Japanin Grand Prix 2003

Kauden viimeiseen osakilpailuun lähdettiin kuljettajien MM-pisteissä siitä tilanteesta, että Ferrari -kuljettaja Michael Schumacherille riittäisi yksi piste kuljettajien MM-sarjan voittamiseen.^[4] Schumacher oli kerännyt ennen Japanin osakilpailua yhteensä 92 pistettä. Schumacherin ainoa matemaattisesti mahdollinen vastustaja oli Williamsia edustaneen Juan Pablo Montoyan pudottua pois suomalainen Kimi Räikkönen, jolla pisteitä oli ennen kilpailua 83. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Räikkösen olisi pitänyt voittaa kilpailu ja Schumaherin jäädä pisteittä.^[4] Valmistajien MM-sarjassa tilanne oli Ferrarille eduksi, mutta Williamsilla ja McLarenilla oli vielä matemaattiset mahdollisuudet mestaruuteen. Mestaruuksien ratkeaminen päätöskilpailussa oli kaiken kaikkiaan 23. kerta F1-sarjan historiassa.^[5] Edellisen kerran näin kävi kaudella 1999, jolloin Mika Häkkinen voitti mestaruuden.^[5]

Ennen kilpailuviikonloppua BAR -tallin kanadalaiskuljettaja Jacques Villeneuve ilmoitti, että hän ei halua ajaa kilpailussa^[6], joten Villeneuven korvasi myös ensikaudeksi BAR:n kanssa sopimuksen saanut japanilaiskuljettaja Takuma Satō.^[7][8]

Japanin osakilpailun aikana F1-komissio päätti, että ensi kaudesta alkaen perjantain alustava aika-ajo, jossa ratkeaa lauantain aika-ajon ajojärjestys, jää pois ohjelmasta.^[9] Muun muassa Minardin tallipäällikkö Paul Stoddart kritisoi ratkaisua.^[10]

Minardin kuljettaja Jos Verstappen ilmoitti olevansa tyytyväinen päättäessään touhunsa Minardilla kauden lopuksi.^[11] Verstappen kuitenkin kiirehti pian oikomaan lausuntojaan, joiden mukaan hän olisi ollut tyytymätön Minardiin.^[12] Hän kertoi verkkosivuillaan olevansa kiitollinen Minardin työntekijöille ja tallipäällikkö Stoddartille.^[12]

Japanin Grand Prix 2003 käynnistyi 10. lokakuuta perjantain 1. harjoituksilla. Nopeimman ajan teki 15 kierrosta ajanut Renaultia edustanut italialainen Jarno Trulli.^[13] Toiseksi nopeimmaksi ylsi Ferrarin Michael Schumacher jäätyään Trullista 0,280 sekuntia ja kolmanneksi sijoittui McLarenin David Coulthard 0,292 erolla kärkeen.^[13] Jenson Buttonilla ja Cristiano da Mattalla oli lisäksi ongelmia moottoreidensa kanssa harjoituksissa.^[13]

Lähteet:^[13][14]

Perjantain lisäharjoitusjaksolle saivat osallistua kaikki testirajoitussopimuksen solmineet tallit eli Renault, Jordan, Jaguar ja Minardi. Lisäharjoitusten kärkiajan teki Renaultia ajanut Allan McNish.^[15] Toisen ja kolmannen sijan valtasivat niin ikään Renault-kuljettajat järjestyksessä Fernando Alonso-Jarno Trulli.^[15] Testikuljettajina radalla nähtiin Jordania ajanut Satoshi Motoyama ja Minardia ajanut Gianmaria Bruni.^[15]

Lähteet:^[15]

* Kuljettaja on tallin testikuljettaja.

Lauantaina 11. lokakuuta päästiin ajamaan 2. varsinaiset harjoitukset kuivalla radalla. Kimi Räikkönen menetti autonsa hallinnan radan ensimmäisessä mutkassa, liukui radalta ja osui seinään.^[16] Räikkönen ei loukaantunut, mutta auton keula kärsi vahinkoa niin paljon, että Räikkönen ei päässyt enää radalle harjoituksessa.^[16] Harjoituksien nopein oli Williamsin Ralf Schumacher 0,058 sekunnin erolla veljeensä Michaeliin.^[16]

Lähteet:^[16][17]

Lähteet:^[18]

Lähde:^[19]

Lähde:^[2]

Lähde:^[20]

^[21]

• Michael Schumacherin kuudes kuljettajien maailmanmestaruus.
• Juan Pablo Montoyan ja Kimi Räikkösen 50. kilpailu.
• Ferrarin 13. kuljettajien- sekä valmistajien maailmanmestaruus.
• Ford-moottoreiden 550. kilpailu.
• Nick Heidfeldin viimeinen kilpailu Sauberilla.
• Giancarlo Fisichellan viimeinen kilpailu Jordanilla.
• Heinz-Harald Frentzenin uran viimeinen kilpailu.
• Ralph Firmanin uran viimeinen kilpailu.
• Justin Wilsonin uran viimeinen kilpailu.
• Jos Verstappenin uran viimeinen kilpailu.
• Nicolas Kiesan uran viimeinen kilpailu.