Friedel Jacobsson

Friedel oli sisarusparven neljäs lapsi. Lapsena hän haaveili rovastin ammatista, joka osin toteutui, (sillä Lockstedtin leirillä hän piti joulusaarnan jääkäritovereille ja toistamiseen Riian rintamalla). Perheen muutettua Joensuuhun, jossa hän aloitti opintonsa ensin Joensuun valmistavassa koulussa ja klassisessa lyseossa, jonka hän aloitti syyskuun 1. päivänä 1903. Opinnoissa häntä avusti hänen enonsa Pudasjärven kirkkoherra Emil Thauvón. Lapsuuden ystävänään hänellä oli Pudasjärven kappalaisen poika Oskar Heikél ja ystävyys säilyi aina molempien sankarikuolemaan asti. Penkinpainajaispäivänään hän kantoi lippua johon oli kirjailtu kultaisin kirjaimin ”viel´ uusi päivä kaikki muuttaa voi”.^[1][2]

Jacobson kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1912–1914.^[1][2]

Menomatkalla Lockstedtin leirille Jacobson poikkesi Tukholmassa sukulaisperheessä (kaukaisia sukulaisia isän puolelta), jossa hän tapasi tulevan naisystävänsä Kajsen Herlitzin ”jääkärin morsian”. Tämän suhteen puhemiehinä toimivat jääkärit Armas Ståhlberg ja Sven Weckström. Saksasta saamansa rautaristin hän luovutti myöhemmin Kajsenin haltuun.^[1][2]

Tukholmasta Jacobson jatkoi matkaansa yhdessä ystäviensä kanssa ja liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Jacobsson oli yksi niistä viidestä jääkäristä, jotka pääsivät ennen pataljoonan rintamalle siirtymistä tutustumaan majuri Bayerin johdolla itärintaman päämajaan Kovnossa. Tällä vierailulla hän pääsi keskustelemaan kenraaleiden Ludendorffin ja Hindenburgin kanssa.^[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet lähetettiin Suomeen 14. elokuuta 1916 järjestämään jääkärivärväystä. Hän toimi vuoden loppuun saakka itäisen etapin johtajana peitenimellä ”metsänhoitaja Borg”, missä häntä avustivat jääkärit Oesch, Weckström, M. Wallenius, Ilmoniemi, Sihvonen, Salminen, Sutinen, Viitasalo ja Koivisto (katso kuva).^[1][2]

Etappikomennuksensa jälkeen hän jatkoi toimiaan Ruotsissa, missä hän oli suunnittelemassa muun muassa zugführer Weckströmin vapautusta Oulun lääninvankilasta. Ruotsista hän palasi takaisin pataljoonaan 5. huhtikuuta 1917, mutta komennettiin jo 24. heinäkuuta 1917 jälleen Ruotsiin, missä työskenteli Tukholmassa eversti Nikolaj Mexmontanin toimistossa sisällissodan valmistelutöissä, kunnes saman vuoden syyskuun loppupuolella hänet kutsuttiin takaisin pataljoonaan ja osallistui Polangenissa vuonna 1917 järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi) suomalaisena johtajana. Kurssin tarkoituksena oli antaa koulutus räjähteisiin ja niiden käyttöön. Kurssilta palattuaan hän keskittyi seuraavaksi pataljoonan hoitokomitean virkaa tekeväksi puheenjohtajaksi heinäkuusta 1917 alkaen ja hänen tehtäväkseen tuli laatia säännöt Jääkärikassalle.^[1][2]

Vuoden vaihteessa 1918 hän sai johdettavakseen kahdeksan henkisen jääkärijoukon, missä olivat hänen lisäkseen zugführer Tauno Juvonen, zugführer Aarne Heikinheimo, gruppenführer Osmo Grönroos, gruppenführer Åke Sumelius, gruppenführer Johan Forsman, gruppenführer Mikko Kohonen ja jääkäri Gunnar Wikström. Tämä joukko lähetettiin etujoukkona Suomeen 10. tammikuuta 1918 (samana päivänä Jacobson ylennettiin majuriksi, mikä tieto ei koskaan saavuttanut hänen korviaan).^[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota Lapissa

Suomeen he saapuivat Tornioon 31. tammikuuta 1918 ja liittyi Tervolassa 2. helmikuuta 1918 Peräpohjolan yhtyneisiin suojeluskuntiin ja otti haltuunsa näiden joukkojen johdon ja ryhmitti joukkonsa vielä samana päivänä Kemistä lähestyvää vihollista vastaan. Vihollisen hyökkäys torjuttiin punaisten junaa vastaan tehdyllä yllätyshyökkäyksellä.

Tervolasta Jacobsonin joukot jatkoivat Rovaniemelle täydentämään varusteitaan ja sieltä he siirtyivät hiihtomarssilla erämaiden halki Tornioon, missä hän Jacobson johti Tornion valtausta 5.–6. helmikuuta 1918, hänen kohtalokseen tuli joutua vihollisen yllättämäksi, kun hän oli toteamassa kaatuneen Tauno Juvosen kohtaloa. Kaatuneen ääreltä noustessaan hän sai osuman vihollisen luodista päähänsä. Hänen kaaduttuaan komennon otti luutnantti Kohonen, joka itsekin oli haavoittunut.^[1][2]

Friedel Jacobson kuoli naimattomana ja oli kirjoilla Joensuussa, hänet on haudattu 14. helmikuuta 1918 Ouluun, Heikelin sukuhautaan, josta hänen jäännöksensä siirrettiin myöhemmin Oulun sankarihautaan.^[4]

Jacobsonin serkku, metsänhoitaja Otto Heikinheimo haki vainajan Torniosta. Jääkärikapteeni Friedel Jacobson haudattiin 14. helmikuuta 1918 Oulussa ja häntä olivat saattamassa jääkärit Sumelius, Wickström, ja Jussi Väisänen, jotka kulkivat saattueessa ensimmäisenä. heidän takanaan kantoi seppelettä jääkärikapteeni Aarne Heikinheimo perässään ryhmä Kemin suojeluskuntalaisia.

Oulun tuomiokirkon välittömässä läheisyydessä olevaan hautakiveen on hakattuna ”Anno domini MCMVIII, Pro patria mortui”.

• Metsätieteellisen tiedekunnan luentosalissa oleva muistotaulu.
• Kirjailija Pär Hallströmmin kirjoittaman runon julkaisu Jacobsonin kunniaksi Svenska Dagbladetissa.

• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Suomen vapaussota, Gummerus 1930.
• E. Jernström, Jääkärit maailmansodassa, Sotateos oy, Helsinki 1933.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Aarne Sihvo, kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918.
• Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni, A. Jaatinen: Suomen jääkärit I ja II, Osakeyhtiö Sotakuvia, Kuopio 1933.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001– Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.
• K. A. Wegelius: Aseveljet I, WSOY Porvoo 1924.
• K. A. Wegelius: Aseveljet II, Itäinen etappi ja Peräpohjolan vapaustaistelu WSOY Porvoo 1924.