Aarne Salminen

Aarne Salmisen vanhemmat olivat rovasti Viktor Salminen ja Johanna Sipilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Toini Vennerqvistin kanssa.^[1][2] Salmisen sisaruksia olivat runoilija Hannu Viktor Salminen ja tanssinopettaja Helvi Salminen.^[3]

Salminen kävi viisi luokkaa Sortavalan reaalilyseota ja toimi sen jälkeen konttoristina ja oli vuonna 1920 kuunteluoppilaana Kauppakorkeakoulussa ja suoritti pääosan koulun kurssista. Hän suoritti sotilashallinnollisten kurssien 1. jakso. vuosina 1926–1927 ja 2. jakson vuosina 1927–1928.^[1][2]

Salminen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 5. tammikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 22. elokuuta 1916 värväys ja etappitehtäviin Suomeen. Hän kuului itäiseen etappiin ja toimi mm. etapinjohtajan kuriirina. Takaisin Saksaan hän palasi 3. maaliskuuta 1917 ja hänet sijoitettiin edelleen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi). Suomeen hän palasi 8. joulukuuta 1917 aselaiva S/S Equityn toisella retkellä Aspuskäriin Merikarvialle ja määrättiin matkustamaan Joensuuhun, missä harjoitti suojeluskuntajoukkoja ja oli Joensuun suojeluskunnan päällikkönä 27. joulukuuta 1917 – 24. tammikuuta 1918.^[1][2]

Salminen johti Joensuun suojeluskuntalaisista muodostetun osaston Viipuriin ja osallistui Venäjänsaaren retkeen, missä toimi 2. komppanian päällikkönä ja otti osaa Kämärän taisteluun. Hänet määrättiin helmikuun alussa Karjalan ryhmän 1. pataljoonan konekiväärikomppanian päälliköksi, jonka päällikkönä otti osaa taisteluihin Orassa, Noskualla ja Pullilassa, missä hän haavoittui lievästi 11. helmikuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hänet nimitettiin 14. maaliskuuta 1918 alkaen Karjalan 2. rykmentin 4. pataljoonan komentajaksi ja otti rykmentin komentajana osaa taisteluihin Kääntymällä, Oravalan-Lottolan akselilla, Pihkalanjärvellä, Viipurissa ja Naulasaaressa.^[1][2]

Hän palveli sisällissodan jälkeen edelleen pataljoonankomentajana 2. Karjalan rykmentissä, josta myöhemmin muodostettiin Laatokan. jalkaväkirykmentti n:o 6:ksi. Armeijasta hän erosi 28. lokakuuta 1918 vain liittyäkseen Viron vapaussotaan lähtevään Pohjan Poikain rykmenttiin 1. maaliskuuta 1919, rykmentissä hänet sijoitettiin 2. pataljoonan komentajaksi ja hän otti osaa Petserin rintaman taisteluihin. Viron armeijasta hän erosi 15. toukokuuta 1919 ja jatkoi sotaisaa nuoruuttaan liittymällä 25. toukokuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi kuljetuspäällikkönä 1. elokuuta 1919 saakka. Suomen armeijan palvelukseen hän astui sotaretkiensä jälkeen 1. huhtikuuta 1924 ja määrättiin Erillisen rannikkotykistöpatteriston talouspäälliköksi, jonka jälkeen hän oli talouspäällikkönä myös Rannikkotykistörykmentti 3:ssa ja Rannikkolaivastossa. Armeijasta hän erosi toistamiseen 25. syyskuuta 1936 ja siirtyi sanomalehti Ilkan taloudenhoitajaksi.^[1][2]

Salminen osallistui talvisotaan toimistoupseerina puolustusministeriön Intendenttiosastolla ja hän jatkoi tehtävässä myös välirauhan ja jatkosodan alun, kunnes vuonna 1942 hän siirtyi Kustannus Oy Kotimaan ja Kirjapaja Oy:n toimitusjohtajaksi. Hänet haudattiin uurnalehtoon Malmille.^[2]

Hän toimi Rannikkotykistörykmentti 3:n kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuosina 1926 ja 1928 ja varajäsenenä vuosina 1927–1931 sekä jäsenenä vuosina 1929–1930.^[1][2]

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.