Rullalautailu

Rullalautailun historia kulkee käsi kädessä rullalaudan kehityksen kanssa. Kehitykset rullalautailuvälineissä ovat ruokkineet kehitystä rullalautailutyyleissä ja uudet tyylit ovat vaatineet uudenlaisia välineitä.

Rullalautailun juuret ovat lainelautailussa ja sitä alun perin kutsuttiinkin katusurffaukseksi, jota harrastettiin vain silloin, kun vallitseva aallokko ei soveltunut surffaukseen. Vaikka surffaus vaikuttikin rullalautailun kehitykseen sen alkuaikoina.^selvennä

Rullalautailuun kuten moneen muuhun extreme-lajiin kuuluu lajille ominainen lautailuslangi.

Rullalautailu syntyi 1950-luvulla Kaliforniassa, kun surfaajat eivät tuulettomina päivinä päässeet aalloille. Siitä alkoi renkaallisen surffilaudan kehittäminen. Kaupalliset rullalaudat tulivat markkinoille 1959, mitä ennen rullalautoja rakennettiin itse rullaluistimista. Ensimmäinen kaupallinen rullalauta oli nimeltään Roller Derby Skateboard. Maailman ensimmäinen rullalautailukilpailu pidettiin vuonna 1963 Kaliforniassa ja 1960-luvun alkupuoli olikin ensimmäinen aalto koko maailman rullalautailussa, lähinnä kuitenkin vain Kaliforniassa. Aikakauden laudat olivat pääsääntöisesti 15–17 cm leveitä ja niissä käytettiin savesta valmistettuja renkaita, joiden pito oli heikko ja jotka lukittuivat osuessaan pieniinkin kiviin. Tämän takia rullalautailu alkuaikojen välineillä oli vaarallista ja muutaman vuoden jälkeen useat kaupungit Yhdysvalloissa kielsivät rullalautailun kokonaan. Tämä kehitys johti ensimmäiseen rullalautailumuodin loppuun vuonna 1965. Useat rullalautavalmistajat joutuivat vararikkoon, kun kauppiaat peruuttivat joulusesongiksi tekemiään tilauksia.^[1]

Rullalautailu nousi 1970-luvulla uuteen kukoistukseensa, kun Frank Nasworthy^lähde? kehitti rullalautoihin uretaanirenkaat. Keksinnön myötä renkaiden ominaisuudet paranivat huomattavasti ja rullalautailun suosio lähti jälleen voimakkaaseen kasvuun.^[2] Kasvaneen kysynnän myötä useat yritykset ryhtyivät valmistamaan pelkästään rullalautailuun suunniteltuja välineitä. Tämän myötä rullalautailijoille tuli mahdollisuus vaatia leveämpiä trukkeja ja siten lautojen leveydet alkoivat kasvaa jopa 25 cm:iin. Valmistajat alkoivat kokeilla eksoottisempia materiaaleja, kuten lasikuitua ja alumiinia, mutta suurin osa laudoista valmistettiin kuitenkin edelleen vaahteraviiluista. Myös tuotekehitykseen panostettiin ja vuonna 1975 rullalaudan renkaissa alettiin käyttää irtonaisten laakerikuulien sijasta tarkkuuslaakereita. Rullalautailijat käyttivät lautojensa parantuneita ominaisuuksia hyväkseen ja kehittivät uusia temppuja. Z-Boys-ryhmäksi kutsuttu joukko kalifornialaisia rullalautailijoita alkoi rullalautailla 1976 kuivuuden tyhjäksi jättämissä uima-altaissa ja niiden pystysuorilla seinillä. Vuonna 1976 rakennettiin ensimmäinen sisähalli Floridaan. Lautojen parantuneiden ominaisuuksien ansiosta rullalautailijat saavuttivat suurempia nopeuksia ja pystyivät vaarallisempiin temppuihin. Tämän myötä lisääntyneet vastuuvelvoitteet korottivat rullalautapuistojen vakuutusmaksuja niin paljon, että monet menivät konkurssiin ja puistot jyrättiin maan tasalle. Tämä aiheutti suurimmaksi osaksi rullalautailupuistojen varassa eläneen rullalautailutyylin kuihtumisen ja vuoden 1980 lopussa rullalautailu oli jälleen kuollut.

Suomeen rullalautailu rantautui ensimmäisen kerran harrastuksena 70-luvun puolessa välissä lähinnä USA:ssa vaihto-oppilaana olleiden nuorten kautta. Toiminta alkoi saada laajempaa harrastajajoukkoa, kun Helsingin Katajanokalle avattiin 1977 Suomen ensimmäinen rullalautakauppa Day Off. Vuonna 1979 Helsingin Kasarmintorille aukesi Suomen ensimmäinen rullalautailuhalli Stalli, jonka rakennuttajana toimi yhtä lailla Suomen ensimmäinen rullalautavalmistaja Statum. Ensimmäiset SM-kisat järjestettiin syksyllä 1979 Helsingin Messukeskuksessa. Myös liitto- ja seuratoiminta käynnistyi ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla. Harrastus hiipui täälläkin vuoden 1980 loppuun mennessä.

Rullalautailun toisesta sukupolvesta jäi eloon ramppilautailu, jota harrastettiin pääasiassa rullalautailijoiden omille takapihoilleen rakentamilla rampeilla. Kolmas sukupolvi, 1980-luvun alkupuolelta 1990-luvun alkuun, saikin alkunsa rullalautavalmistajista, jotka selvisivät vuoden 1980 romahduksesta ja ryhtyivät aktiivisesti markkinoimaan ramppilautailua. Tasamaalla tehdyn ollien keksimisen jälkeen painopiste siirtyi katulautailuun ja ensimmäiset katurullalautailukilpailut järjestettiin Kaliforniassa huhtikuussa 1983. Ramppilautailun ollessa suosiossa rullalaudoissa oli leveät dekit ja suuret, nopeat renkaat. Kolmannen aallon aikana rullalautailu levisi Pohjois-Amerikasta maailmanlaajuiseksi muodiksi. Kyseiseltä aikakaudelta tunnetuin ammattilainen on Tony Hawk. Valmistajat suosivat laudoissa lähes täysin vaahteraviiluja eksoottisempien materiaalien sijasta. Katulautailun suosion noustessa laudoista tuli kapeampia ja keveämpiä ja renkaat pienenivät.

Vuosina 1987–1989 rullalautailu rantautui toista kertaa vahvasti Suomeen, mitä seurasi muutaman vuoden kestänyt rullalautailuaalto. Järjestyksessään toiset SM-kisat järjestettiin Helsingin jäähallissa 1989. Suomessa ja maailmanlaajuisesti rullalautailu lähes hävisi laman vaikutuksesta 1991–1993.

Rullalautailun mentyä "pimentoon" alkoi taas kehittyminen ja lajiin tuli mukaan erittäin vahvasti 1980-luvulla kasvanut katulautailu, joka ei tarvinnut laman aikana kadonneita ramppeja tai rullalautailupuistoja. Käytännössä 1990-luvun alkupuolella ramppilautailu oli erittäin harvinaista, vaikkakin suuren yleisön silmissä edelleen tunnetumpaa kuin kadulla tapahtuva rullalautailu. Uusi nousu rullalautailussa alkoi 1990-luvun puolivälin aikoihin; silloin myös Yhdysvalloissa aloitettiin X-Games-kilpailut, joka nosti osaltaan rullalautailua ihmisten tietoisuuteen. Suomessa rullalautailu alkoi elpyä samoihin aikoihin, vaikkakin jo vuodesta 1987 alkaen on joka vuosi järjestetty suomenmestaruuskilpailut. Suomenmestaruuskilpailuissa on ikäsarjat ja palkintoina on hieman rahaa, tavaroita ja kunniaa.

Rullalautojen neljännen ja nykyisen sukupolven koon ja muodon on sanellut yksi temppu: ollie. Laudat eli dekit ovat nykyään sivuilta suorat ja tasaiset koko dekin matkalta; mitoiltaan noin 19 cm leveitä ja 80 cm pitkiä.^lähde? Renkaat ovat halkaisijaltaan useimmiten 50–57 millimetriä.^lähde? Laudat on useimmiten liimattu vaahteraviiluista. Pohjoisamerikkalainen vaahtera on käytetyin dekkimateriaali.^lähde?

Vuosituhannen lopussa rullalautailu oli maailmanlaajuisesti suosittua ja Suomessakin lajin harrastajia oli epävirallisten tietojen mukaan kymmeniä tuhansia. Kaupallisuus ja suuret kansainväliset yritykset ottivatkin rullalautailun valikoimiinsa, ja Suomessakin tavalliset urheilukaupat tarjosivat lajin harrastajille tuotteita laudoista kenkiin.

Vuonna 2000 rullalautailun aallonharjat ja -pohjat näyttivät tasoittuneen ja rullalautailusta oli kehittynyt tunnettu harrastus. Skeittaus on hiipunut huomattavasti 2010-luvun puolivälin tienoilla verrattuna 2000-luvun alkuun eikä katukuvassa enää näe skeittaajia paljoakaan.^lähde?

Suomalaisista rullalautailijoista kenties parhaiten menestynyt on Arto Saari, joka on viettänyt kesiä kuvaten elokuvia ympäri maailmaa. Suomesta on lähtenyt maailmalle muitakin rullalautailijoita, kuten Jani Laitiala, Janne Saario, Eero Anttila, Pirkka Pollari, Jaakko Ojanen, Eetu Toropainen ja Eniz Fazliov

Rullalautailutemppujen tallentaminen videolle tai valokuvaksi on ilmiö, joka on ollut osa rullalautailua sen alkuajoista saakka. Nykyisin lähes jokaisessa rullalautailuyhteisössä on ainakin yksi henkilö, joka omistaa videokameran ja kulkee mukana taltioimassa temppuja. Kuvattu materiaali koostetaan yleensä rullalautailuvideoksi, joka näytetään kavereille tai siirretään esimerkiksi internetiin muiden lajin harrastajien nähtäväksi.

Rullalautailuvideon kesto vaihtelee tavallisesti kymmenen minuutin ja tunnin välillä. Tyypillisesti rullalautailuvideo on jaettu osiin siten, että kunkin videolla esiintyvän rullalaitailijan taidonnäytteet muodostavat noin viiden minuutin mittaisia kokonaisuuksia eli partteja (engl. part, osa).

Amatöörimäisien kaveriporukoiden tekemillä videoilla on useita tunnusomaisia piirteitä, jotka on usein matkittu joko toisista samanlaisista elokuvista, tai sitten ammattilaiselokuvista. Erilaisten objektiivilisäkkeiden käyttö kotikäyttöön tarkoitetuissa videokameroissa on tyypillistä; erityisesti kalansilmälisäkkeet ovat suosittuja. Kyseessä on paitsi tyylikeino, myös tapa saada rullalautailija kuvaan kuvattaessa läheltä. Kuvaaja seuraa usein rullalautailijaa vierestä tai takaa omalla rullalaudallaan, kalansilmäobjektiivi kameraan kiinnitettynä. Laudalla seuraamiseen tarvitaan mahdollisimman laaja kuva-ala, ettei tärinää syntyisi, ja että kuvattava mahtuisi kunnolla kuvaan. Sammakkoperspektiivin avulla rullalautailija mahtuu kokonaan kuvaan, jopa vajaan metrin päässä linssistä. Tällöin pelkkä kameralla osoittaminen riittää onnistuneeseen rajaukseen, eikä kuvaajan tarvitse katsoa lainkaan kameraan, se helpottaa kuvausta. Sammakkoperspektiivi on hyvin suosittu kuvakulma muulloinkin kuin vauhdista kuvattaessa. Laudantasolta kuvattuna temput näkyvät hyvin, ja hypyt korostuvat. Lisäksi linssien vääristämiä etäisyyksiä käytetään hyväksi, temput saadaan siten näyttämään korkeammilta tai pidemmiltä, toisaalta väärinkuvattuna tulos voi olla täysin päinvastainen. Myös ilman lisäkkeitä kuvattaessa usein pyritään valitsemaan kuvakulma jossa rullalautailijan suorittama ajolinja näyttäisi mahdollisimman hurjalta. Kumminkin kalansilmän apuun luotetaan rullalautailuelokuvissa enemmän kuin normaalikuvaan. Harrastelijoiden keskuudessa kalansilmän vakiinnuttamaan yleisilmeeseen saatetaan pyrkiä pelkästään tyylin ja tavan vuoksi, ilman sen kummempia tavoitteita temppujen näyttävyyden parantamisesta. Myös kalansilmän liikakäytöstä puhutaan, mutta harvoin näkee rullalautailuelokuvaa ilman vääristäviä objektiiveja. Ammattilaisten käytössä on lähes yksinomaan suurella 0.3x kertoimella varustettuja kalansilmälisäkkeitä. Näiden optiikka on niin hyvää, ettei vääristävää tynnyriefektiä lukuun ottamatta kuvan laatu heikkene kuten monissa harrastelijoiden objektiiveissa.

Musiikki on tärkeä osa rullalautailuvideoita. Monia rullalautailuvideoita voi luonnehtia musiikkielokuvamaisiksi. Kuva ja ääni on sovitettu yhteen käyttäen apuna esimerkiksi hidastuksia, nopeutuksia ja erilaisia siirtymiä.

Rullalautailuvideot voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään:

• ammattilaisten tekemät rullalautailuvideot, jotka ovat osa rullalautatuotteiden markkinointia
• harrastajien itse tekemät rullalautailuvideot

Tunnettua suomalaista Captured Videomagazine -rullalautailuvideojulkaisua on tehty harrastajavoimin säännöllisesti vuodesta 1999 alkaen. Amerikkalainen 411VM on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1993. Kuuluisia ammattilaisten tekemiä rullalautailuvideoita ovat muun muassa Flipin Sorry, Birdhousen The End, Emerican This is skateboarding ja hiljattain suureen suosioon noussut Lakai ”Fully Flared”. Nykymuotoisen skeittauksen ja rullalautailukuvauksen isänä voidaan pitää Blindin Video Days -videota (vuodelta 1991), jonka on ohjannut Spike Jonze.

• Dekki eli lauta, jossa grippi ja trukit ovat kiinni
• Trukit eli akselit, joissa dekki ja renkaat ovat kiinni
• Renkaat eli rullat, joiden kovuus mitataan durometreissä yksiköllä A.
• Laakerit eli pienet ”kuulat suojakuorissa”, jotka ovat akselin ja renkaiden välissä.
• Grippi eli dekin päällä oleva hiekkapaperi, joka parantaa lautailijan pitoa.

• Ollie on katuskeittailun ja skeittailun tärkein temppu. Tempussa vain hypätään. Olliesta on myös useita eri versioita: muun muassa nollie, switch ollie ja fakie ollie.
• Backside/Frontside ollie – Hypätään ollie ja käännytään itse laudan kanssa 180° frontside tai backside suuntaan.
• Kickflip – Pyöräytetään lauta pituussuunnassa 360° selän suuntaan. Tunnetaan myös nimellä flip.
• Heelflip – Lauta pyörii 360° toiseen suuntaan kuin kickflipissä. Tunnetaan myös nimellä heel.
• Pop Shuvit – Lauta pyörii ilmassa 180°.
• 360 Pop Shuvit – Lauta pyörii ilmassa 360°.
• FS Shuvit (FS Shove-it) – Pop shove-it mutta lauta pyöräytetään frontside tyylillä 180°.
• Caveman – Hypätään ilmassa ja heitetään lauta alle.
• Boneless – Ponnistetaan toisella jalalla maasta ottaen samalla kädellä kiinni laudasta.
• Primo - Tempussa noustaan seisomaan skeittilaudan kyljen päälle.
• Grindaus – Liu’utaan vaikkapa kaidetta tai curbia pitkin trukeilla.
• Manualissa nostetaan eturenkaat ilmaan ja mennään eteenpäin. Nose manualissa ajellaan eturenkaiden varassa, takarenkaat irti
• Slaidi – Liu’utaan vaikka kaidetta pitkin dekillä.
• Casper – Lauta on ylösalaisin ja takajalka laudan alla. Tarkoituksena on ”tasapainotella” laudan kanssa ns. manualissa.
• Footplant – Otetaan laudan sivusta kiinni, nostetaan toinen jalka pois laudalta ja hypätään sen varassa.
• Impossible – Lauta skoopataan pituussuunnassa.
• Old school ollie – On toinen tapa hypätä skeittilaudalla: otetaan vain laudan molemmista päistä kiinni ja hypätään.
• Primoflip – Flippi primo-asennosta.
• Helipop – Frontside- tai backside 360° nollie.
• 360 spin – Käännytään maassa tai ilmassa 360°. Tempusta on useita eri versioita käännöksen laajuuden mukaan.
• 360 flip – Pyöräytetään kickflip ja 360° pop-shove it samaan aikaan. Tunnetaan myös nimellä Treflip.
• Laserflip – Frontside 360 shove-it ja heelflip samaan aikaan.
• Varial Kickflip – Kickflip ja 180 pop-shove it samaan aikaan.
• Varial Heelflip – Heelflip ja 180 frontside shove-it samaan aikaan.
• Hardflip – 180° frontside pop shove-it ja Kickflip samaan aikaan.
• 360 Hardflip – 360 frontside pop shove-it ja kickflip samaan aikaan.
• Inward Heelflip – Backside shove-it ja heelflip samaan aikaan.
• 360 Inward Heel – Backside 360 shove-it ja heelflip samaan aikaan.
• Cab – Hypätään fakie-asennosta 360 ollie. Nimetty Steve Caballeron mukaan.
• Halfcab – Hypätään fakie-asennosta 180 ollie. Nimetty Steve Caballeron mukaan.
• Indy – Temppu jossa hypätään ja otetaan laudasta kiinni takakädellä ilmassa.
• BigSpin – 180° 360 pop shove it.
• Double varial kickflip/Nightmareflip – kaksi kickflippiä ja pop shove it samaan aikaan
• No comply – Etujalka otetaan pois laudalta sen viereen, ponnistetaan takajalalla ja pompautetaan lauta takajalalla ilmaan. Ponnistuksen jälkeen etujalka laitetaan takaisin laudalle ja ländätään.
• Christ air – Otetaan lauta pois ilmassa kädellä ja mennään ristin muotoon, siitä temppu onkin saanut nimensä. (Tempun kehitti Christian Hosoi vuonna 1984)^lähde?
• Rocket air – Laitetaan laudan toinen pääty ilmassa jalkoihin, ja otetaan laudan toisesta päästä käsillä kiinni. Temppuun tarvitsee ison hypyn ja paljon taitoa. (Tempun kehitti Christian Hosoi vuonna 1984)^lähde?
• Boardslide

Skate or Die -pelisarja

• Skate or Die! (1987)
• Skate or Die 2: The Search for Double Trouble (1990)

Tony Hawk’s -pelisarja

• Tony Hawk's Pro Skater (1999)
• Tony Hawk's Pro Skater 2 (2000)
• Tony Hawk's Pro Skater 3 (2001)
• Tony Hawk's Pro Skater 4 (2002)
• Tony Hawk's Underground (2003)
• Tony Hawk's Underground 2 (2004)
• Tony Hawk's American Wasteland (2005)
• Tony Hawk's American Sk8land (2005)
• Tony Hawk's Downhill Jam (2006)
• Tony Hawk's Project 8 (2006)
• Tony Hawk's Proving Ground (2007)
• Tony Hawk's Motion (2008)
• Tony Hawk: Ride (2009)
• Tony Hawk: Shred (2010)
• Tony Hawk’s Pro Skater HD (2012)
• Tony Hawk's Pro Skater 5 (2016)
• Session Skate Sim (2019)
• Tony Hawk's Pro Skater 1+2 (2020)

Skate -pelisarja

• Skate (2007)
• Skate It (2008)
• Skate 2 (2009)
• Skate 3 (2010)

• Laminan nettikauppa, laudan osat. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Laminan nettikauppa, renkaat. (Arkistoitu – Internet Archive)

• Harinen, Päivi & Itkonen, Hannu & Rautopuro, Juhani: Asfalttiprinssit: Tutkimus skeittareista. (Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 159) Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 2006. ISBN 951-8982-71-6

• Suomen rullalautaliitto
• Nolla.net - rullalautailuyhteisö verkossa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsinki Hookup - Rullalautailun SM-kilpailut vuosittain (Arkistoitu – Internet Archive)
• Hangup - suomalainen rullalautailulehti
• Rullalautailu haastoi sekä ruumiin että mielen. Ylen Elävä arkisto.
• ”Ei vain voi olla hyppäämättä” – Tutkimus ”asfalttiprinsseistä” selittää skeitti-ilmiötä^{[vanhentunut linkki]}