Tappara

Tammerfors Bollklubb (TBK) aloitti toimintansa vuonna 1932, jolloin seura toimi Svenska samskolan i Tammerforsin omana seurana. TBK:n ohjelman ensimmäisenä lajina oli jääkiekko. Ensimmäisen ottelun TBK pelasi 1934, ja nousi Suomi-sarjaan kaudeksi 1942–1943.^[8] Kaudella joukkue sijoittui sarjassa kuudenneksi voittaen yhden, pelaten kerran tasapelin ja viisi kertaa häviten.^[9] Ensimmäinen voitto SM-sarjassa tuli 27. tammikuuta 1943 Tarmosta maalein 0–1, ainoan maalin teki Vasif Ahsen-Böre.^[10]

Ensimmäisen SM-sarjassa saavutetun mitalin TBK sai kaudella 1945–1946, kun joukkue oli kolmas yhdeksän joukkueen sarjassa.^[8] Kyseisellä kaudella TBK pelasi kaksi paikallisottelua,^[11] kun joukkue hävisi mestari Ilvekselle 19–4, mutta voitti Tampereen Palloilijat maalein 13–2.^[12]

TBK ehti voittaa viisi pronssimitalia, kunnes kaudella 1952–1953 TBK voitti ensimmäisen mestaruutensa.^[8] TBK voitti oman lohkonsa pelaten kaksi tasapeliä (Tampereen Pallo-Veikkoja vastaan 1–1 ja Helsingin Jalkapalloklubia vastaan 3–3) ja häviten yhden (Hämeenlinnan Pallokerholle 2–3). Voittoja kertyi seitsemän. TBK voitti kahdessa loppuottelussa Tarmon ensin 5–4 ja toisessa maalein 2–3.^[13]

TBK voitti vielä kaksi mestaruutta putkeen.^[8] Kaudella 1953–1954 se voitti lohkonsa (tasapeli HJK:ta vastaan ja tappio HPK:lle). Loppuotteluissa vastaan asettui Helsingin Karhu-Kissat. K-Kissat eivät onnistuneet tekemään maaleja loppuotteluissa, vaan TBK voitti avausottelun 0–4 ja toisen samoilla lukemilla.^[14] Kolmannen mestaruutensa joukkue otti kaudella 1954–1955, jolloin se pelasi lohkossa tasapelin HIFK:n kanssa, voittaen muut ottelunsa. Finaaleissa TBK kohtasi Turun Palloseuran, ja mestaruuden TBK voitti maalein 5–2 ja 4–7.^[15]

Seuran nimeksi vaihdettiin vuonna 1955 Tappara, jotta seura saisi uusia, suomenkielisiä pelaajia. Ruotsalaisesta koulusta ei enää tullut seuralle tarpeeksi pelaajia.^[8] Kaudella 1955–1956 Tappara oli oman lohkonsa toinen jäätyään Tarmosta vain pisteen päähän. Pronssiottelussa Tappara voitti Ilveksen yhteismaalein 7–4, voittaen siis ensimmäisellä kaudellaan pronssia.^[11] Tapparan maalilla pelasi Esko Niemi. Yrjö Hakala voitti Tapparan sisäisen pistepörssin tehoilla 12+1,^[16] mutta koko sarjan tehokkain oli Tarmon Keijo Kuusela tehoin 10+10.^[17]

Seuraavalla kaudella Tappara oli jälleen oman lohkonsa toinen, tälle kertaa Turun Palloseura vei lohkovoiton voitettuaan Tapparan uusintaottelussa 8–1.^[17] Tappara oli pari päivää aikaisemmin voittanut TPS:n maalein 8–2.^[18] Tappara kohtasi pronssiottelussa Tarmon, jonka Tappara voitti kaksiosaisessa pronssiottelussa maalein 4–7. Kyseisellä kaudella Ilves voitti mestaruuden.^[17] Tapparan maalilla Esko Niemi pelasi seitsemän (päästettyjen maalien keskiarvo 2,29) ja Markku Pussinen kolme (PMK 2,67) ottelua. Tapparan tehokkain pelaaja oli Aulis Hirvonen tehoin 8+7,^[18] ja sarjan pistepörssin voitti Ilveksen Jorma Salmi tehoilla 15+10.^[17]

Kaudella 1957–1958 Tappara voitti oman lohkonsa viiden pisteen erolla Turun Palloseuraan.^[17] Tapparan ainoa häviö tuli lohkon viimeiseksi jääneelle Kokkolan Jymylle. Tappara eteni ensimmäistä kertaa loppuotteluihin, joissa mestaruuteen tarvitsi kaksi voittoa toisen lohkon voittajasta, joka oli Ilves. Tappara voitti ensimmäisen ottelun maalein 4–6, mutta seuraavissa otteluissa Ilveksen maalivahti Juhani Lahtinen päästi yhteensä vain kaksi maalia: Ilves voitti toisen ottelun 1–7 ja ratkaisevan kolmannen ottelun maalein 3–1.^[19] Viimeistä loppuottelua oli seuraamassa 3 865 katsojaa.^[20] Tapparan maalilla pelasi Esko Niemi, joka päästi ottelua kohden 3,36 maalia.^[19] Tapparan tehokkain pelaaja oli Yrjö Hakala, joka oli tehoillaan 12+11 sarjan kolmanneksi paras pistemies.^[17]

Kausi 1958–1959 päättyi Tapparan mestaruuteen. Se oli joukkueen ensimmäinen mestaruus nimellä Tappara. Mestaruus ratkesi vasta kauden viimeisessä pelissä. Sarjan johtaja Tappara kohtasi yhden pisteen päässä olleen TK-V:n. Kahden erän jälkeen TK-V johti peliä 3–0 ja näytti vievän mestaruuden. Kolmannessa erässä Tappara teki kolme maalia ja peli päättyikin tasan, joka tarkoitti Tapparan mestaruutta.^[21]

Kausi 2007–2008 oli Tapparalle jo 64. pääsarjatasolla, ja se päättyi pronssiin, kaikkien aikojen 35. mitaliin. Kausi 2008–2009 oli Tapparalta pohjanoteeraus. Mestarisuosikiksi nimetty Tappara ei päässyt pudotuspeleihin ja joutui pelaamaan playoutteja vastassaan Porin Ässät. Alun tuskailun jälkeen Tapparan maalihanat aukesivat ja Tappara pudotti Ässät otteluvoitoin 3–0. Kausi 2009–2010 oli Tapparalta täyttä vuoristorataa. Tapparasta löytyi liigan paras pelaaja, Jori Lehterä, joka voitti SM-liigan pistepörssin tehoilla 19+50=69. Hänen tutkaparinsa Jonas Enlund oli jaetulla kärkipaikalla maalipörssissä yhdessä Jukka Hentusen ja Juhamatti Aaltosen kanssa tehtyään 28 maalia. Tappara päätyi runkosarjassa lopulta sijalle 7 vain kolmen pisteen päähän sittemmin mestaruuden voittaneesta Turun Palloseurasta jääneenä. Tappara voitti pudotuspelikarsinnoissa suurin satsauksin kauteen lähteneet Jokerit voitoin 2–1, mutta taipui runkosarjassa toiseksi sijoittuneelle KalPalle lopulta voitoin 4–2.

Kaudella 2012–2013 Tapparan edellisen kauden huonot menestykset muuttuivat selvästi positiivisempaan suuntaan. Tappara oli runkosarjassa toinen ja keräsi 108 pistettä ja jäi runkosarjan voittaja Jokereille ainoastaan kolme pistettä. Tappara kohtasi villi kortti -kierroksella SaiPan pudottaneen Helsingin IFK:n. Tuon sarjan Tappara voitti otteluvoitoin 4–1. Semifinaaleissa vastaan asettui runkosarjavoittajan ja suuren mestarisuosikin Jokerit pudottanut Rauman Lukko. Tappara vei sarjan puhtaasti 4–0 ja eteni ensimmäistä kertaa SM-liigan finaaleihin sitten kevään 2003. Vastaan asettui Porin Ässät. Ensimmäinen ottelu Hakametsässä sai erikoisen ratkaisun, kun Tapparan Jukka Peltola iski voittomaalin 5 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Porissa Ässät tasoitti finaalisarjan 1–1:een voittamalla Tapparan 5–1. Kolmas peli Hakametsässä toi saman ratkaisun. Tällä kertaa Tapparan Niclas Lucenius iski voittomaalin ajassa 59:59 ja Tappara voitti ottelun 3–2. Porissa Ässät oli kuitenkin jälleen ylivoimainen ja tasoitti 4–0 -voitolla sarjan 2–2:een. Hakametsässä Ässät voitti Tapparan jatkoajalla 1–2 ja lopulta porilaiset juhlivat SM-kultaa voitettuaan kuudennen pelin 3–2 ja finaalisarjan 4–2. Tapparalle hopea oli seurahistorian kymmenes. Edellinen mitali oli vuoden 2008 pronssi.

Kaudella 2013–2014 Tappara jatkoi menestystä ja oli runkosarjassa jälleen toinen 116 pisteellä. Tappara kohtasi neljännesfinaaleissa Lahden Pelicansin. Tappara voitti lahtelaisjoukkueen otteluvoitoin 4–2. Semifinaaleissa se sai vastaansa edellisen kauden tapaan Lukon. Tappara johti sarjaa 3–1, mutta Lukko onnistui tasoittamaan sarjan 3–3:een. Tappara voitti Lukon seitsemännessä pelissä 2–1 ja eteni jälleen finaaliin, jossa se kohtasi runkosarjan ylivoimaisesti voittaneen Oulun Kärpät. Kärpät voitti ensimmäisen finaalin 2–1, mutta Tappara siirtyi sarjassa ensin tasoihin voittamalla toisen finaalin 4–3 ja sitten johtoon voittamalla kolmannen ottelun Oulussa 2–3 ja neljännen Hakametsässä 3–2 jatkoajalla. Tapparalla oli mahdollisuus ratkaista Suomen mestaruus ensin Oulussa ja sitten Tampereella kotiyleisön edessä, mutta Kärpät onnistui voittamaan ottelut 2–1 ja 3–2 ja näin siis tasoittamaan finaalisarjan 3–3:een. Ensimmäistä kertaa Liigan historiassa mestaruus ratkaistaisiin seitsemännessä pelissä. Ratkaiseva ottelu oli tasainen ja Tapparan ja Kärppien maalivahdit Juha Metsola ja Tomi Karhunen pitivät nollat kuudenkymmenen peliminuutin jälkeen. Tapparan Olli Palola sai unelmapaikan iskeä voittomaali ollessaan vapaana Karhusen edessä, mutta tämä esti Palolan yrityksen. Lopulta Kärppien Juhamatti Aaltonen iski voittomaalin ja Kärpät juhli Suomen mestaruutta ensimmäistä kertaa sitten kevään 2008. Tappara joutui tyytymään jälleen hopeaan.

Kaudella 2014–2015 Tapparan menestys sai jatkoa ja joukkue oli runkosarjassa jälleen toinen 106 pisteellä. Neljännesfinaalissa Tappara kohtasi IFK:n, jonka Tappara voitti otteluvoitoin 4–2. Semifinaaleissa se kohtasi jälleen Lukon, jossa pelasi myös lopulta samana keväänä pelaajauransa lopettanut Tappara-ikoni Ville Nieminen. Tappara eteni finaaleihin voitoin 4–3 ja kohtasi jälleen Kärpät. Tappara voitti ensimmäisen finaalin Oulussa 2–3 Teemu Aallon jatkoaikamaalilla. Kärpät voitti kuitenkin kolme seuraavaa peliä ja johti finaalisarjaa 3–1. Tappara onnistui kuitenkin tasoittamaan sarjan 3–3:een ja jo toisena keväänä peräkkäin Oulussa pelattaisiin seitsemäs finaaliottelu. Kärppien Joonas Donskoi vei Kärpät 1–0 johtoon ajassa 02:41. Kolmannessa erässä Tappara tasoitti ottelun 1–1:een Olli Palolan maalilla. Varsinainen peliaika ei tuonut taaskaan ratkaisua ja edessä oli jatkoerä. Ratkaisu nähtiin vasta toisessa jatkoerässä, kun Kärppien Ivan Humlin pitkä syöttö tavoitti vapaana olleen Sebastian Ahon, joka iski Kärpät Suomen mestariksi ajassa 81:00. Tappara jäi kolmatta kertaa peräkkäin hopealle.

Kaudeksi 2015–2016 Tappara menetti monta pelaajaa: Olli Palola, Jarkko Malinen, Pekka Jormakka, Josh Green, Antti Erkinjuntti ja aiempien kausien tähtivahti Juha Metsola nimekkäimpinä. Joukkueeseen kuitenkin saapui kovia pelimiehiä kuten Tomi Karhunen, Jani Lajunen, Veli-Matti Savinainen, Nick Plastino ja kesken kauden Juhani Jasu sekä Tuukka Mäntylä. Tappara jatkoi hyvää runkosarjamenestystään ja sijoittui kolmanneksi 110 pisteellä. Puolivälierissä vastaan asettui Rauman Lukko. Tappara ei antanut Lukon vieläkään yllättää vaan kampesi raumalaiset tieltään voitoin 4–1. Välierissä Tappara kohtasi Oulun Kärpät. Sarja päättyi tamperelaisten hyväksi voitoin 4–3. Tappara voitti Oulussa peräti kolmesti, vaikka se teki runkosarjassa siellä vain yhden maalin kahdessa ottelussa. Sarjassa isoimmat otsikot keräsi Patrik Laine, joka iski peräti kuusi maalia. Tappara pääsi finaaleihin neljättä kertaa peräkkäin. Vastaan asettui Helsingin IFK. Tapparan osalta finaalit alkoivat surkeasti. Avausfinaalin se hävisi Helsingissä lukemin 4–0. Tappara onnistui tasoittamaan sarjan Tampereella 2–1-voitolla, mutta IFK voitti kolmannen pelin peräti 6–0. Tappara kuitenkin käänsi sarjan 3–0-kotivoitolla, 1–2-vierasvoitolla ja 2–1-kotivoitolla. Näin Tappara voitti vihdoin Suomenmestaruuden 13 vuoden tauon jälkeen.

Lokakuussa 2016 seura ilmoitti että kaudelle 2017–2018 Jukka Rautakorpi palaa joukkueen valmentajaksi ja Jussi Tapola siirtyy seuran urheilu- ja kehitysjohtajaksi.^[22]

Tappara pelasi finaaleissa jo viidettä kertaa peräkkäin kaudella 2016–2017. Finaaleissa se kohtasi kauden yllätysjoukkue KalPan. Tappara aloitti finaalit kotihallistaan runkosarjan voittajana. Ensimmäisessä pelissä KalPa oli Tampereella parempi lukemin 2–3 sekä toisessa pelissä Kuopiossa 3–2. Tappara onnistui tasoittamaan finaalisarjan otteluvoitot 2–2 voittamalla KalPan Tampereella kolmannessa pelissä 2–1 ja Kuopiossa neljännessä pelissä 2–5. Tamperelaisten voitot eivät jääneet siihen vaan Tappara voitti seuraavan viidennen pelin kotonaan 2–1 sekä heille katkolla olleen kuudennen pelin 1–3. Tappara pääsi juhlimaan toista peräkkäistä mestaruutta torstaina 27.4.2017 Kuopiossa.

Kaudella 2017–2018 Tapparan päävalmentajaksi palasi Jukka Rautakorpi. Tappara menestyi jälleen runkosarjassa ja oli lopulta kolmas, keräten 110 pistettä. Puolivälierissä Tappara kohtasi edelliskevään finaalivastustajansa KalPan. Tasainen sarja päättyi Tapparalle voiton 4–2. Semifinaalissa Tappara sai vastaansa TPS:n. Tappara vei semifinaalisarjan puhtaasti voitoin 4–0 ja Tappara pelasi jälleen finaaleissa, nyt jo kuudetta kertaa peräkkäin. Finaaleissa Tappara sai vastaansa Kärpät, jolle Tappara oli aiemmin hävinnyt finaaleissa keväällä 2014 ja 2015. Kärpät johti finaalisarjaa peräti 3–0, mutta Tapparan peli-ilme parantui ja Tappara onnistui kaventamaan voitot 3–2:een. Kuudes peli Tampereella päättyi kuitenkin Kärppien 0–1-voittoon ja mestaruus meni Kärpille voitoin 4–2. Hopea oli Tapparalle 2010-luvun neljäs. Yhdeksällä hopeallaan Tappara jakaa TPS:n kanssa useimmiten hävittyjen finaalien tittelin.

Kauden 2018–2019 runkosarjassa Tappara sijoittui toiseksi. Puolivälierissä vastaan asettui tuttu vastus Rauman Lukko, jonka Tappara kukisti puhtaasti voitoin 4–0. Semifinaaleissa kuusivuotinen finaaliputki kuitenkin katkesi, kun tuleva mestari Hämeenlinnan Pallokerho oli parempi voitoin 2–4. Mitaliputki sai kuitenkin jatkoa, kun Tappara kaatoi kotijäällään Helsingin IFK:n pronssiottelussa Tomas Zaborskyn jatkoaikamaalilla numeroin 3–2.

Koronaviruksen takia keskeytyneellä kaudella 2019–2020 Tappara oli runkosarjassa kolmas. Kaudella 2020–2021 joukkue sijoittui runkosarjassa neljänneksi. Pudotuspeleissä Tappara hävisi pronssiottelussa HIFK:lle ja näin ollen mitaliputki katkesi.

Kaudella 2021–2022 Tappara muutti Hakametsän jäähallista Nokia Areenaan joulukuussa 2021 yhdessä paikallisvastustaja Ilveksen kanssa.^[23] Marraskuussa 2021 pelattiin viimeinen peli Hakametsässä, jossa kohtasivat Tappara ja HPK.^[24] Nokia areenan ensimmäinen peli oli Tappara–Ilves. Tappara voitti runkosarjan ja puolivälierissä joukkue kohtasi jälleen Rauman Lukon, jonka Tappara kaatoi voitoin 4–1 ja eteni välieriin yhdeksännen peräkkäisen kerran, mihin mikään muu joukkue ei ollut siihen mennessä pystynyt.^[25] Välierissä vastaan asettui ensimmäistä kertaa neljän parhaan joukkoon yltänyt KooKoo, josta Tappara otti niin ikään voiton 4–1-lukemin. Loppuottelusarjassa Tappara kohtasi TPS:n. Keväällä 2022 Tappara voitti 18. Suomen mestaruutensa voittaen loppuottelusarjan otteluvoitoin 4–1.^[26]

Kaudella 2022–2023 Tappara pelasi ensimmäisen kokonaisen kautensa Nokia Arenassa. Helmikuussa 2023 Tappara selvitti tiensä CHL:n finaaleihin ja voitti Luulajassa pelatussa finaalissa isäntäjoukkue Luleå HF:n maalein 2-3. Tappara voitti Liigan runkosarjan keräten 60 ottelussa 116 pistettä. Puolivälierissä Tappara sai vastaansa KooKoon. Ottelusarja päättyi Tapparan voittoon otteluvoitoin 4-0 ja Tappara eteni kymmenettä kertaa putkeen välieriin. Välierissä tuli vastaan HIFK, joka kaatui otteluvoitoin 4-1 ja Tappara eteni finaaleihin Lahden Pelicansia vastaan. Tappara voitti finaalisarjan voitoin 4-1, ja otti näin toisen peräkkäisen ja kaikkiaan 19. Suomen mestaruutensa.

Kaudella 2023–2024 Tappara voitti runkosarjan jo kolmannen kerran peräkkäin. Se keräsi 60 ottelussa 123 pistettä, joka on Tapparan seurahistorian toiseksi suurin pistemäärä runkosarjassa.^[27] Tappara eteni finaaleihin, jossa vastaan asettui viime vuoden vastustaja Pelicans. Tappara voitti kolmannen Suomen mestaruutensa peräkkäin, voitettuaan Pelicansin otteluvoitoin 4-1. Mestaruus on Tapparan seurahistorian 20:nes.^[28]

• SM-kultaa 20 kertaa,^{[2][29][4][30][26]} joista 3 TBK-nimisenä.^[31][1][4]
• SM-hopeaa 13 kertaa^[1][32]
• SM-pronssia 12 kertaa,^[1][32][33] joista 5 TBK-nimisenä.^[1]
• Suomen Cupin kultaa 1 kerta (1957)
• Suomen Cupin hopeaa 2 kertaa (1964, 1966)
• Champions Hockey Leaguen kultaa 1 kerta (2023)
• Champions Hockey Leaguen hopeaa 1 kerta (2022)
• Euroopan Cupin hopeaa 1 kerta (1980)
• Euroopan Cupin pronssia 2 kertaa (1983, 1988)
• Tampere Cupin kultaa 6 kertaa (1996, 1999, 2016, 2017, 2018, 2022)
• Tampere Cupin hopeaa 6 kertaa (1989, 1994, 2002, 2006, 2020, 2021)
• Tampere Cupin pronssia 7 kertaa (1997, 2001, 2007, 2015, 2019, 2023, 2024)

Tappara pelaa kotipelinsä sini-oranssi-valkoisella paidalla, oransseilla housuilla ja tummansinisillä sukilla. Vieraspelinsä Tappara pelaa valko-sini-oranssilla paidalla, oransseilla housuilla ja valkoisilla sukilla. Tappara pelaa kaikki pelinsä sinisillä kypärillä. Tiettyjä vaaleasävytteisiä kotipaitoja käyttäviä vastustajia vastaan Tappara pelaa vieraskentällä kotipeliasussaan.

•  
  TBK:n tunnus
•  
  Tapparan alusta asti käyttämä vaakunamainen tunnus, jonka suunnitteli Kimmo Kaivanto

• Päävalmentaja   Rikard Grönborg
• Apuvalmentaja   Juha Juujärvi
• Apuvalmentaja   Pasi Puistola
• Apuvalmentaja   Konsta Karjalainen
• Maalivahtivalmentaja   Aki Näykki
• Joukkueenjohtaja   Janne Lahti
• Fysiikkavalmentaja   Tommi Pärmäkoski
• Henkinen valmentaja   Niilo Konttinen
• Fysioterapeutti   Toni Uotila
• Huoltaja   Antti Muurila
• Huoltaja   Jukka Järvinen
• Huoltaja   Jorma Pekkanen
• Hieroja   Veli-Matti Pohjonen
• Kiropraktikko   Niklas Tast
• Lääkäri   Tomi Kianta
• Lääkäri   Raine Sihvonen
• Pelaajakoordinaattori   Kimmo Vähä-Ruohola
• Urheilutoimenjohtaja   Jukka Rautakorpi
• Toimitusjohtaja   Mika Aro

Tappara on jäädyttänyt seitsemän entisen pelaajansa numeron.

• 2 Kalevi Numminen
• 3 Pekka Marjamäki
• 7 Timo Jutila
• 8 Janne Ojanen
• 10 Timo Susi
• 12 Erkki Lehtonen
• 81 Jukka Peltola

^[34]

Tappara esitteli 3. helmikuuta 2018 Tappara Hall of Famen. Seuran kotisivut kertovat, että se on kunniagalleria, johon nimetään tapparalaisen urheilutoiminnan kehitykseen olennaisesti vaikuttaneita henkilöitä. Kriteerinä on myös, että nimetty henkilö on tekemisellään urheilu-, valmennus- tai johtotehtävissä edistänyt merkittävällä tavalla tapparalaisuutta ja seuran mainetta niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin areenoilla.^[35] Hall of Fameen valittuja oli alun perin 41, joiden joukossa oli urheilijoita, valmentajia kuin muitakin seuratoimijoita. Yksittäisiä lisäjäseniä on valittu sittemmin vuosittain muiden juhlaottelujen yhteydessä.^lähde?

• Toimiston osoite: Tamhockey Oy:n toimisto Kansikatu 1 T3, 33100 Tampere
• Seuran perustamisvuosi: 1955
• Kotikenttä: Nokia Areena, Kansikatu 3, 33100 Tampere (kapasiteetti 13 455)

Tapparan toiminnasta vastaa Tamhockey Oy. Tapparan suurin osakkeenomistaja on Lontoossa asuva yrittäjä ja miljardööri Chaim "Poju" Zabludowicz, joka omistaa vajaan neljäsosan Tamhockeystä. Hänen omistuksensa kulkevat Liechtensteinin veroparatiisissa sijaitsevan Zabludowicz Trust  −trusti-omistusjärjestelyn kautta.^[36] Seuraavaksi suurimpia omistajia tässä järjestyksessä ovat Peko-konsernin perustaja ja entinen omistaja Erkki Peltonen, hänen poikansa Antti Peltonen, Matkapojat Oy:n hallituksen puheenjohtaja Esko Penttilä, sekä yhtä paljon osakkeita omistavat Pihlajalinna Oy:n liiketoimintajohtaja Sirkka Hagman ja TW-Laskentapalvelut Oy:n toimitusjohtaja Tommy Westerberg. Pääosakkaat muodostavat myös Tapparan hallituksen.^[37]

• Puheenjohtaja: Mikko Leinonen
• Toimitusjohtaja: Mika Aro

Liiga-Tappara Fan Club järjestää jäsenilleen erilaisia etuja ja kannattajamatkoja vieraspeleihin sekä julkaisee jäsenlehteä.^[38] Vuonna 2011 jäseniä oli 3 172, mikä teki siitä suurimman faniyhdistyksen selvällä erolla seuraavaan.^[39]

Vuonna 2011 perustettiin kannattajaryhmä Sinioranssit, joka tunnetaan myös nimellä SO11.^[40] Sinioranssien organisoima kannattajajoukko sijoittui Hakametsän jäähallin C1-kulmauksen seisomakatsomoon ja kaudesta 2021-2022 Nokia Arenalla päätykatsomoon A10.

Tapparan maalilauluna on ollut noin vuodesta 1986 lähtien itävaltalaisen Opus-yhtyeen ”Live is Life”. Sen taustasta on kaksi erilaista tarinaa. Toisen mukaan se olisi omistettu vuonna 1986 kuolleelle Tappara-huoltajalle, jonka valinta kappale olisi ollut. Sen sijaan 1990-luvun puolivälissä kotiin jaetuissa Tappara-lehdissä sanottiin, että sekä Ilves että Tappara aikoivat ottaa ”Live Is Lifen” maalilaulukseen 1980-luvun loppupuolella. Ilves ilmoitti ottavansa sen maalilaulukseen, mikäli kappaletta ei soitettaisi Tapparan elokuisessa harjoitusottelussa Neuvostoliiton maajoukkuetta vastaan. Kahden erän jälkeen Neuvostoliitto johti 9–0, ja tilanteesta huolestuneena ”Live Is Lifea” soitettiin erätauolla, jotta Ilves ei pääsisi ottamaan kappaletta itselleen. Lopulta ottelun lopulla Tappara onnistui maalinteossa. Tästä hetkestä lähtien ”Live Is Life” on ollut Tapparan maalilaulu.^[41]

Tapparasta tehtyjä lauluja ovat Juha Vainion ”Tappara on terästä”, Popedan ”Mää ja Tapparan mies”, Jösse Järvenpään ”Tää on Tappara”, Aurinkosirkuksen ”Tappara on”, Cardiantin ”Kirves rinnassa” sekä Ilkka Vainion ”Tapparasta Tärähtää”. Myös entisen Tappara-pelaajan Olli Palolan ”Zambonilta Vasemmalle” on Tapparan nimikkobiisi. Keväällä 2016 Mansesteri julkaisi kappaleen ”Saravon Pekka”, joka kertoo Tappara-ikoni Pekka Saravosta. Rokkipappi Tarvo Laakso on tehnyt kappaleen ”Tap-paranoid”.

Jäähallin äänimiehet vastasivat Tapparan kotiottelujen musiikista kevääseen 2002 asti. Sen jälkeen Tappara palkkasi Ilveksen esimerkkiä seuraten ammatti-DJ:t.^[41]

Tapparan kotiotteluiden kuuluttajana toimii Petri Kääriäinen.

Kuusi pelaajaa rikkoi maaliskuussa 2021 koronarajoitusta, kun heidät päästettiin Hakametsän jäähalliin harjoittelemaan. Poliisi antoi yhdelle toimihenkilölle sakot yllytyksestä terveydensuojelulain rikkomiseen. Samoin jääkiekon SM-liiga määräsi Tapparalle sakot koronaeristyksen rikkomisesta. Tapparan urheilujohtaja Jukka Rautakorpi sai kirjallisen varoituksen.^[42]

• Suikki, Reijo (vt. päätoimittaja): Jääkiekkokirja 2002–2003. Tampere: Egmont, 2002. ISBN 952-469-002-0

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tappara Wikimedia Commonsissa

• Tapparan jääkiekkojoukkueen kotisivut
• Tapparan historia seuran kotisivuilla
• Tappara Fan Club
• Epävirallinen fanien keskustelupalsta
• Tapparan tilastoja (UrheiluSuomi.com)