Takuma Satō

Satō aloitti F1-uransa parhaimmat päivänsä nähneessä Jordan-tallissa kaudella 2002. Tallikaverikseen hän sai kokeneen italialaisen Giancarlo Fisichellan, joka jättikin japanilaisen varjoonsa keräämällä 7 MM-pistettä Satōn 2 pistettä vastaan. Ainoat pisteensä Satō sai kauden viimeisestä osakilpailusta Japanissa Suzukan radalla. Vaikka hän keskeyttikin kauden seitsemästätoista kilpailusta seitsemässä, ja sijoittui vain neljästi kymmenen parhaan joukkoon, vakuutti hän silti BAR-tallin palkkaamaan hänet testikuljettajakseen kaudelle 2003. Pestausta edesauttoi BAR:in japanilaisen moottoritoimittaja Hondan halu saada omanmaalainen kuljettaja MM-sarjaan.

Kaudella 2003 Satō toimi BAR-tallin testikuljettajana lähes koko kauden, kunnes tallipäällikkö David Richards erotti kehnoja tuloksia saavuttaneen vuoden 1997 maailmanmestarin Jacques Villeneuven ennen kauden päättänyttä Japanin osakilpailua. Takuma nostettiin kilpailuun kisakuljettajaksi Jenson Buttonin rinnalle, ja ajoi hienosti kuudenneksi, jääden vain noin 20 sekuntia tallikaveristaan. Vaikka sijoitus olikin pykälää huonompi kuin edellisvuoden sijoitus Suzukassa, sai hän muuttuneen pistelaskutavan ansiosta yhden pisteen enemmän, eli kolme pistettä. Nyt BAR oli täysin vakuuttunut japanilaisen suorituskyvystä, ja talli nosti hänet kisakuljettajaksi koko kaudeksi 2004.

Kausi 2004 oli Satōn tähänastisista kausista menestyksekkäin, vaikka hän jäi taas tallikaverinsa varjoon. Ei kuitenkaan ollut mikään ihme, ettei vasta toista kokonaista kauttaan ajava kuljettaja pystynyt haastamaan jo viidettä kauttaan ajavaa Buttonia, joka napsi pisteitä kolmea lukuun ottamatta jokaisesta kilpailusta. Kauden 8 ensimmäistä kisaa eivät olleet kaksisia. Kahdesta viitossijasta ansaitut 8 MM-pistettä kalpenivat Buttonin samassa ajassa haalimien 44 pisteen rinnalla. Satōn kisa päättyi kolmesti konerikkoon, kahdesti hän jäi aivan tuloslistan häntäpäähän useita kierroksia kärjen perässä, ja kerran hän jäi vai niukasti ulos pisteiltä. Yhdysvalloissa ajettu Indianapoliksen Grand Prix kuitenkin kirkasti Satōn kautta. Ensin kolmas sija ja selätys Buttonista aika-ajoissa antoi odottaa hyvää suoritusta kilpailussa, eikä hän pettänyt odotuksia. Japanilaista nopeampia olivat ainoastaan ylivoimaista kautta ajaneet Ferrari-kuljettajat Michael Schumacher ja Rubens Barrichello. Ensimmäinen palkintokorokesija jäi hänen uran ainoaksi. Vaikka ei loppukausikaan ollut huikaiseva, paransi Satō silti suorituksiaan ollen pisteillä kuudessa kilpailussa yhdeksästä. Satōn pistesaldo oli kauden lopussa 34, mikä oli 51 pistettä Buttonin saalista vähemmän, ja joka oikeutti kahdeksanteen sijaan kuljettajien MM-sarjassa. BAR-talli sijoittui valmistajien sarjassa toiseksi.

Vuonna 2005 BAR jatkoi yhteistyötä Buttonin ja Satōn kanssa. Kausi kuitenkin alkoi molemmilta heikosti, eikä kumpikaan kuljettajista ollut saanut yhtään pistettä yhdeksään ensimmäiseen GP:hen mennessä. Satō joutui jättämään yhteensä kolme kilpailua väliin, Malesiassa flunssan takia, ja Espanjassa ja Monacossa San Marinossa tapahtuneen sääntörikkomuksen takia. San Marinossa BAR:in molemmat autot olivat kisanjälkeisessä punnituksessa liian kevyitä, ja Satō menetti kisassa ajamansa viidennen sijan, ja BAR-tallille määrättiin kahden kilpailun mittainen kilpailukielto. Kun Button ajoi loppukauden jokaisessa kisassa pisteille, ei Satō onnistunut siinä kuin kerran. Unkarissa kahdeksannesta sijasta saavutettu yksi MM-piste jäi Satōn viimeiseksi BAR-tallissa. Satōn surkean kauden kruunasi kauden toiseksi viimeisessä, ja juuri Japanissa ajetussa kilpailussa saatu hylkäystuomio, jonka syynä oli Satōn aiheuttama kolari Toyota-kuljettaja Jarno Trullin kanssa. Satō sortui kisassa yliyrittämiseen jo ensimmäisessä mutkassa, kun tämä ajoi siinä pitkälle hietikolle yrittäessään parantaa aika-ajossa saavutettua viidettä sijaansa. BAR-talli ei enää halunnut palkata Satōta kaudelle 2006, joten näytti jo siltä, että japanilaisen ura oli saapunut päätökseensä.

Kaudella 2006 MM-sarjaan tuli uusi talli, japanilainen Super-Aguri, jonka perusti entinen japanilainen F1-kuljettaja Aguri Suzuki. Myös tallin suurimpien sponsoreiden ollessa japanilaisia, haluttiin autoon istuttaa kaksi japanilaista kuljettajaa. Satō pääsi ensimmäistä kertaa F1-tallin ykköskuljettajaksi, joka käytännössä tarkoitti, että auto rakennettiin hänen toiveidensa mukaan. Lähtökohdat uuteen kauteen eivät kuitenkaan olleet kaksiset. Talli ei saanut autoaan valmiiksi ennen kauden alkua, joten käyttöön otettiin vuoden 2002 Arrowsin runko. Vaikka Satō pystyikin alkukaudesta pesemään tallikaverinsa ja maanmiehensä Yuji Iden mennen tullen pari sekuntia nopeammilla kierrosajoilla, jäi hän vastaavasti pari sekuntia toiseksi hitaimman tallin kuljettajista. Kahdessa ensimmäisessä kilpailussa Satō ohitettiin 3–4 kertaa kierroksella, ja näytti jo siltä ettei Agurien vauhti riitä haastamaan edes muita peräpään talleja. Satō kuitenkin yllätti kolmannessa kilpailussa Australian Melbournessa pitämällä kisan puolivälissä takanaan häntä itseään vahvemmiksi arvioituja kuljettajia. Vaikka kisan sijoitus jäikin totutuksi toiseksi viimeiseksi (taakse jäi vain tallikaveri Ide) osoitti Satō, että hän on edelleen nopea kuljettaja, vaikka alla onkin sarjan hitain auto.

Kaudella 2007 Takuma Satō jatkoi Super Agurin toisena kilpakuljettajana tallikaverinaan brittiläiskuljettaja Anthony Davidson. Kauden ensimmäisessä kilpailussa Satō oli kierroksen kärjestä jääneenä kahdestoista, voittaen kuitenkin esimerkiksi vanhan tallikaverinsa Jenson Buttonin. Satō toi Super Agurille ensimmäisen pisteen Espanjan GP:ssä ohittamalla Renault'n Giancarlo Fisichellan. Satō sai pisteitä myös Kanadan GP:stä sijoittumalla kuudenneksi.^[2] Kilpailun kohokohta hänen kohdallaan oli varmasti McLaren-kuljettaja Fernando Alonson ohittaminen kilpailun loppupuolella. Kausi oli Super Agurille selvästi parempi kuin edellinen, ja talli jäi tuloslistojen häntäpäähän enää vain satunnaisesti.

Satō jatkoi Super Agurilla, mutta talli kärsi suurista talousongelmista. Super Aguri ei kyennyt järjestämään autolleen ollenkaan esittelytilaisuutta eikä testejä. Talli käytti viimevuotista uudelleenmaalattua ja kehitettyä autoa. Satō ei saavuttanut yhtään MM-pistettä, ennen kuin talli sulki ovensa talousvaikeuksien takia.

Epäonnistuttuaan saamaan paikkaa Formula 1:stä, Satō ilmoitti siirtyvänsä amerikkalaiseen IndyCar-sarjaan kaudeksi 2010. Satōn tallina toimi vuosina 2010 ja 2011 KV Racing Technology. Vuonna 2012 Sato ajoi Rahal-Letterman tallissa ja vuodesta 2013 alkaen A. J. Foyt Enterprises -tallissa. Saton paras sijoitus sarjassa on vuoden 2011 13. sija.^[3] Sato voitti arvostetun Indianapolis 500 -kilpailun vuosina 2017 ja 2020.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Satō on ajanut F1-sarjassa seitsemällä kaudella ja kaiken kaikkiaan kolmessa eri tallissa. Erikoista kuitenkin on, että hän on ajanut vain autoilla, joissa on Hondan moottorit.

Lukuun ottamatta yhtä kilpailua (Kiinan ePrix 2014), Sato on ajanut koko uransa aina Formula 3 -luokasta lähtien Hondan moottoreilla.^[4]

• Takuma Satōn tilastot (Arkistoitu – Internet Archive)

• Satōn viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Takuma Satō Wikimedia Commonsissa