Michael Schumacher

Michael Schumacher
[[Tiedosto:|250px|]]
Henkilötiedot
Syntynyt	3. tammikuuta 1969 [1] Hürth [2]
Kansalaisuus	Saksa
Formula 1 -ura
Auton numero	3
Nykyinen talli	Mercedes
Entiset tallit	Jordan (1991) Benetton (1991-1995) Ferrari (1996-2006)
Kilpailuja	259 (258 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia	7 (1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004)
Voittoja	91
Palkintosijoja	154
Paalupaikkoja	68
Nopeimpia kierroksia	76
MM-pisteitä	1403
Ensimmäinen kilpailu	Belgian GP 1991
Ensimmäinen voitto	Belgian GP 1992
Viimeisin voitto	Kiinan GP 2006
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
michael-schumacher.de
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Michael Schumacher (s. 3. tammikuuta 1969 Hürth-Hermülheim, Nordrhein-Westfalen, Saksa) on saksalainen Formula 1 -kuljettaja. Schumacher on menestynein Formula 1 -ajaja kautta aikojen; hänellä on enemmän maailmanmestaruuksia (seitsemän), GP-voittoja (91), paalupaikkoja (68), kilpailun nopeimpia kierroksia (76), palkintopallisijoituksia (154) ja MM-pisteitä (1 369) kuin kenelläkään muulla ajajalla. Hän on lisäksi lukuisten muiden Formula 1 -ennätysten haltija.

F1-kuljettajat arvostivat Autosportin kyselyssä Schumacherin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi kuljettajaksi heti Ayrton Sennan jälkeen.^[3]

Schumacherista käytetään laajalti lempinimeä "Schumi". Hänen nuorempi veljensä Ralf Schumacher kilpaili myös Formula 1 -luokassa vuosina 1997–2007.

Schumacher aloitti mikroautoilla ajamisen jo neljävuotiaana ja voitti vuosina 1984–1987 lukuisia kertoja mikroautoradoilla. Schumacherin Formula 1 -ura kilpa-ajajana kesti yhtäjaksoisesti vuodesta 1991 vuoteen 2006. Vuoden 2009 joulukuussa Mercedes GP julkisti kuitenkin kolmevuotisen kuljettajasopimuksen 41-vuotiaan Schumacherin kanssa, ja hänen on tarkoitus kilpailla Formula 1:ssä jälleen kaudella 2010.

Kaudella 1991 Schumacher osallistui ensimmäistä kertaa F1-kisaan Belgian GP:ssä Jordanin autolla tuuraten Bertrand Gachota. Hän sijoittui aika-ajoissa hienosti seitsemänneksi ja Benetton-talli kiinnitti Schumacherin loppukaudeksi riveihinsä. Schumacher saalisti loppukaudesta yhteensä neljä MM-pistettä.

Kaudella 1992 Schumacher jatkoi Benettonilla, jolla hän jatkoi hyviä suorituksia sijoittumalla MM-sarjan kolmanneksi. Schumacher voitti ensimmäisen kilpailunsa Belgian GP:ssä ja sijoittui kaikissa aika-ajoissa tallikaveriaan Martin Brundlea paremmin. Seuraavan kauden 1993 tallikaveri Riccardo Patrese sai saman kohtelun aika-ajoissa, ja Schumacher sijoittui MM-pisteissä neljänneksi voittaen Portugalin GP:n loppukaudesta.

Schumacher aloitti kauden 1994 vakuuttavasti voittamalla seitsemästä ensimmäisestä kilpailusta kuusi ja sijoittumalla kerran toiseksi. Kauden keskivaiheilla hänelle kuitenkin tuli ongelmia, kun hänet hylättiin Britannian GP:ssä ja Belgian GP:ssä. Schumacher sai kahden kilpailun kilpailukiellon, koska hän oli ensiksi mainitussa jatkanut radalla mustista lipuista huolimatta. Schumacherin vastoinkäymisten vuoksi Ayrton Sennan kuoleman jälkeen Williams-tallin ykköskuljettajaksi noussut Damon Hill pääsi mukaan mestaruustaistoon. Kauden päättäneen ja mestaruuden ratkaisseen Australian GP:n loppuratkaisu oli vähintäänkin kyseenalainen. Kilpailun lopussa toisena ollut Hill tavoitti ratkaisevasti johdossa ollutta Schumacheria, Schumacher ajoi ulos ja rikkoi autonsa ajokelvottomaan kuntoon. Hill tuli takaa ja ohitti rikkoontuneella autolla ajanneen Schumacherin sisäkautta, jolloin Schumacher kiilasi Hillin kylkeen. Kolaroinnin aiheuttamien vaurioiden johdosta Hill joutui keskeyttämään kisan. Seuraavalla kaudella 1995 Schumacher voitti yhdeksän kauden 17:stä kilpailusta ja voitti toisen mestaruutensa 33 pisteen erolla jälleen toiseksi sijoittuneeseen Hilliin. Ferrari-talli kuitenkin etsi kuljettajaa nostamaan takavuosina menestyneen italialaistallin suosta, ja kaudella 1996 Schumacher aloitti ensimmäisen kautensa Ferrarin riveissä.

Kaudella 1996 Schumacher ei pystynyt vastaamaan nopeamman Williams-tallin kuljettajakaksikolle, mutta sijoittui kuitenkin MM-sarjan kolmanneksi voittamalla kauden aikana kolme osakilpailua.

Kaudella 1997 Schumacher kävi ensimmäisen kamppailunsa mestaruudesta Ferrarin ratissa yhdessä Williams-tallin Jacques Villeneuven kanssa. Hän voitti kauden aikana viisi kilpailua ja johti pisteellä ennen viimeistä osakilpailua Jerezissä. Loppuratkaisu oli samantyylinen kuin kolme vuotta aiemmin Adelaidessa kolarointi Hillin kanssa: Villeneuve ohitti Schumacherin sisäkautta, jolloin Schumacher tahallaan kiilasi Villeneuven kylkeen. Tällä kertaa kuitenkin Schumacher oli ainut, joka tilanteen vuoksi joutui keskeyttämään ja Villeneuve voitti mestaruuden. Tällä kertaa Schumacher ei myöskään jäänyt rangaistuksetta, vaan Kansainvälinen Autourheiluliitto FIA mitätöi Schumacherin MM-kakkostilan, mutta muita sanktioita hän ei saanut.

Kaudella 1998 Schumacher kävi tasaväkistä kamppailua mestaruudesta McLarenin Mika Häkkisen kanssa ja voitti kauden aikana kuusi kilpailua, mutta kauden viimeisessä kilpailussa Schumacherin auto sammui lähtöruudukkoon ja hän joutui lähtemään viimeiseltä tilalta. Lopulta rengasrikko päätti Schumacherin menon kolmannelta paikalta, jolloin Häkkinen kurvaili mestaruuteen.

Kaudella 1999 Schumacher oli jälleen mestaruustaistossa mukana, kunnes kauden puolivälissä Britannian GP:ssä Schumacher ajoi ulos ja katkaisi jalkansa. Vasta uransa jälkeen hän paljasti lyöneensä päänsä niin rajusti, että kypärään tuli halkeama. Schumacher arveli myös kokeneensa sydänpysähdyksen ja pelkäsi jo kuolevansa. Schumacherin loppukausi jäi väliin kahta viimeistä osakilpailua lukuun ottamatta, joiden aika-ajoissa hän sijoittui paalulle ja auttoi kahdella kakkossijallaan Ferraria tallimestaruuteen.

Kaudella 2000 Schumacher voitti ensimmäisen mestaruutensa Ferrarin riveissä ja saavutti kauden aikana yhdeksän voittoa. Mestaruuskamppailu Mika Häkkisen kanssa ratkesi vahvaan loppukauteen: Schumacher voitti kauden viimeiset neljä kilpailua ja hän varmisti mestaruutensa jo ennen kauden päättävää Malesian osakilpailua Japanin GP:ssä. Kauden ratkaisukohtana monet pitävät Indianapolisin GP:tä, jossa Häkkisen moottori hajosi kesken lupaavasti alkaneen kilpailun ja Schumacher pääsi kahdeen pisteen tappioasemasta kahdeksan pisteen johtoon.

Kaudella 2001 Schumacher oli ylivoimainen Ferrari F2001 -autollaan, kun hän voitti mestaruuden jo kauden viidenneksi viimeisessä kilpailussa Unkarin GP:ssä.

Kaudella 2002 mestaruus ratkesi jo kauden seitsemänneksi viimeisessä kilpailussa Ranskan GP:ssä, ja Schumacher voitti peräti 11 kauden 17 kilpailusta. Itävallan GP:ssä kuitenkin näyteltiin lajin urheiluhenken kannalta ikävä episodi. Kisaa viime metreille johtanut Ferrarin toinen kuljettaja Rubens Barrichello joutui päästämään Schumacherin ohitseen tallimääräyksellä. Kansainvälinen kattojärjestö FIA tuomitsi Ferrari-tallille tapauksesta miljoonan dollarin sakot. Viides mestaruus tiesi samalla sitä, että hän siirtyi Juan Manuel Fangion rinnalle eniten mestaruuksia voittaneena kuljettajana. Schumacher kilpaili kauden loppuun asti ilman yhtään keskeyttämisiä. Näin viimeksi kävi 40 vuotta aikaisemmin kaudella 1962 kun britti Graham Hill sai ensimmäisen mestaruutensa. Schumacherilla oli se ero, että hän sijoittui kaudella joka kilpailussa palkintopallille, kun taas Hill ei sijoittunut jossain kilpaluissa edes pisteille.

Kaudella 2003 Schumacher joutui käymään jälleen kovan mestaruustaiston, tällä kertaa yhdessä McLarenin Kimi Räikkösen ja Williamsin Juan Pablo Montoyan kanssa. Schumacher voitti kaudella kuusi osakilpailua Ferrari F2003-GA -autolla, ja vaikka mestaruustaisto oli vielä viimeisessä kilpailussa avoin, olivat kilpakumppani Räikkösen mahdollisuudet mestaruuteen lähinnä teoreettiset: Schumacherin ei tarvinnut muuta kuin sijoittua pisteille voittaakseen mestaruuden. Sen hän myös teki sijoittumalla kahdeksanneksi, ja hän voitti kuudennen mestaruutensa kahden pisteen erolla Räikköseen. Kaudella Ferrarin epäiltiin kärsineen Bridgestone-renkaiden huonommasta nopeudesta kuumilla radoilla, sillä Ferrari näytti ylivoimaiselta kauden alussa, mutta kauden keskivaiheilla ylivoima oli jo tyystin kadonnut. Toisaalta mestaruustaiston ratkaisseessa kauden toiseksi viimeisessä Yhdysvaltain GP:ssä Schumacherin nähtiin kuitenkin voittaneen juuri Bridgestone-renkaiden avulla: kilpailun aikana tuli rankkasade ja Bridgestonen tuolloin ylivoimaisina pidetyillä sadekelirenkailla Schumacher ajoi muita selvästi nopeammin ja nousi monta sijoitusta ylöspäin (Schumacher ensin putosi monta sijaa, koska Bridgestonen kuivan kelin renkaat ovat Michelinin renkaita huonommat sateella, mutta saatuaan sadekelirenkaat alle tilanne muuttui dramaattisesti). Lisäksi kaudella muuttui pistejärjestelmä, joka auttoi vastustajia saavuttamaan Schumacherin etumatkan. Vanhalla järjestelmällä hän olisi ollut selkeä mestari suuremmalla piste-erolla.

Seuraava kausi 2004 oli Schumacherin mestaruuskausista hulppein: hän voitti 13 kauden 18 osakilpailusta ja peräti 12 kauden 13 ensimmäisestä osakilpailusta, eikä muilla kuljettajilla ollut mitään mahdollisuuksia mestaruustaistoon, vaikka tallikaveri Rubens Barrichellolla oli vielä teoreettiset mahdollisuudet kauden viidenneksi viimeisessä Belgian GP:ssä.

Kausi 2005 oli Schumacherille huomattavasti vaikeampi, eikä hän voittanut kuin fiaskoksi muotoutuneen Yhdysvaltojen GP:n. MM-pisteissä hän oli kolmantena, keräten 62 pistettä ja jääden mestaruuden voittaneesta Renault'n Fernando Alonsosta 71 pistettä.

Kaudelle 2006 Schumacher lähti n:o 5 autossaan. Kyseisellä kaudella hän voitti San Marinossa, Euroopan GP:n, Yhdysvalloissa, Ranskassa (hän otti siellä ennätyksellisen kahdeksannen voiton samalla radalla), Saksassa, Italiassa, jossa hän samalla ilmoitti lopettavansa uransa kuluvan kauden jälkeen sekä Kiinassa. Kiinan voiton jälkeen Schumacher nousi MM-sarjan johtoon, vaikka hänellä oli yhtä paljon pisteitä kuin MM-sarjaa kauden ensimmäisestä kilpailusta alkaen johtaneella Fernando Alonsolla, koska hänellä oli seitsemän voittoa Alonson kuutta vastaan. Japanin Grand Prix 2006 muutti taiston aivan toisenlaiseksi. Schumacher johti kisaa selkeästi, ennen Renault'n Fernando Alonsoa, mutta vähän ennen maalia pamahti Ferrarin moottori ja Schumacher joutui keskeyttämään. Monet ihmettelivät tapausta, sillä Schumacherin auton moottori oli virallisesti hajonnut viimeksi noin 6 vuotta sitten. Taistelu MM-tittelistä muuttui radikaalisti, sillä Alonso ajoi kisan voittoon ja nappasti 10 lisäpistettä. Ero oli Schumacheriin jo 10 pistettä, joka tarkoitti sitä että Schumacherin olisi pitänyt voittaa viimeinen kilpailu, ja Alonson jäädä pisteittä. Kauden viimeisessä kilpailussa polttoaineenpaineen katoaminen pilasi Schumacherin aika-ajon, ja lähtöruutu kisaan oli vasta kymmenes. Kun kilpailua oli ajettu seitsemän kierrosta, räjähti Schumacherin autosta takarengas hänen juuri ohitettuaan Renault'n Giancarlo Fisichellan. Schumacher joutui aloittamaan raivaamisen kohti kärkeä kisan hänniltä, ja onnistui nousemaan aina neljänneksi asti. Kilpailun voitti Schumacherin tallikaveri Felipe Massa. Lehdistössä Schumacherin loppukisojen esityksiä katsottiin hyvin suopeasti, vaikka tekniset ja muut ongelmat veivät lopulta mahdollisuuden mestaruuteen.

Viimeisen kilpailunsa alla Schumacheria kunnioitettiin useilla eri lahjoilla. Juuri ennen kilpailua legendaarinen jalkapalloilija Pelé lahjoitti hänelle pokaalin saksalaisen saavutusten kunniaksi. Kilpailun jälkeenkin Schumacherille kertyi uusia palkintoja: muun muassa Dubain kruununprinssi Mohammed Bin Rashid Al Maktoum lahjoitti Schumacherille oman saaren,^[4] ja lisäksi hänet nimitettiin Ferrarin kotikaupungin Maranellon kunniakansalaiseksi.^[5]

Schumacher palasi Ferrarin rattiin yli vuoden tauon jälkeen Espanjan Barcelonassa. Ferrarilla oli tarkoitus käyttää hyväksi Schumacherin taitoa ja kokemusta formula-autosta, jossa ei ole luistonestoa ja muita sähköisiä apuvälineitä, sillä nämä poistuivat käytöstä kaudella 2008. Schumacher hämmästytti F1-piirejä ajamalla kahtena perättäisenä testipäivänä testien nopeimman kierroksen, huolimatta yli vuoden pituisesta ajotauostaan.^[6] Schumacher yllättyi itsekin vauhdistaan. "Täytyy sanoa, että hämmästyin itsekin ollessani niin nopea taas", Schumacher totesi testin jälkeen.^[7] Ferrarin hallituksen puheenjohtajan Luca Cordero di Montezemolo ilmoitti sen jälkeen, että Schumacher toimii kaudella 2008 Ferrarin kolmantena kuljettajana.^[8] Hänen palveluksiaan ei kuitenkaan tarvittu.

Kaudella 2009 Schumacherin ilmoitettiin korvaavan Unkarin GP:n aika-ajoissa vakavasti loukkaantuneen Felipe Massan Ferrarilla. Seitsenkertainen maailmanmestari vahvisti asian verkkosivuillaan. Saksalaisen paluun F1-radoille oli tarkoitus tapahtua Espanjan Valenciassa 23. elokuuta 2009. Schumacher ilmoitti kuitenkin 11. elokuuta, ettei pysty ajamaan kilpailussa niskakivun vuoksi.^[9] Schumacher oli ennen tätä ehtinyt jo testata Mugellossa Ferrarin vanhaa autoa, mutta uutta autoa hän ei saanut ajaa kauden testisääntöjen vuoksi. Schumacherin sijaan Massan korvasivat Ferrarin testikuljettaja Luca Badoer ja myöhemmin Giancarlo Fisichella.

Loppuvuonna 2009 monet lehdet huhusivat Schumacherin palaavan MM-sarjaan Mercedes GP:n autolla. Siirto varmistui 23.12.2009, kun Mercedes kertoi kolmevuotisesta sopimuksesta^[10]. Samalla Schumacher rikkoo jo heti Bahrainissa 2010 yhden ennätyksen, kun hänestä tulee historian pisimmän F1-uran tehnyt kuljettaja^[11]. Schumacher kertoi, että Massan onnettomuuden jälkeen suunniteltu, ja sittemmin epäonnistunut paluuyritys toimi innoittajana uudelle F1-sopimukselle. Ilman Massan onnettomuuden synnyttänyttä kipinää Schumacher siis tuskin olisi palannut sarjaan.^[12]

Ensimmäisessä kilpailussaan Mercedeksellä Schumacher sijoittui aika-ajoissa seitsemänneksi, jääden muutaman sijan tallikaverilleen Nico Rosbergille. Kilpailussa Schumacher pystyi nousemaan yhden sijoituksen. Malesiaa, jossa hän keskeytti, lukuun ottamatta Schumacher sijoittui pisteille kauden viidessä ensimmäisessä kilpailussa, parhaimmillaan hän ylsi neljänneksi Espanjassa, jossa hän myös ensimmäistä kertaa voitti tallikaverinsa Rosbergin aika-ajoissa.

Vuonna 2008 Schumacher kokeili taitojaan mm. IDM-sarjan Superbike-luokan osakilpailussa Saksan Oscherslebenissä.^[13] 11. helmikuuta 2009 Schumacher oli testaamassa Hondan 1000 CBR-Fireblade -pyörää Espanjan Cartagenassa, kun hän kaatui radalla. Tuolloin kuitenkin ilmoitettiin, ettei Schumacher saanut vammoja onnettomuudessa. Hän kävi myös sairaalassa varmistamassa asian.^[14] Myöhemmin lääkäri Johannes Peil vahvisti Schumacherin saaneen niskanikaman, kylkiluun sekä kallonpohjan murtuman. Lisäksi pikkuaivoihin verta toimittava valtimo vaurioitui.^[15]

• 259 GP-kilpailua
• Pisimpään hallitsevana maailmanmestarina: 4 vuotta, 11 kuukautta ja 17 päivää (8. lokakuuta 2000–25. syyskuuta 2005) (ennätys)
• 91 voittoa (ennätys)
• 68 paalupaikkaa (ennätys)
• 76 nopeinta kierrosta (ennätys)
• 1415 pistettä (ennätys)
• Palkintosijoja: 154 (ennätys)
• Eturivin lähtöpaikkoja: 115 (ennätys)
• Pistekeskiarvo per GP-startit: 5,47 (ennätys)
• Kierroksia johdossa: 5108 (ennätys)
• Johdettujen kilometrin määrässä 24116,028 (ennätys)
• Peräkkäisiä pistesijoja: 24 (ennätys)
• Peräkkäisiä palkintosijoja: 19 (ennätys)
• Voittoja samalla radalla: 8 voittoa Magny-Coursissa (ennätys)
• Joka GP:ssä palkintokorokkeelle yhdellä kaudella
• GP-startteja saman tallin autolla: 179 kpl Ferrarilla (ennätys)
• Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kilpailussa): 22 (ennätys)
• Maailmanmestari 1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004 (ennätys)
• Peräkkäisiä maailmanmestaruuksia: 5 (ennätys), 2000–2004
• Yhden kauden voittoennätys, 13 kpl (2004)
• Suurin voittopistemarginaali MM-sarjassa: 67 (2002) (ennätys)
• Aikaisimmassa vaiheessa kautta varmistunut MM-titteli: 2002 (varmisti mestaruuden heinäkuussa, kun 6 kisaa oli vielä ajamatta) (ennätys)
• Eniten kaksoisvoittoja: Schumacher ja Rubens Barrichello 24 (2000–2005) (ennätys)
• Yhden kauden piste-ennätys ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää, 148 (2004)
• Yhden kauden voittoennätys ilman mestaruutta, 7 (jakaa Alain Prostin ja Kimi Räikkösen kanssa, 2006)
• Yhden kauden piste-ennätys ilman mestaruutta ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää, 121 (2006)
• Peräkkäisten voittojen ennätys, 7 (2004)*
• Voittoprosentti per GP-startit: 35,4%
• Peräkkäisiä kausia, joilta jokaiselta väh. yksi voitto, 15 (1992–2006) (ennätys)

*Alberto Ascari voitti kausina 1952–53 yhteensä yhdeksän peräkkäistä osakilpailua, mihin hän osallistui. Seitsemän peräkkäisen voiton jälkeen hän jätti väliin Indianapolis 500 -osakilpailun, mutta voitti jälleen sen jälkeen kaksi kilpailua peräkkäin. Schumacherin seitsemän peräkkäistä voittoa ovat kilpailuista, jotka järjestettiin kaikki peräkkäin.

7 maailmanmestaruutta, 2 hopeaa, 3 pronssia = 12

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa) (Kursivoidut kilpailut tarkoittavat nopeinta kierrosta)

* Kausi on kesken, joten tulos ei ole lopullinen.

Schumacher on voittanut kaksi kertaa Laureuksen vuoden urheilija -palkinnon. Hänen lisäkseen vain Tiger Woods ja Roger Federer ovat pystyneet voittamaan sen yhtä monta kertaa. Schumacher on ainoana kuljettajana voittanut F1-maailmanmestaruuden kahdella eri vuosituhannella. Schumacher äänestettiin 200 saksalaisen joukosta sijalle 26. vuonna 2003 järjestetyssä Unsere Besten-kilpailuohjelmassa (vastaa suomalaista Suuret suomalaiset-formaattia). Schumacher esiintyi myös Torinon olympialaisten avajaisissa 2006.

• Schumacher omistaa laajan kokoelman siviiliautoja, joihin kuuluvat muun muassa Enzo Ferrari, Ferrari FXX ja McLaren F1.

Michael on naimisissa saksalaisen, ennen toimistontyöntekijänä työskennelleen Corinna Schumacherin (o.s. Betsch, s. 2. maaliskuuta 1969) kanssa. Pari meni naimisiin elokuussa 1995. Heillä on kaksi lasta, tytär Gina-Maria (s. 20 helmikuuta 1997) sekä poika Mick (s. 22. maaliskuuta 1999). Tätä ennen Schumacher seurusteli 1980-luvulla suomalaisen Janina Eräkankaan kanssa.

Schumacher opiskeli oppisopimuskoulutuksella automekaanikoksi ja valmistui 1989^[16]. Schumacher tunnetaan himokuntoilijana. Ennen kautta 2000 Schumacher harjoitteli viitenä päivässä viikossa ollakseen iskussa vuonna 1999 sattuneen onnettomuuden jälkeen.

Vauhdin Maailma -lehden julkaisemassa F1 Maailmassa arvioitiin vuonna 2007 Schumacherin omaisuuden olevan n. 335 miljoonaa dollaria. Schumacher teki 10 miljoonan Yhdysvaltain dollarin summalla suurimman yksityishenkilön tekemän lahjoituksen vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen uhreille.

Schumacher ääninäyttelee itseään Pixarin Autot-elokuvassa. Schumacher näytteli myös vuonna 2008 ensi-illan saaneessa elokuvassa Asterix olympialaisissa.^[17][18]

Schumacher esiintyi Top Gear -auto-ohjelman eräässä jaksossa The Stiginä, salaperäisenä testikuskina. Lopputeksteissä Stig ja Schumacher esiteltiin erikseen, joten Schumacher lienee näytellyt Stigiä vain kyseisessä jaksossa. Schumacher ajoi kyllä Stigin asussa, koska Ferrari ei antanut kenellekään muulle lupaa ajaa Ferrari FXX -autoa.^[19]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Schumacher.

• Schumacherin kotisivut
• Michael Schumacherin tilastot

Malline:F1-tallit 2010

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton 2018:  L. Hamilton 2019:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter 2020-luku: 2020:  L. Hamilton 2021:  M. Verstappen 2022:  M. Verstappen 2023:  M. Verstappen 2024:  M. Verstappen

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen

Malline:Link GA

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA