Lahore

Kuuluisa Aleksandriassa vaikuttanut tähtiteilijä ja maantieteilijä Klaudios Ptolemaios (85–165 jaa.) mainitsee teoksessaan Geografia kaupungin nimeltä Labokla, jonka hän sijoittaa Indus-virran rannalle, seudulle nimeltä Kasperia (Kashmir). Hän mainitsee myös Jhelum-, Chenab- ja Ravijoet. Kyseessä saattaa olla Lahore.^[3] Vanhin autenttinen dokumentti Lahoresta on tuntemattoman tekijän vuonna 982 kirjoittama Hudud-i-Alam. Siinä viitataan Lahoreen pienenä kaupunkina (shahr), jossa on vaikuttavia temppeleitä, suuria toreja ja valtavia puutarhoja. Alkuperäistä dokumenttia säilytetään British Museumissa.

Sulttaani Mahmud Ghazi valloitti Lahoren pitkän piirityksen jälkeen 1000-luvulla. Kaupunki poltettiin ja asukkaat ajettiin pois. Vuonna 1021 hän nimitti suosikkinsa, entisen orjansa Malik Ayazin sen kuninkaaksi. Näin Ayazista tuli Lahoren ensimmäinen muslimihallitsija. Hän asutti kaupungin uudelleen ja rakennutti kaupungin portit sekä linnoituksen entisen raunioille. Malik Ayazin hauta on yhä nähtävissä vilkkaalla Rang Mahalin alueella Lahoressa. Lahoresta tuli Ghaznavidien keisarikunnan pääkaupunki vuonna 1152, jolloin Ghaznavidien valta oli jo alkanut heiketä. Lahore menetettiin vuonna 1186 ja sen jälkeen Lahorea hallitsivat Delhin sultanaattiin kuuluvana useat eri muslimidynastiat 1500-luvulle asti.^[4].

Vuodesta 1524 vuoteen 1752 Lahore kuului Baburin perustamaan suurmogulien keisarikuntaan ja oli ajoittain sen pääkaupunkina. Se oli Lahoren kulta-aikaa.^[4]. Suurimmillaan suurmogulien valtakunta oli 1700-luvulla, jolloin se käsitti suurimman osan Intian niemimaata ja osia nykyisestä Afganistanista. Asukkaita valtakunnassa arvioidaan olleen 100–150 miljoonaa. Mahtavan keisari Akbarin aikana rakennettiin upea Lahoren linnoitus, joka tänäkin päivänä on kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Akbarin poika keisari Jahangir ja hänen poikansa keisari Shah Jahan laajensivat linnoitusta edelleen ja lisäsivät sinne ylellisin peili-ja kiviupotuksin koristeltuja palatseja. Etenkin Shah Jahan (1628–57) tunnetaan kiinnostuksestaan arkkitehtuuriin. Hänen aikaansaannoksiaan ovat myös Jahangirin mausoleumi ja Shalimarin puutarhat. Viimeinen suurista mogulikeisareista oli Aurangzeb, joka hallitsi vv. 1658–1707. Hän rakennutti mm.linnoituksen vieressä olevan Badshahi moskeijan.

Suurmogulien valta hiipui 1700-luvulla ja Lahore joutui usein hyökkäysten ja miehityksen kohteeksi. Jonkin aikaa kaupunki kuului afgaanivaltakuntaan, jonka maaherrat pitivät siellä omaa hoviaan. 1740-luku oli kaoottista aikaa ja kaupungin johdossa oli vuosina 1745–1756 yhdeksän eri kuvernööriä. Sotaisat sikhiheimot käyttivät sekavia aikoja hyväkseen ja ottivat vallan monilla alueilla. Vuonna 1799 sikhiklaanit liittyivät yhteen muodostaen itsenäisen valtakunnan hallitsijanaan Maharadza Ranjit Singh. Pääkaupungiksi tuli Lahore.^[4].

Toinen englantilaisten ja sikhien välillä käyty sota päättyi vuonna 1849 brittien voittoon. Lahore liitettiin britti-imperiumiin ja brittivaltaa kesti lähes sata vuotta, aina vuoteen 1947. Englantilaiset rakensivat paljon ja yhdistivät julkisissa rakennuksissa moguli- goottilaista ja viktoriaanista tyyliä. Tuolta ajalta ovat peräisin mm. pääpostitoimisto (GPO), YMCA, korkein oikeus, Government College University, National College of Arts, Montgomery Hall, Punjabin Yliopiston vanha kampus ja Maakuntahallitus (Provincial Assembly). Brittien pääkatu The Mall on edelleen Lahoren tunnetuimpia kauppakatuja.

Brittivaikutus näkyy edelleen paitsi arkkitehtuurissa, myös urheiluperinteessä: kaupungissa on muun muassa 60 000 katsojan rugbystadion, suuri tenniskeskus ja useita golfkenttiä. Yläluokka harrastaa pooloa ja laukkakilpailuja, krikettiä pelaavat kaikki kansankerrokset.

Lahorella oli erityinen asemansa Intian vapaustaistelussa. Vuonna 1929 siellä pidettiin Intian kansankongressin (INC) istunto, jossa Jawaharlal Nehru esitti “täydellistä itsenäisyyttä” koskevan julkilausuman ja Intian kolmivärinen lippu nostettiin salkoon kansakunnan lippuna tuhansien ihmisten riemuitessa. All India Muslim League, myöhemmin Pakistan Muslim League, oli ensimmäinen Intian vapaustaistelussa mukana ollut poliittinen puolue joka esitti Pakistanin erottamista omaksi valtiokseen. Tärkein tähän liittyvä kokous pidettiin Lahoressa 1940. ^[5]Muslimit esittivät vaatimuksen erillisen muslimivaltion muodostamisesta julkaisemalla asiakirjan, joka tunnetaan nimellä Pakistan Resolution tai Lahore Resolution. Muslim Leaguen johtaja Muhammed Ali Jinnah esitti tuolloin ensimmäistä kertaa julkisesti kahden kansakunnan teoriansa, jonka mukaan hindu- ja muslimikulttuurit olivat kaikissa suhteissa niin erilaisia, että elämä samassa valtiossa oli mahdotonta.

Vuonna 1947 muodostettiin sitten Intian ja Pakistanin valtiot ^[6] Karachista tuli Pakistanin pääkaupunki ja Lahoresta Pakistanin puolelle jääneen Punjabin osan pääkaupunki. Tässä yhteydessä rajan yli siirtyi miljoonia ihmisiä. Lähes kaikki Pakistanin puolelle jääneet hindut ja sikhit muuttivat Intian puolelle ja suuri määrä muslimeja puolestaan muutti rajan toiselta puolelta Pakistaniin. Tästä aiheutui paljon väkivaltaa, taloudellisia menetyksiä ja vuosikymmeniä kestänyttä vihanpitoa. ^[7] Pahiten tilanteesta kärsi rajakaupunki Lahore.

Lahore sijaitsee Ravi-joen rannalla hedelmällisellä Punjabin tasangolla. Korkeuserot ovat pieniä, alueen korkeus merenpinnasta on noin 200 m. Lahoren hallintohalue on kooltaan 1712 km² suuruinen ja itse kaupungin pinta-ala on 404 km², mutta se kasvaa edelleen. Lahore rajoittuu pohjoisessa ja lännessä Sheikupuran alueeseen, etelässä Kasurin alueeseen ja idässä Wagahin kylään, joka sijaitsee puoliksi Pakistanin ja puoliksi Intian puolella. Wagah on myös toistaiseksi ainoa paikka, jossa Intian ja Pakistanin välinen raja voidaan ylittää maanteitse. Säännöllinen pävittäinen bussiyhteys Delhin ja Lahoren välillä avattiin vuonna 2003.^[8]

Sää on kuuma touko-heinäkuussa, jolloin lämpötila kohoaa helposti lähelle 40 °C ja ylikin. Korkein Lahoressa mitattu lämpötila on 48 °C, joka on mitattu kahdesti: kesäkuun kuudentena 1921 ja kesäkuun yhdeksäntenä 2007. Elokuussa alkaa monsuunikausi runsaine sateineen. Joulu- tammi- ja helmikuu ovat kylmimmät kuukaudet, jolloin vuorokauden keskilämpötila on niukasti yli kymmenen astetta, joskin päivällä voi aurinkoisena päivänä olla hyvinkinkin lämmintä^[9].

Lahore on Punjabin maakunnan pääkaupunki. Lahoren kaupunginjohtaja, City District Nazim, on nimeltään Mian Amer Mehmood ^[10]. Lahoren kaupunki jakaantuu hallinnollisesti yhdeksään eri osaan, jotka ovat: Aziz Bhatti Town, Shalimar Town, Wagah Town, Data Ganj Baksh Town, Gulberg Town, Allama Iqbal Town, Samanabad Town, Nishtar Town ja armeijan alue Lahore Cantonment. Näissä jokaisessa on oma kunnallishallituksensa (Town Municipal Administration).

Vuoden 1998 väestölaskennassa saatiin Lahoren väkiluvuksi 6,8 miljoonaa ja vuoden 2006 puolivälissä hallitus arvioi asukasluvun 10 miljoonaksi Lahore on siis Karachin jälkeen Pakistanin toiseksi suurin kaupunki ja kuuluu maailman 30 suurimman kaupungin joukkoon. Vuoden 1998 väestölaskennan mukaan 96 % väestöstä oli muslimeja, loput kristittyjä, hinduja, zarathustralaisia, sikhejä ja bahaita. Lahoressa puhutaan monia kieliä, mm. punjabia, urdua, pashtua ja englantia.^[11].

Lahoren kaupunkikuvassa erottuvat selvästi sen pitkän historian vaiheet. Muurien ympäröimän Lahoren vanhan kaupungin kadut ovat kapeita, mutkittelevia ja ahtaita. Siellä toimii edelleen perinteisten käsityöläisammattien harjoittajia.^[12] Vanhassa kaupungissa on myös ”punaisten lyhtyjen alue” Heera Mandi, jonka laidalla on ravintola The Coco's Den (nimestä monia kirjoitusasuja). Se sijaitsee yli 300 vuotta vanhassa entisessä ilotalossa, jonka alakerrassa on näytteillä talossa tanssitytön poikana syntyneen taiteilija Iqbal Husseinin maalauksia.^[13] Ylemmissä kerroksissa on ravintola ja ylimmän kerroksen kattoterassilta aukeaa näkymä viereiselle Badshahi-moskeijalle. ^[14]

Sirtomaavallan aikana rakennettiin leveitä katuja ja liikerakennuksia, pankkeja, virastoja, kouluja ja kirkkoja. Englantilaiseen tyyliin rakennettiin myös cantonment, eli sotilasalue, joka sijaitsee hiukan sivussa kaupungin keskustasta.^[4].

Itsenäisyyden aikana kaupunki on laajentunut vanhan kaupungin ympärille ja asukasluku on kasvanut voimakkaasti, mistä on aiheutunut slummiutumista, liikenteen massiivista ruuhkautumista ja saastumista. ^[15] Oman osansa veden ja ilman saastumiseen tuovat myös Lahoren monet teollisuuslaitokset.

Lahore on Pakistanin kulttuuripääkaupunki siinä missä Islamabad on hallinnollinen pääkaupunki ja Karachi liike-elämämän keskus. Lahoressa sijaitsee maan tunnetuin taideoppilaitos National College of Arts ja siellä on Pakistanin elokuvateollisuuden keskuspaikka joka tunnetaan nimellä Lollywood. Maan tunnetuimmat qawwali- ^[16] ja ghazalmusiikin ^[17] esittäjät ja vaalijat kuten Noor Jehan,Nusrat Fateh Ali Khan, Mehdi Hassan ja Ghulam Ali ovat kotoisin Lahoresta.

Basantia eli leijanlennätysjuhlaa vietetään Punjabissa kevään alkamisen kunniaksi ja Pakistanin puolella juhlinta keskittyy Lahoreen ^[18]. Leijanlennätyskilpailuissa on tarkoitus saada muiden leijat putoamaan ja voittaja on se, jonka leija pysyy kauimmin taivaalla. Lahoressa kilpailijat lennättävät leijojaan talojen tasaisilta katoilta käsin. Vuosina 2006 ja 2007 leijakilpailut kuitenkin kiellettiin monen onnettomuuksien takia, joita sattuu paljon kun leijoissa käytetään narun sijasta ohutta rautalankaa tai naruun liimataan lasinsisruja. Usein lennättäjät myös putoavat katolta ^[19].

Lamppujuhla, Mela Chiraghan, on kolmipäiväinen juhla jota vietetään punjabilaisen sufirunoilijan Shah Husseinin kuolinpäivän muistoksi.

Kansallinen hevos- ja karjanäyttely luetaan myös kulttuurin piiriin, onhan se kuuluisa viikon mittainen festivaali, johon kuuluu karjanäyttelyn lisäksi tanssivien hevosten ja kamelien esityksiä, tent pegging -nimellä tunnettuja taitoratsastuskilpailuja, kansantanssiesityksiä ja ilotulituksia ^[20].

The World Performing Arts Festival on marraskuussa järjestettävä suuri vuotuinen kansainvälinen tapahtuma, jonka ohjelmaan kuuluu musikaaleja, teatteriesityksiä, konsertteja, nukketeatteriesityksi, pantomiimeja jne. Taidetapahtuma kestää kymmenen päivää ja joka päivä on 15–20 esitystä. ^[21]