Red Bull Racing

Tallin perustana on vuonna 1996 perustettu Stewart Grand Prix. Fordin ostettua tallin ja muutettua sen nimeksi Jaguar Racing se kilpaili Formula 1:ssä kauteen 2004 asti. 15. marraskuuta 2004 Red Bull kuitenkin osti tallin ja päätti osallistua F1-sarjaan Red Bull Racing -nimellä.^[7]

Kausi 2005 oli tallin ensimmäinen. Kuljettajina tallissa olivat McLarenilta siirtynyt David Coulthard, Jaguarilla ajanut Christian Klien ja debyyttikauttaan ajanut Vitantonio Liuzzi. Klien ja Liuzzi vuorottelivat ajamisesta siten, että Klien ajoi kolme ensimmäistä kilpailua ja Liuzzi seuraavat neljä. Talli päätti antaa Klienin ajaa kauden loput kilpailut. Tallilla oli kaudella 2005 käytössään Cosworthin V10-moottorit. Auto nimettiin nimelle RB1. Talli käytti Michelinin renkaita.

Molemmat kuljettajat onnistuivat ajamaan pisteille kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa.^[8][9] Pistesijoja talli saavutti usein, kauden loppua kohti kuitenkin hieman harvemmin. Molemmat kuljettajat olivat pisteillä kaikkiaan neljässä kilpailussa: Australian GP:ssä, Malesian GP:ssä, Kanadan GP:ssä ja Turkin GP:ssä. Red Bull vetäytyi muiden Michelin-renkaita käyttäneiden tallien tapaan Yhdysvaltain GP:stä, koska Michelin ei kyennyt takaamaan renkaittensa turvallisuutta Ralf Schumacherin onnettomuuden takia.

Kauden loppuun mennessä talli saavutti kaiken kaikkiaan 34 pistettä ja varmisti niillä seitsemännen sijan valmistajien MM-sarjassa.^[10]

Kaudella 2006 kuljettajina jatkoivat Coulthard ja Klien, mutta Robert Doornbos korvasi Klienin kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa. Tallilla oli käytössä Ferrarin V8-moottorit ja Michelinin renkaat. Auto oli nimeltään RB2.

Klien saavutti kauden aikana vain kaksi MM-pistettä, kun taas Coulthard sai 14. Kauden kohokohta oli Monacon GP, jossa Teräsmies-teemaan sonnustautunut talli saavutti ensimmäisen palkintosijansa Coulthardin sijoitettua kolmanneksi. Coulthard vastaanotti palkintonsa Teräsmies-viitta yllään.^[11]

Talli saavutti kaudella yhteensä 16 MM-pistettä ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle seitsemän.

Kausi 2007 oli tallin kolmas F1:ssä. Kuljettajina toimivat skotlantilainen David Coulthard, jonka tallikaveriksi palkattiin Williamsilta siirtynyt Mark Webber. Talli vaihtoi taas moottoritoimittajaansa. Tällä kertaa moottorit tallille toimitti Renault. Michelinin poistuttua Formula 1:stä talli otti muiden tallien tapaan käyttöönsä Bridgestonen renkaat. Auto nimettiin RB3 nimiseksi.

Kausi ei alkanut aivan toivotulla tavalla, sillä ensimmäiset pisteet talli saavutti kauden neljännessä kilpailussa Espanjassa Coulthardin viidennen sijan myötä. Webber avasi pistetilinsä Yhdysvaltain GP:ssä, jossa hän sijoittui seitsemänneksi. Britannian GP:hen Red Bull osallistui hyväntekeväisyys mielessään.^[12] Autojen pinnasta sai ostaa tilaa, johon sai laittaa valokuvan esimerkiksi itsestään tai lemmikistään. Tarkoituksena oli kerätä rahaa Wings for Life -hyväntekeväisyysjärjestölle, joka hakee parannuksia selkärankavammoihin. Kuvia oli autoissa kaiken kaikkiaan 30 000.^[13] Kuvan autoon sai ostettua 15 euron hintaan.

Kun 11 kilpailua kaudesta on ajettu, on kauden kohokohta ollut Euroopan GP, jossa Webber sijoittui kolmanneksi ja Coulthard viidenneksi.^[14] Webber oli kuitenkin lähellä menettää kolmannen sijansa kilpailun viimeisellä kierroksella, kun hänen autonsa lähti mutkasta hitaasti liikkeelle, jolloin Alexander Wurz oli lähellä ohittaa hänet.

Kauteen 2008 talli lähti kuljettajinaan skotti David Coulthard sekä australialainen Mark Webber. Runkona talli käyttää RB4-mallia. Ensimmäistä kertaa tallin historiassa moottorintoimittaja ei vaihtunut, vaan Renault jatkoi tallin moottorinvalmistajana. Renkaat tallille valmistaa Bridgestone.

Kauden alussa talli kärsi tukivarsiongelmista, ja autoa jopa epäiltiin vaaralliseksi. Kaikki alkoi Australian osakilpailusta, kun Coulthard kolaroi Felipe Massan kanssa ja lennähti kanttareiden yli. Auton eturipustukset hajosivat täysin. Coulthardille sattui sama ongelma uudestaan Malesian osakilpailun harjoituksissa, kun hän leikkasi kanttareiden yli liian rajusti ja auton molemmat tukivarret katkesivat. Pistetili aukesi Malesiassa Webberin seitsemännellä sijalla. Seuraavassa osakilpailussa Webber oli jälleen seitsemäs ja Coulthard puolestaan 18.

Kaudella 2009 Red Bull hankki lopettaneen Coulthardin tilalle kuljettajaksi saksalaisen Sebastian Vettelin, joka oli aiemmin ajanut Red Bullin sisartalli Toro Rossolla ja saavuttanut yhden voiton ja paalupaikan. Kahden pisteettömän kilpailun jälkeen Vettel onnistuikin nostamaan Red Bullin voittajatalliksi, kun kauden kolmannessa kilpailussa Red Bull ajoi historiansa ensimmäisen voiton, paalupaikan ja kaksoisvoiton. Myös toinen kuljettaja Mark Webber ajoi hyviä kilpailuja ja otti uransa ensimmäisen voiton kauden aikana.

Kausi oli Red Bullin paras siihen asti. Talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa toiseksi ja Sebastian Vettel oli MM-pisteissä toinen.

Kaudelle 2010 Red Bull lähti yhtenä ennakkosuosikeista. Tallin autolla ajettiinkin paalupaikalle kauden seitsemässä ensimmäisessä kilpailussa, kun Sebastian Vettel nousi paalulle Bahrainissa, Australiassa ja Kiinassa, ja Mark Webber Malesiassa, Espanjassa ja Monacossa. Kauden ensimmäinen voitto nähtiin vasta Malesiassa, kun Sebastian Vettel onnistui kolmannelta sijalta voittamaan kilpailun. Paalulta lähtenyt Mark Webber varmisti kaksoisvoiton sijoituttuaan toiseksi. Tallipäällikö Christian Horner joutui kilpailun alussa kuljettajiensa käydessä kovaa taistelua kärkipaikasta käskemään heitä radion kautta ottamaan rauhallisesti.^[15] Espanjan GP:ssä toiselta sijalta lähtenyt Vettel jäi lopputuloksissa Ferrarin Fernando Alonson taakse kolmanneksi Mark Webberin ottaessa ylivoimaisen voiton johdettuaan kilpailua jokaisen kierroksen ajan. Kauden seuraava kaksoivoitto nähtiin kuudennessa kilpailussa Monacossa, jossa Mark Webber otti ensimmäisen ja Vettel toisen sijan. Vettel nousi kolmannesta lähtöruudusta heti lähdössä Renault'n Robert Kubican ohi. Kolmas kaksoisvoitto oli lähellä Turkissa, mutta Vettelin yrittäessä ohittaa Webberiä, autot osuivat yhteen ja Vettel joutui keskeyttämään. McLaren otti kaksoisvoiton ja Webber tipahti kolmanneksi. Kanadassa oli kauden ensimmäinen kilpailu, kun Red Bull ei ollut paalulla, kun Lewis Hamilton otti paalupaikan. Kisassa Hamilton ajoi voittoon. Kun tultiin takaisin Eurooppaan, Euroopan GP:ssä Red Bull otti taas aika-ajoissa eturivin Vettelin komennolla. Kisassa Webber sai huonon startin ja joutuin taipumaan startissa monta sijaa ja varikkokäynnin jälkeen vielä enemmän ja raivotessaan tietään kärkeen törmäsi ohittaessaan Lotuksen Heikki Kovalaiseen ja teki hurjan ilmavoltin ja ajoi päin turva-aitaa, mutta ei loukkaantunut vakavammin onnettomuudessa, kun Vettel ajoi kisan voittoon kaikessa rauhassa.

Britanniassa Red Bull otti taas eturivin ja startissa Webber ohitti heti Vettelin, ja kun Vettel yritti ottaa sijoituksensa takaisin, Lewis Hamiltonin etusiipi osui Vettelin oikeaan takarenkaaseen ja aiheutti rengasrikon. Vettel tuli samalla kierroksella varikolle ja jäi viimeiseksi. Webber ajoi selvään voittoon, kun Vettel onnistui nousemaan pisteille. Japanin kilpailussa talli saavutti jälleen kaksoisvoiton. Korean kilpailussa tallin molemmat kuljettajat keskeyttivät Webberin spinnattua seinään ja Vettelin moottorin hajottua 10 kierrosta ennen loppua kilpailun johtoasemasta. Tämän seurauksena Fernando Alonso siirtyi kärkeen MM-pisteissä. Brasilian kilpailussa Red Bull varmisti ensimmäisen tallimestaruutensa kaksoisvoitollaan. Kauden viimeisessä, Abu Dhabin GP:ssä Vettel ajoi paalulta voittoon, Webber putosi kisan alkuvaiheilla epäonnistuneen varikkotaktiikan takia pistesijojen ulkopuolelle, samoin kävi Alonsolle. Vettel perusajolla sinetöi itselleen voiton ja maailmanmestaruuden, Alonson seitsemäs sija ja Webberin kahdeksas sija eivät riittäneet heitä enää pitämään Vetteliä MM-pisteissä takanaan. Vettel voitti F1-mestaruuden historian kautta aikojen nuorimpana kuljettajana (23 vuotta ja 134 päivää). Ruutulipun jälkeen Alonso jopa näytti epäurheilijamaisesti keskisormea edellään 40 kierrosta ajaneelle venäläiskuljettaja Vitali Petroville, väittäen kisan jälkeen tämän estelleen häntä nousemasta korkeammalle pistesijalle ja lähemmäs maailmanmestaruutta. Red Bull saavutti mestaruuksien lisäksi 15 paalupaikkaa kauden aikana. Edellisen kerran tähän oli pystynyt Williams-talli kaudella 1993.

Kaudella 2011 Red Bullit olivat kauden ensimmäisissä kilpailussa täysin ylivoimaisia. Vettel ajoi voittoon 11 kilpailussa ja Webber kauden päätöskilpailussa. Talli saavutti kauden aikana ennätykselliset 18 paalupaikkaa joista 16 oli peräkkäisiä. Ainoastaan Korean kilpailussa Hamilton onnistui katkaisemaan tallin paaluputken. Talli keskeytti vain kaksi kilpailua kauden aikana kun Webber keskeytti Italian kilpailussa etusiiven juututtua auton alle ja Vettel keskeytti Abu Dhabin kilpailussa rengasrikkoon. Vettel rikkoi myös Nigel Mansellin ennätyksen kauden aikana ajetuista paalupaikoista. Talli voitti ylivoimaisesti sekä kuljettajien että valmistajien mestaruudet.

Kaudella 2012 Red Bull ei ollut enää niin ylivoimainen kuin viime kaudella. Talli kuitenkin aloitti kauden vahvasti Vettelin ajettua toiseksi avauskilpailussa. Bahrainin kilpailussa Vettel ajoi tallille kauden ensimmäisen voiton. Webber saavutti tallille voitot Monacon ja Britannian kilpailusta. Euroopan kilpailussa Vettel joutui keskeyttämään kilpailun kärjestä laturin hajottua. Italian kilpailussa molemmat autot keskeyttivät kilpailun lopussa, jolloin tallin pisteputki katkesi. Tämän jälkeen Vettel voitti peräkkäin Singaporen, Japanin, Korean ja Intian kilpailut nousten kärkeen kuljettajien pisteissä. Talli varmisti kolmannen peräkkäisen valmistajien mestaruuden itselleen Yhdysvaltain GP:ssä ja Vettel varmisti kolmannen kuljettajien mestaruuden itselleen kauden päättävässä Brasilian kilpailussa.

Kaudella 2013 Red Bullin kuljettajina jatkoivat Sebastian Vettel ja Mark Webber, jotka toimivat tallin kuljettajina jo viidettä kautta peräkkäin. Webber allekirjoitti jälleen yksivuotisen sopimuksen ja Vettel teki monivuotisen sopimuksen.

Kauden avauskilpailussa Australian GP:ssä Vettel ajoi uudella RB9-autolla paalupaikalle, mutta tippui kilpailussa kolmanneksi. Hänen edelleen ajoivat kilpailun voittanut Kimi Räikkönen sekä Fernando Alonso. Vettel allekirjoitti kauden aikana vuoteen 2015 asti kestävän sopimuksen.^[16] Vettel voitti neljännen mestaruutensa varmistaen sen kauden neljänneksi viimeisessä osakilpailussa.

Kaudella 2014 Red Bullin kuljettajina olivat Sebastian Vettel ja Daniel Ricciardo. Siirtyminen V6-turbomoottoreihin tuotti luotettavuusongelmia Renault’n moottoreita käyttäville talleille kuten Red Bullille.^[2] Vaikeuksista huolimatta Ricciardo pystyi ajamaan kolmesti kauden aikana voittoon Kanadassa, Unkarissa ja Belgiassa.^[17] Talli sijoittui lopulta MM-sarjan toiseksi Mercedes-tallin voittaessa mestaruuden katkaisten tallin pitkän voittoputken.

Kaudella 2015 Red Bullin kuljettajina olivat Daniel Ricciardo ja Daniil Kvjat. Tallin kauden parhaiksi sijoituksiksi jäivät Unkarin GP:n toinen ja kolmas sija.

Kaudella 2016 Red Bullin kuljettajina olivat Daniel Ricciardo, Daniil Kvjat ja Max Verstappen. Verstappen voitti debyyttikilpailunsa Espanjassa Kvjatin saatua potkut tallista. Ricciardo ajoi voittoon Malesian kilpailussa.

Kaudella 2017 Red Bullin kuljettajina jatkoivat Daniel Ricciardo ja Max Verstappen. Ricciardo voitti Azerbaidžanin GP:n Bakun katuradalla ja Verstappen voitti Malesiassa ja Meksikossa.

Kaudella 2018 Red Bullin kuljettajina jatkoivat Daniel Ricciardo ja Max Verstappen. Kausi lähti alkuvaikeuksien jälkeen hyvin liikkeelle Ricciardon voitettua Kiinassa ja Monacossa. Verstappen ajoi voittoon Itävallassa ja Meksikossa.

Kaudella 2019 Red Bullin kaudella 2007 alkanut moottoriyhteistyö Renault’n kanssa päättyi, sillä talli siirtyi käyttämään ensimmäistä kertaa Hondan voimayksiköitä.^[18] Kuljettajina toimivat Renault’lle siirtyneen Ricciardon korvannut Pierre Gasly,^[19] Max Verstappenin jatkaessa toisena kilpakuljettajana. Verstappen voitti Itävallassa ohitettuaan viimeisillä kierroksilla Ferrarin Charles Leclercin. Verstappen voitti myös Saksassa ja Brasiliassa. Kesken kauden Pierre Gasly siirrettiin takaisin Scuderia Toro Rossolle, jonka Alexander Albon korvasi Red Bullilla.

Kaudella 2020 Red Bullin kuljettajina jatkoivat Max Verstappen ja Alexander Albon. Verstappen voitti 70. juhlavuoden Grand Prix’n Silverstonessa ja Abu Dhabin Grand Prix’n. Albon ajoi kahdesti kolmanneksi Toscanan ja Bahrainin kilpailuissa.

Kaudella 2021 Red Bullin kuljettajana jatkoi Max Verstappen, mutta Sergio Pérez korvasi Alexander Albonin, joka jäi tallin varakuljettajaksi.^[20][21] Verstappen onnistui voittamaan kuljettajien maailmanmestaruuden katkaisten Lewis Hamiltonin vuodesta 2017 alkaneen mestaruusputken. Pérez ajoi voittoon Azerbaidžanin kilpailussa.

Kaudella 2022 Red Bullin kuljettajina jatkoi Max Verstappen ja Sergio Pérez. Red Bull onnistui voittamaan valmistajien maailmanmestaruuden ja Verstappen voitti kuljettajien maailmanmestaruuden. Pérez ajoi voittoon Monacossa ja Singaporessa.

Kaudella 2023 Red Bullin kuljettajina jatkoivat Max Verstappen ja Sergio Pérez. Talli voitti Singaporen GP:tä lukuun ottamatta kaikki kauden kilpailut. Verstappen voitti ylivoimaisesti kuljettajien mestaruuden tallin voittaessa ylivoimaisesti valmistajien mestaruuden. Pérez täydensi tallin menestyksen voittamalla Saudi-Arabian ja Azerbaidžanin kilpailut ja sijoittui kuljettajien sarjan toiseksi. Talli rikkoi kauden aikana useita ennätyksiä voittaen 21 kilpailua. Talli keräsi kauden aikana ennätykselliset 860 pistettä ja 14 peräkkäistä voittoa.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.^[22]
** Renault’n valmistama moottori, joka on nimetty TAG Heuerin mukaan.

^[23]

•   Helmut Marko (2005–)
•   Christian Horner (2005–)
•   Ole Schack (2005–)
•   Adrian Newey (2006–2024)
•   Jonathan Wheatley (2006–2024)
•   Paul Monaghan (2006–)
•   Rob Marshall (2006–)
•   Guillaume Rocquelin (2006–)
•   Pierre Waché (2013–)
•   Simon Rennie (2013–)
•   Gianpiero Lambiase (2015–)
•   Ben Hodgkinson (2022–)^[24]
•   Masashi Yamamoto (2022–)^[25]

•   Günther Steiner (2005–2006)
•   Rob Taylor (2005–2006)
•   Ben Agathangelou (2005–2007)
•   Andrew Green (2005–2007)
•   Mark Smith (2005–2008)
•   Neil Martin (2005–2010)
•   Ian Morgan (2005–2012)
•   Tim Malyon (2005–2015)
•   Ciaron Pilbeam (2006–2012)
•   Peter Prodromou (2006–2014)
•   Kenny Handkammer (2006–2014)
•   Dan Fallows (2006–2021)^[26]
•   Geoff Willis (2007–2009)
•   Andrew Alessi^[27]
•   Dietrich Mateschitz (2005–2022)

^[28]

•  
  Red Bull Racingin logo 2005–2012.
•  
  Infiniti Red Bull Racingin logo 2013–2015.
•  
  Red Bull Racingin logo 2016–2017.
•  
  Aston Martin Red Bull Racingin logo 2018–2020.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Red Bull Racing Wikimedia Commonsissa

• Viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Formula One DataBase (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)