Kaarlo Kangasniemi
Kaarlo Olavi Kangasniemi (s. 4. helmikuuta 1941 Kullaa) on suomalainen entinen painonnostaja, joka voitti olympiakultaa vuoden 1968 kesäolympialaisissa.[1]
| Kaarlo Kangasniemi | |
|---|---|
 Kaarlo Kangasniemi Porissa vuonna 1968. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. helmikuuta 1941 Kullaa |
| Uran tiedot | |
| Laji | painonnosto |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Painonnosto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
México City 1968 | 90 kg | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Varsova 1969 | 90 kg | |
 Hopeaa |
Lima 1971 | 90 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Varsova 1969 | 90 kg | |
| Kultaa |
Szombathely 1970 | 90 kg | |
 Pronssia |
Leningrad 1968 | 90 kg | |
| Pronssia |
Constanta 1972 | 90 kg | |
Elämä ja ura
muokkaaKullaan Leineperissä syntynyt Kangasniemi edusti urallaan Porin Pyrintöä, Mäntyluodon Kiriä ja Porin Herkulesta. Hän teki urallaan yhteensä 17 yleisen sarjan ME-tulosta. Kangasniemi on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen painonnoston olympiamitalisti ja hän on myös Clas Thunbergin, Pertti Ukkolan sekä Thomas Johansonin ohella ainoa suomalainen, joka on urallaan saavuttanut olympia-, MM- ja EM-kultaa.[1]
Kangasniemi saavutti Suomen ainoan kultamitalin Méxicon olympialaisissa vuonna 1968. Hän voitti 90 kg:n sarjan yhteistuloksella 517,5 kg. Kangasniemi osallistui myös vuosien 1964 ja 1972 olympialaisiin. Tokiossa 1964 hän sijoittui seitsemänneksi ja Münchenissä 1972 kuudenneksi. MM-kultaa hän voitti 1969 sekä EM-kultaa 1969 ja 1970.[2]
Kangasniemen ura loppui selkävaivoihin jo 1970-luvun puolivälissä ja vuonna 1978 hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle Porin sataman satamavalvojan työstään. Myöhemmin Kangasniemi on osallistunut veteraanikilpailuihin ja voittanut muun muassa veteraanien MM-kultaa vuonna 1996.[3][4] Aktiiviuransa jälkeen Kangasniemi on toiminut valmentajana Puntti-Karhuissa.lähde? Lisäksi hän on toiminut muun muassa PPT:n ja Ässien edustusjoukkueiden kuntovalmentajana sekä painonnostolajien asiantuntijakommentaattorina Eurosportilla.[5][6] Vuosina 1984–1988 Kangasniemi oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen SMP:n edustajana.[3] Nykyään hän asuu puolisoineen Porin Pormestarinluodossa.[4]
Kangasniemi on kertonut käyttäneensä anabolisia steroideja parantaakseen suorituskykyään. 1960-luvulla ne eivät olleet vielä kiellettyjä ja käyttö oli melko yleistä. Steroidien käytöllä oli myös vaikutuksensa hänen myöhempiin terveysongelmiinsa. Kangasniemen mielestä dopingaineiden käytön pitäisi olla urheilussa sallittua lääkärien valvonnassa.[4]
Tunnustuksia
muokkaa
Kangasniemi on valittu Kansainvälisen painonnostoliiton Hall of Fameen. Vuoden urheilijaksi Kangasniemi valittiin 1968 ja 1969 sekä Porin Vuoden urheilijaksi 1964, 1966–1969 ja 1971. Hän voitti myös Suosituin suomalainen -äänestyksen vuosina 1968 ja 1969.[2][7]
Vuonna 2002 Kangasniemi sai opetusministeriön jakaman Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon ja 2015 hänelle myönnettiin puolikas urheilijaeläke.[8]
Muuta
muokkaa.jpg){kind=link}
Kaarlo Kangasniemen veli oli painonnoston viisinkertainen ME-mies Kauko Kangasniemi.[9]
Leineperin ruukissa sijaitsevassa Kaarlo Kangasniemen synnyinkodissa toimii kotimuseo, jossa on esillä muun muassa hänen olympiakultamitalinsa.[10]
Maailmanennätykset
muokkaa| Nostomuoto | Tulos | Paikka | Huom. |
|---|---|---|---|
| punnerrus | 131,0 kg | Oslo, Norja | nuorten ME |
| tempaus | 155,5 kg | Eräjärvi | |
| yhteistulos | 512,5 kg | Eräjärvi | |
| punnerrus | 175,5 kg | Pori | |
| yhteistulos | 515,0 kg | Pori | |
| tempaus | 157,5 kg | Helsinki | |
| yhteistulos | 522,5 kg | Helsinki | |
| tempaus | 158,0 kg | México | |
| punnerrus | 176,5 kg | Riihimäki | |
| tempaus | 158,5 kg | Riihimäki | |
| punnerrus | 177,5 kg | Pori | |
| tempaus | 160,5 kg | Pori | |
| yhteistulos | 527,5 kg | Pori | |
| punnerrus | 180,0 kg | Lahti | |
| yhteistulos | 530,0 kg | Lahti | |
| tempaus | 161,0 kg | Kiiruna, Ruotsi | |
| tempaus | 162,0 kg | Pori | |
| tempaus | 155,5 kg | Pori | |
| työntö | 136,0 kg | Collinwood, Kanada | ikämiesten ME |
| Maailmanennätykset on tehty 82,5 kg, 84,0 kg, 90,0 kg ja 110 kg sarjoissa | |||
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Soukola, Timo: Kangasniemi, Kaarlo (1941–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ a b Kaarlo Kangasniemi (s. 4.2.1941) Urheilumuseo. Arkistoitu 27.2.2021. Viitattu 31.1.2021.
- ↑ a b Luotonen, Mervi: Kuuluisa lonkkaluunpää eniten tarjoavalle 27.11.2004. Turun Sanomat. Viitattu 31.1.2021.
- ↑ a b c Hartikainen, Ville: Doping pitäisi sallia, sanoo olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi: ”Ei olisi tätä nykyistä pimeää touhua ollenkaan” 31.1.2021. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.1.2021.
- ↑ Neva, Tapio: Tenu : Jarmo Alatensiön elämäkerta, s. 34. Pori: Satakunnan Kansa, 2014. ISBN 978-951-98753-8-5
- ↑ Olympiavoittaja ”Kulta-Kalle” tv-kommentaattoriksi 3.4.2009. Iltalehti. Viitattu 31.1.2021.
- ↑ Majasaari, Matti: Porin vuoden urheilijat – Kangasniemestä Mattssoniin. Satakunnan Kansa, 11.1.2014, s. 30–31. Viitattu 31.1.2021.
- ↑ 77-vuotias Kulta-Kalle kertoo rahapulastaan – yritti myydä olympiakultamitaliaan: "Ei se naurata" 17.10.2018. Iltalehti. Viitattu 17.10.2018.
- ↑ Marttinen, Mikko: Kauko Kangasniemi on kuollut 17.4.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 20.4.2013. Viitattu 18.4.2013.
- ↑ Kangasniemi-museo Aikamatka Satakunnassa. Viitattu 31.1.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa- Lounasheimo, Ilmo: Kaarlo Kangasniemi : Kulta Kalle kertoo. Helsinki: Otava, 1970.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kangasniemi nostaa kultaa Meksikossa. Yle Elävä arkisto.
- Elämän paino Dokumentti You Tube