Edgar Savisaar

Savisaar syntyi Harkussa Harjumaalla (Harkun naisvankilassa). Hänen äitinsä Maria Savisaar oli omaa sukuaan Burešin ja vironvenäläinen.

Hän opiskeli Tarton yliopistossa historiaa ja valmistui 1973.^[2] Vuonna 1980 hän valmistui tieteiden kandidaatiksi^[3] väitöskirjalla "Rooma klubi globaalmudelite sotsiaalfilosoofilised alused". Savisaar liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1982.

Edgar Savisaar oli kahden pojan ja kahden tytön isä,^[2] ja hän oli eronnut kolmesti.^[4] Savisaar on julkaissut viisi kirjaa ja sai vuonna 2001 vaakunaritarikunnan kunniamerkin. Savisaar puhui äidinkielensä viron lisäksi saksaa, suomea ja venäjää.^[2]

Savisaaren pojasta Erki Savisaaresta tuli vuonna 2021 Viron ympäristöministeri.

Savisaar työskenteli vuosina 1980–1988 taloussuunnittelun parissa ja toimi tämän jälkeen konsulttina Mainor-nimisessä yrityksessä 1988–1989. Hänestä tuli myös kansanrintaman puheenjohtaja lokakuussa 1988.

Vuonna 1989 kommunistisen puolueen pääsihteeri Vaino Väljas luovutti Viron sosialistisen neuvostotasavallan ministerineuvoston varapuhemiehen ja valtion suunnittelukomitean johtajan paikan puolueen ulkopuoliselle kansanrintaman edustajalle Savisaarelle. Vuonna 1990 hän oli talousministeri ja 3. huhtikuuta 1990 hänet nimitettiin ministerineuvoston puheenjohtajaksi.

Kun Viro itsenäistyi 20. elokuuta 1991, Savisaaresta tuli maan ensimmäinen pääministeri. Hänet pakotettiin eroamaan tammikuussa 1992 jatkuvasti huononevan taloustilanteen vuoksi. Hänen seuraajakseen tuli Tiit Vähi. Savisaaren uskotaan olevan yksi Mart Laarin hallituksen ns. ruplaskandaaliin kaataneista.^[5]

Vuodet 1992–1995 Savisaar oli Riigikogun varapuhemies. 17. huhtikuuta – 6. marraskuuta 1995 hän oli sisäministerinä.^[6] Häntä syytettiin muiden poliitikkojen keskustelujen nauhoittamisesta (ns. nauhaskandaali), mikä johti koko hallituksen kaatumiseen, vaikka syytettä ei näytetty toteen. Tätä pidettiin puolestaan hänen vihamiestensä kuten Lennart Meren, Siim Kallasin, Tiit Vähin ja Viron suojelupoliisin (vir. Kaitsepolitseiamet) Jüri Pihlin kostoiskuna.^[5] Savisaar ilmoitti jäävänsä pois politiikasta.

Kuitenkin jo vuonna 1996 hän oli ehdolla kunnallisvaaleissa ja hänestä tuli Tallinnan kaupunginvaltuuston johtaja. Kun Savisaar palasi Keskustapuolueen johtajaksi, osa sen jäsenistä erosi puolueesta ja perusti Arengupartein. Vuosina 2001–2004 Savisaar oli Tallinnan pormestari. Hänet nimitettiin talous- ja viestintäministeriksi pääministeri Andrus Ansipin hallitukseen huhtikuussa 2005.^[6]

Savisaar tuki vuoden 2006 presidentinvaalissa Kansanliiton Arnold Rüütelin jatkoa maan presidenttinä, mutta valituksi tuli sosiaalidemokraattien Toomas Hendrik Ilves. Vuonna 2007 Savisaar valittiin uudestaan Tallinnan pormestariksi.

Viron suojelupoliisi julkisti joulukuussa 2010 asiakirjoja, jonka mukaan Savisaar olisi pyytänyt vaalirahoitusta Venäjältä.^[7] Keskustapuolue asettui kuitenkin tukemaan puheenjohtajaansa, ja Savisaar pysyi puolueensa johdossa. Tapauksen jälkeen pääministeri Andrus Ansip ilmoitti, ettei mene samaan hallitukseen Venäjältä rahaa pyytäneen kanssa, ja presidentti Toomas Hendrik Ilves ilmoitti, ettei nimitä sellaista pääministeriä.^[8]

Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa Savisaar nousi äänikuninkaaksi 23 000 henkilökohtaisella äänellä. Kaikkiaan keskustapuolue menetti kuitenkin kolme paikkaa, kun hallituspuolueet olivat vaalin voittajia.^[8]

Savisaar on yksi Viron kiistellyimmistä poliitikoista. Häntä ei pidetä venäläiskammoisena kuten joitakin oikeiston poliitikkoja ja venäläinen vähemmistö, eläkeläiset ja omaisuudenpalautuksen uhrit ja maaseutu pitävät häntä köyhien puolustajana.^[5] Hän kannatti 1990-luvun lopulla muun muassa progressiivista verotusta ja julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta. Savisaarella ei kuitenkaan ole juurikaan poliittisia liittolaisia ja häntä pidetään autoritaarisena.^[5] Keskustapuolueen puheenjohtaja hän oli vuodesta 1991 aina vuoteen 2016 saakka.^[4][9]

Edgar Savisaar vastusti Pronssisotilas-patsaan siirtämistä. Hän ilmoitti 3. toukokuuta 2007 Kansalaisrauha-nimisen keskusteluyhteyden perustamisesta venäläisen ja virolaisen väestön välille.

Savisaar pidätettiin 22. syyskuuta 2015 epäiltynä laajamittaisesta korruptiosta,^[10] ja korkein oikeus pidätti hänet pormestarin tehtävistä.^[11] Pidätyksen teki Viron suojelupoliisi KaPo, joka pidätti muitakin henkilöitä syynä lahjusten antaminen, muun muassa rakennusyhtiö Rand & Tuulbergin pääomistajan Aivar Tuulbergin^[10] ja liikemies Vello Kunman. Pidätettyjen joukossa on myös Kansanliitto-puolueen entinen puheenjohtaja ja ministeri Villu Reiljan, joka tuomittiin 2014 syylliseksi lahjusten ottamisesta niin sanotussa suuressa maanvaihtovyyhdissä. Savisaar päästettiin kuitenkin kotiin terveyssyistä.^[12]

Savisaar oli Tallinnan pormestari vuosina 2001–2004 ja 2007–2015.^[4] Hänen kaudellaan Tallinna on perustanut oman televisiokanavan ja vahvistanut Tallinnan kaupunkilehtiä, jotka julkaisevat suurimman osan Savisaaren haastatteluista.^[11] Tallinna on myös muuttanut joukkoliikenteen ilmaiseksi, rakentanut Viron ensimmäiset kaupungin matalavuokraiset vuokra-asunnot sekä ryhtynyt perustamaan voittoa tavoittelematonta osuuskuntapankkia.^[11]

Vuonna 2015 Savisaar taisteli hengestään lihansyöjäbakteeri-infektion kanssa. Aluksi ilmeni keuhkokuumetta ja vasta myöhemmin selvisi, että kyse on nekrotisoivasta faskiitista ("lihansyöjäbakteerista"). Savisaaren jalka amputoitiin.^[13][14]

Varapuheenjohtaja Kadri Simson johti puoluetta sairastelun ajan.^[15] Savisaaren tukijana tunnettu Simson haastoi tämän puheenjohtajavaalissa marraskuussa 2015,^[11] mikä jakoi puolueen häntä tukeviin uudistusmielisiin ja Savisaarta tukeviin vanhoillisiin, mutta Simson hävisi vaalin niukasti.^[16] Vaalikampanja Simsonia vastaan oli mustamaalaava ja vaalin ratkettua lehdet arvelivat Savisaaren ryhtyvän rangaistustoimiin Simsonia vastaan.^[16] Savisaar ei enää nimittänyt Simsonia varapuheenjohtajaksi.^[16]

Savisaar ei enää osallistunut keskustapuolueen puheenjohtajavaaliin marraskuussa 2016. Savisaar tiedotti ettei kuitenkaan aikonut luopua politiikasta ja nimesi seuraajasuosikikseen puolueen europarlamentaarikon Yana Toomin. Jo aiemmin samana vuonna Savisaarta ei ollut valittu keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi tämän halukkuudesta huolimatta.^[9]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edgar Savisaar Wikimedia Commonsissa

• Tallinna linnapea blogi – Savisaaren blogi (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)