Ilmastonmuutoksen historialliset vaikutukset

Nykyinen tutkimus on liittänyt homininien kehityksen ilmastonmuutoksiin Itä-Afrikassa. Näkemyksen mukaan paikallinen ympäristö muuttui kosteasta viidakosta kuivempaan ruohotasankoon Rwenzori-vuoriston synnyttäneen geologisen mullistuksen seurauksena. Tämä tapahtui todennäköisesti pleistoseeni-kaudella aiheuttaen paikallisen muutoksen ilmavirtojen ja kosteuden kierrossa. Mullistuksen seurauksena homininit joutuivat sopeutumaan savanni-tyyppiseen ympäristöön ja niissä tapahtui ihmisille tyypillisiä fysiologisia muutoksia, kuten kahdella jalalla liikkuminen. Vuoristo ylitti kriittisen ilmastoon vaikuttavan korkeuden noin 2,7 miljoonaa vuotta sitten, eli samoihin aikoihin kvartäärikauden alun kanssa. Juuri kvartäärikauteen yhdistetään ihmisen nopea evoluutio Afrikassa.^[1] Ilmastonmuutokset 2,8 miljoonaa, 1,7 miljoonaa ja miljoona vuotta sitten puolestaan osuivat yhteen siirtymien eri homininilajien välillä. Minkäänlaisen kausaliteetin osoittaminen näiden paeloantropologisten ja paleoklimatologisten rekonstruktioiden välillä on kuitenkin vaikeaa, ja tuloksiin on suhtauduttava varoen ottaen huomioon ajoitusten epävarmuuden.^[2]

Ilmastonmuutosta on pidetty yhtenä mahdollisena selittävänä tekijänä ihmisen leviämisessä Afrikasta muihin maanosiin. Vaikka asiasta ei ole todisteita, on esitetty, että kuivuus tai muu ilmastoon liittyvä ongelma on saattanut vähentää ravinnon saantia Afrikassa, jolloin osa ihmisistä on joutunut ongelmanratkaisun muotona muuttamaan kauemmaksi. Tämä muutto tapahtui noin 60 000 vuotta sitten. Nykyisestä poikkeava ilmasto omalta osaltaan helpotti joidenkin maanosien asuttamista, sillä jääkauden aikana merenpinta oli nykyistä alempana ja esimerkiksi Sumatra, Borneo ja Jaava kuuluivat Aasian mantereeseen. Meritie Uusi-Guineaan, Australiaan ja Tasmaniaan oli nykyistä lyhyempi ja helpotti meren ylitystä. Samalla tavalla noin 15 000 vuotta sitten ilmasto mahdollisti siirtymisen kannasta pitkin Beringinsalmen yli Siperiasta Pohjois-Amerikkaan.^[3]

Viimeisimmän jääkauden aikainen tundrailmasto Euroopassa mahdollisti suurriistan metsästykseen perustuneen korkeatasoisen Madeleinen-kauden kulttuurin. Toisaalta ilmaston lämpeneminen ja kosteuden lisääntyminen jääkauden lopulla johti Euroopan metsittymiseen, jolloin metsästäjät joutuivat seuraamaan riistaeläimiä jäätikön reunan perässä pohjoiseen tai vaihtamaan elinkeinoaan enemmän pienriistan metsästykseen sekä kasvisravinnon keräilyyn. Lounais-Aasiassa kehityskulku noudatteli samoja linjoja. Ilmasto muuttui kosteammaksi noin 15 000 vuotta sitten ja suurriistan katoaminen pakotti ihmiset siirtymään villivehnän ja muiden kasvilajien hyödyntämiseen. Toisaalta ilmasto kuiveni jälleen noin 13 000 vuotta sitten, jolloin vehnää ja muita viljalajikkeita hyödyntäneet yhteisöt joutuivat kasvattamaan pääravinnonlähdettään sielläkin, missä se ei luonnostaan kasvanut. Vaikka varmuutta asiasta ei ole, tämä on saattanut olla maanviljelyyn ja maatalousyhteiskuntiin johtaneen neoliittisen vallankumouksen alku.^[4]

Esimerkkinä ilmastonmuutosten vaikutuksesta yhteiskuntiin ja väestöihin pidetään usein Euroopan kehitystä sydänkeskiajalta uudelle ajalle. Euroopan ilmasto oli poikkeuksellisen suotuisa vuosina 800-1250. Väkiluku kasvoi nopeasti ja yhä uusia metsäalueita vallattiin maanviljelyksen käyttöön. Ilmasto kuitenkin alkoi jäähtymään 1200-luvun puolivälissä ja vuosista 1450–1850 käytetään nimitystä pieni jääkausi. Muutoksen seurauksena sadot heikkenivät merkittävästi 1300-luvulla, ja maanviljelyn leviäminen pysähtyi. Toistuvat kadot aiheuttivat nälänhätien sarjan vuosina 1315–1322. Euroopan väliluku ei juuri kasvanut vuosina 1300–1500, kuten ei myöskään kauden kylmimmällä ajanjaksolla 1600-luvulla.^[5]

Pääartikkeli: Yhteiskunnallinen romahdus

Ilmastonmuutos historiallisten yhteiskunnallisten romahdusten selittävänä tai vaikuttavana tekijänä on noussut viime aikoina suosituksi malliksi. Tunnettuihin esimerkkeihin kuuluvat muun muassa klassisen mayakulttuurin romahdus,^[6] Rooman valtakunta,^[7] Grönlannin viikinkiasutus^[8] sekä Chacon kanjonin pueblokulttuuri.^[9] Tyypillinen selitysmalli liittyy maanviljelyn heikentymiseen liiallisen kosteuden, kuivuuden tai kylmyyden vuoksi. Ilmastonmuutos on saattanut vaikeuttaa myös metsästystä, kalastusta, rakentamisen raaka-aineiden saatavuutta, liikennettä ja keinokastelun järjestämistä sekä lisätä tautiepidemioita. Jared Diamond pitää ilmastonmuutosta merkittävänä tekijänä yhteiskuntien romahduksessa, mutta tarkastelee sitä kuitenkin laajemmassa ekologisessa kontekstissa, missä ihmisen oma toiminta ympäristönsä muokkaamiseksi on yhtä merkityksellistä. Hän ei hyväksy teorioita, jotka pyrkivät selittämään romahduksen yhdellä ainoalla tekijällä.^[10]

Ilmastonmuutosta romahduksen selittävänä tekijänä pitäviä teorioita on erityisesti arvostellut antropologi Joseph Tainter. Hän katsoo, että ilmastonmuutokseen ja muihin ekologisiin tekijöihin perustuvat selitykset yksinkertaistavat ihmisen suhdetta ympäristöönsä ja vähättelevät yhteiskuntien ongelmanratkaisukykyä. Kirjassaan Kuinka yhteiskunnat romahtavat vuodelta 1988 hän käytti näkemyksensä perustelemiseksi esimerkkinä muun muassa Chacon kanjonin pueblokulttuuria. Tainter katsoi, että kanjonin intiaanit olivat muodostaneet yhteiskunnallisia rakenteita, jotka nimenomaisesti edesauttoivat ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien ratkaisua. Kanjonin asukkaat rakensivat asutuskeskusten verkoston siten, että kukin keskus oli ilmastoltaan mahdollisimman erilainen kuin muut. Tällöin toiset keskukset kykenivät tukemaan ilmastonvaihtelusta kärsiviä keskuksia, ja järjestelmä toimi hyvin useiden vuosisatojen ajan. Ongelma syntyi, kun kulttuuri jatkoi kasvuaan ja hyödynsi samaa ongelmanratkaisukeinoa edelleen. Keskusten verkkoa tihennettiin ja uusia keskuksia rakennettiin vanhojen väliin aluille, jotka eivät olleet ilmastoltaan tarpeeksi erilaisia. Tainterin mukaan romahduksen syy oli siinä, että aluksi hyvin toiminut ongelmanratkaisukeino alkoi tuottaa alenevaa rajahyötyä ja kulttuuri oli siten valmiiksi altistunut romahdukselle 1200-luvun kuivuuksien alkaessa.^[11]

• Ilmaston lämpeneminen
• Ilmaston lämpenemisen vaikutukset
• Ilmastonmuutos
• Ilmastonmuutos vuosina 536–545
• Ilmaston viileneminen
• Myöhäisantiikin pieni jääkausi