Suomen presidentinvaali 1962

Pääartikkeli: Honka-liitto

Presidentinvaalia oli edeltänyt vuoden 1961 puolella dramaattinen tapahtumasarja oikeuskansleri Olavi Hongan ympärillä. Erityisesti Urho Kekkosen ja Maalaisliiton niin sisä- kuin ulkopoliittisiin menettelytapoihin tyytymättömät SDP:n johtomiehet pyysivät presidenttiehdokkaakseen puolueisiin sitoutumatonta Honkaa, joka antoi asialle suostumuksensa maaliskuussa. Hongan taakse asettuivat myös kokoomus, Suomen Kansanpuolue, Ruotsalainen Kansanpuolue, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto. Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamo valitsi liittouman ehdokkaaksi Hongan ja torjui kaikki muut esillä olleet nimet.^[1] Tullessaan presidenttiehdokkaaksi Honka oli suurelle yleisölle melko tuntematon eikä hänellä ollut takanaan poliittista uraa, mutta yleisesti hänellä arveltiin olevan melko hyvät mahdollisuudet Kekkosen lyömiseen. ”Honka-liittoon” osallistuneiden puolueiden johtajat vakuuttivat, ettei Hongan valinta tulisi millään tavoin muuttamaan Suomen ulkopolitiikkaa.

Maalaisliitto, erityisesti sen niin sanottu K-linja ja pää-äänenkannattaja Maakansa, aloitti välittömästi ankaran hyökkäyksen, osittain myös Honkaa itseään, mutta ennen kaikkea hänen taakseen ryhmittynyttä puoluerintamaa vastaan sanoen Hongan valinnan presidentiksi vaarantavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteet. Myös Neuvostoliiton lehdistö leimasi Hongan ”Paasikiven-Kekkosen linjan vastustajiksi” nimittämiensä Väinö Tannerin, Väinö Leskisen, Tuure Junnilan ja Veikko Vennamon sätkynukeksi. Toisaalta Honka-liitto ei ollut lainkaan niin yhtenäinen kuin sen johtomiehet pyrkivät osoittamaan. Suurelle osalle SDP:n kannattajia oli erittäin vaikeaa hyväksyä äärioikeistolaiseksi miellettyä Honkaa puolueen ehdokkaaksi, ja liitto hajotti myös kokoomuksen, Pientalonpoikien Puolueen ja molempien kansanpuolueiden rivit. Honkaa tukivatkin avoimesti lähinnä näiden puolueiden oikean laidan kannattajat.^[2]

Tilanne muuttui äkillisesti lokakuun lopulla, kun Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa se viittasi Länsi-Saksan varustautumiseen ja ehdotti sotilaallisia neuvotteluja YYA-sopimuksen nojalla. Nootissa, jossa käsiteltiin Suomen tilannetta vain ohimennen pitkän tekstin lopulla, ei kertaakaan mainittu Hongan nimeä eikä edes Suomen presidentinvaaleja, vaan viitattiin ainoastaan ”tiettyihin piireihin”, jotka olisivat pyrkineet muuttamaan Suomen ulkopoliittista suuntausta, sekä eräisiin ”sotapsykoosia levittäviin” sanomalehtiin. Olavi Honka luopui presidenttiehdokkuudestaan Suomen kansanpuolueen ja RKP:n irtauduttua Honka-liitosta marraskuun lopulla. SDP valitsi syntyneessä tilanteessa ehdokkaakseen kansanedustaja Rafael Paasion ja kokoomus lähti vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin” eli ilman omaa ehdokasta. Honka-liiton hajottua Vennamo syytti vaaliliittokumppaneitaan pelkuruudesta ja Neuvostoliiton nöyristelystä. Presidentti Kekkosen keskusteltua samaan aikaan neuvostojohdon kanssa Novosibirskissä todettiin lopulta, ettei tarvetta ryhtyä sotilaallisiin neuvotteluihin ollutkaan.

Eräät historioitsijat, etunenässä Hannu Rautkallio, ovat katsoneet Neuvostoliiton nootin tähdänneen nimenomaan Honka-liiton kaatamiseen ja olleen jopa Kekkosen tilaama, toiset taas − muun muassa Max Jakobson ja Alpo Rusi − ovat pitäneet sitä osana kylmän sodan ajan suurvaltapolitiikkaa erityisesti tuolloisen Berliinin kriisin vuoksi. Taustalla on nähty myös valtataistelu Neuvostoliiton johdossa sekä Neuvostoliiton ja Kiinan välisten suhteiden kiristyminen. Nootin todelliset vaikuttimet ja sen mahdolliset kytkennät Suomen presidentinvaaliin ovat edelleen hämärän peitossa.^[3]

Vuoden 1962 valitsijamiesvaalien äänestysprosentti oli 81,5 %, mikä oli korkein 1980-lukua edeltäneissä presidentinvaaleissa.^[4][5]

Valitsijamiesten vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta^[6].

Valituista valitsijamiehistä oli naisia 39,^[7] ja lopulliseen vaaliin osallistuneista 38.

Pääartikkeli: Luettelo Suomen vuoden 1962 presidentinvaalin valitsijamiehistä

Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1962 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Martti Miettunen ja sihteerinä eduskunnan sihteeri Olavi Salervo. Kekkonen valittiin jo ensimmäisellä kierroksella hänen saatuaan 199 ääntä.^[10]

Yhden äänen poikkeama Aition ja Paasion äänimäärissä johtui siitä, että Aition valitsijamies Matti Koivunen äänesti vahingossa Paasiota.^[11]

• Doria.fi − Presidentinvaalit 1962, Tilastollisen päätoimiston julkaisu