
• 2003 Pekka Lagerblom 7
• 2004 Tommi Kautonen 7
• 2005 Rafael 14
• 2006 Rafael 13
• 2007 Rafael 14
• 2008 Rafael 11
• 2009 Drilon Shala 8
• 2010 Rafael 6
• 2011 Drilon Shala ja Jonne Kemppinen 8
• 2012 Drilon Shala ja Ariel Ngueukam 7
• 2013 Rafael 16
• 2014 Rafael 13
• 2015 Matheus Alves 12
• 2016 Jasse Tuominen 10
• 2017 Marko Simonovski 13
• 2018 Henri Anier 5
• 2019 Josu 7
• 2020 Jasin-Amin Assehnoun 9
• 2021 Geoffrey Chinedu ja Altin Zeqiri 7
• 2022 Geoffrey Chinedu 4
• 2023 Matheus Alves 6
• 2024 Michael López 9

Seuran valitsema paras pelaaja 1998 - 1999 - 2000 Robert Kjellin 2001 Jarkko Koskinen 2002 Lasse Lagerblom 2003 Jukka Koskinen 2004 Tommi Kautonen 2005 Rafael 2006 Michal Slawuta 2007 Rafael 2008 Eero Korte 2009 Jukka Vanninen 2010 Jari Litmanen 2011 Mikko Hauhia 2012 Matti Klinga 2013 Rafael 2014 Mikko Hauhia 2015 Matheus Alves 2016 Jasse Tuominen 2017 Loorents Hertsi 2018 Aleksi Paananen 2019 Eemeli Virta 2020 Jasin-Amin Assehnoun 2021 Kari Arkivuo 2022 Teemu Penninkangas 2023 Bubacar Djaló 2024 Pablo Andrade

Seuran valitsema vuoden tulokas 1998 - 1999 - 2000 - 2001 - 2002 - 2003 Ville Taulo 2004 Antti Pehkonen 2005 - 2006 Niko Leppänen 2007 Pyry Kärkkäinen 2008 Jukka Vanninen 2009 Toni Huuhka 2010 Janne Leino 2011 Jukka Sinisalo 2012 Mika Mäkitalo 2013 Loorents Hertsi 2014 Hassan Sesay 2015 Mikko Kuningas 2016 Santeri Hostikka 2017 Stênio 2018 Teemu Jäntti 2019 Mikko Viitikko 2020 Henri Eninful 2021 Antonio Reguero 2022 Juho Pirttijoki 2023 Julius Tauriainen 2024 Topias Inkinen

FC Lahden Kannattajien vuoden pelaaja 1998 Ismo Lius 1999 Timo Marjamaa 2000 Petri Pasanen 2001 Niki Helenius 2002 Jarkko Koskinen 2003 Mikko Hauhia 2004 Tommi Kautonen 2005 Rafael 2006 Heikki Haara 2007 Michal Slawuta 2008 Konsta Hietanen 2009 Jukka Vanninen 2010 Jari Litmanen 2011 Mikko Hauhia 2012 Matti Klinga 2013 Rafael 2014 Rafael 2015 Matheus Alves 2016 Jasse Tuominen 2017 Aleksandr Vasjutin 2018 Aleksandr Vasjutin 2019 Eemeli Virta 2020 Jasin-Amin Assehnoun 2021 Kari Arkivuo 2022 Teemu Penninkangas 2023 Bubacar Djaló 2024 Osku Maukonen

Vuoden Kuhnuri 1998 - 1999 - 2000 - 2001 - 2002 - 2003 - 2004 - 2005 - 2006 - 2007 - 2008 - 2009 - 2010 - 2011 - 2012 Jussi Länsitalo 2013 Konsta Hietanen 2014 Markus Joenmäki 2015 Pyry Kärkkäinen 2016 Jussi Länsitalo 2017 Loorents Hertsi 2018 Taneli Okkonen 2019 Jani Tanska 2020 Kari Arkivuo 2021 Mika Heino 2022 Pekka Penttinen 2023 - 2024 -

Vuoden nuori pelaaja 1998 - 1999 - 2000 - 2001 - 2002 - 2003 - 2004 - 2005 - 2006 - 2007 - 2008 - 2009 - 2010 - 2011 - 2012 - 2013 - 2014 - 2015 - 2016 - 2017 - 2018 - 2019 - 2020 - 2021 - 2022 - 2023 Samuel Pasanen 2024 Osku Maukonen

• FC Lahden virallinen sivusto