Valtatie 21

• Tornio
  • Keskustaajama
  • Vojakkala
  • Karunki
• Ylitornio
  • Kirkonkylä
  • Aavasaksa
  • Kaulinranta
• Pello
  • Juoksenki
  • Turtola
  • Kirkonkylä
  • Orajärvi
• Kolari
  • Sieppijärvi
  • Venetti
  • Kirkonkylä
  • Ylläsjokisuu
• Muonio
  • Kihlanki
  • Kirkonkylä
  • Ylimuonio
  • Kätkäsuvanto
• Enontekiö
  • Palojoensuu
  • Kaaresuvanto
  • Kilpisjärvi

Vuoden 1938 tienumerointijärjestelmässä valtatie 21 oli Kemin maalaiskunnan (nyk. Keminmaan) Laurilasta Tornion kautta Muonioon kulkenut tie. Myöhemmin tietä on jatkettu Kilpisjärvelle saakka, ja se oli pisimmillään 475 kilometriä pitkä. Vuodesta 1965 alkaen Tornion ja Kilpisjärven välinen osuus oli osa vanhaa eurooppatietä E78 ja Keminmaan ja Tornion välinen osuus osa E4:ää. Kun eurooppatiejärjestelmä uusittiin vuonna 1992, vaihtui Tornion ja Kilpisjärven välinen osuus E8:ksi.

Kun Keminmaan ja Tornion välinen moottoritie valmistui vuonna 2001, muuttui Keminmaan ja Tornion välinen osuus valtatieksi 29 ja valtatie 21 siirtyi alkamaan Torniosta. Vuonna 2002 E8:aa jatkettiin Turkuun saakka, jolloin E4 lakkasi Keminmaan ja Tornion väliltä.

Valtatie 21 on ollut varsinkin pohjoisimmilta osiltaan mäkinen, kapea ja onnettomuusherkkä etenkin raskaalle liikenteelle. Vuoden 2016 tietojen mukaan Kolari–Muonio-välin liikennemäärä oli 500–1 400 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskasta liikennettä noin neljännes. Kokonaisliikennemäärä oli Muonion pohjoispuolella pienempi, mutta raskaan liikenteen määrä on samaa suuruusluokkaa.^[1]

Aurora-hankkeessa 2010-luvulla pyrittiin parantamaan tien liikenneturvallisuutta ja kuljetusvarmuutta. ^[1] Hankkeen kustannusarvio oli 35 miljoonaa euroa, johon rahoitus saatiin Liikenne- ja viestintäministeriön vuoden 2016 korjausvelkaohjelmasta.^[2]

Parannushanke oli kaksiosainen: Kolari–Muonio ja Muonio–Kilpisjärvi. Tien routivaa rakennetta sekä siltoja parannettiin ja kapeaa poikkileikkausta levennettiin koko matkalla. Muonio–Kilpisjärvi-välillä parannettiin erityisesti Muonion ja Palojoensuun väliä, Enontekiön ikiroutakohteita sekä Kilpisjärven ja Norjan rajan väliä. Kolari–Muonio-välillä tielle asennettiin mittauspisteitä, jotka mahdollistavat tien tilan seurannan. Tietä haluttiin jatkossa voitavan käyttää liikenteen automatisaation ja automaattiajamisen koealueena. Liikenneministeri Anne Bernerin ajamassa hankkeessa luotiin myös arktisten olosuhteiden älykkään automaattisen liikenteen osaamiskeskus. Vuonna 2024 Yle kertoi, ettei tällaista tutkimuskäyttöä vuonna 2017 kolmella miljoonalla eurolla varustellulle tieosuudelle ole kuitenkaan saatu. Asiaa edistämään perustetun Snowbox Oy:n toiminta on loppunut, ja alkuvaiheen testausyhtiö Sensible 4 ajautui konkurssiin.^[1][3]

Toukokuussa 2024 uutisoitiin valtatien Palojoensuu–Maunu-tieosuuden tieparannussuunnitelmista. Tienparannukseen olisi tarkoitus varata noin 30 miljoonan euron rahoitus noin 50 kilometrin matkan parannukseen Palojoensuun ja Maunun väliselle matkalle. Laskelmien perusteella kyseisen matkan kokonaiskustannukset olisivat n. 50 miljoonaa euroa. Osuuden parantamistöihin päästäisiin aikaisintaan syksyllä 2025. Valtatie 21 parannukseen varattiin jo aiemmin keväällä 2024 hallituksen lisätalousarviossa 4,2 miljoonaa euroa parannuksiin Kilpisjärven ja Ala-Kilpisjärven Ailakkalahden välille.^[4][5][6]

• Autoilijan tiekartta 2007 1:800 000. Helsinki: AffectoGenimap Finland Oy, 2006. Vuoden 2005 painoksen verkkoversio (julkaisija Tiehallinto)
• 020202 – Kartat 2007. Fonecta.
• Eniro Kartat ja reitit Eniro.
• Google Earth -tietokoneohjelma. 2007. Google.
• Google Maps 2007. Google.
• Grönroos, Matti: Valtatie 21 Tornio–Kilpisjärvi, 459 km mattigronroos.fi. Arkistoitu 16.1.2007. Viitattu 11.2.2007.

• [https://vayla.fi/valtatien-21-parantaminen-palojoensuu-maunu-enontekio Valtatien 21 parantaminen Palojoensuu-Maunu, Enontekiö}, Väylävirasto