Carl Enckell (kenraali)

Carl Enckellin vanhemmat olivat päätullijohtokunnan pääjohtaja, everstiluutnantti Carl Gustaf Enckell ja Adolfina Kristina Le Bell.^[1]

Enckell kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1851–1858 ja valmistui luokkansa priimuksena. Valmistuttuaan upseeriksi hän palveli aluksi krenatöörirykmentissä Astrahanissa ja vuodesta 1862 Henkikaartin Moskovan rykmentissä, jonka mukana hän osallistui seuraavana vuonna Puolan kapinan kukistamiseen. Hän suoritti 1866–1868 Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin ja palveli sen jälkeen Henkikaartin yleisesikunnassa. Hänet ylennettiin 1869 kapteeniksi, 1871 everstiluutnantiksi ja 1874 everstiksi. Vuonna 1872 Enckell sai tehtäväkseen uudistaa Puolan kenraalikuvernementista laadittuja sotilaskarttoja, ja vuosina 1873–1875 hän toimi komiteassa, joka suunnitteli Henkikaartin miehistön koulutusta. Vuosina 1877–1878 hän toimi Henkikaartin 3. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkönä ja osallistui sen mukana Turkin sotaan. Sodan jälkeen hänet määrättiin Venäjän pääesikunnan sotatieteellisen komitean sihteeriksi. Matkustettuaan vuosina 1879–1880 ulkomailla hän sai laatia komitealle tilastolliset esitykset eri Pohjoismaiden armeijoista.^[1]

Vuosina 1881–1885 Enckell toimi vastaperustetun Suomen asevelvollisen sotaväen asioiden esittelijänä Venäjän sotaministeri Pjotr Vannovskin alaisuudessa. Enckell ylennettiin vuonna 1884 kenraalimajuriksi ja nimitettiin seuraavana vuonna Haminan kadettikoulun johtajaksi. Hän oli koulun historian pitkäaikaisin johtaja. Konservatiivinen Enckell pyrki muuttamaan kadettikoulun luonteeltaan puhtaaksi sotilasoppilaitokseksi. Kadettien keskuudessa hän ei ollut suosittu mutta saavutti kuitenkin ajan kuluessa näiden jonkinlaisen kunnioituksen. Hänen aikanaan koululle rakennettiin uusi päärakennus, joka valmistui vuonna 1898. Saman vuonna Suomen kenraalikuvernööriksi tuli Nikolai Bobrikov, jonka aikana kadettikoulun toimintaa alettiin supistaa. Enckell turhautui ja pyysi lopulta eroa, mikä myönnettiin syyskuussa 1903. Hänet oli vuonna 1894 ylennetty kenraaliluutnantiksi, ja eronsa yhteydessä hän sai jalkaväenkenraalin arvon. Sen jälkeen hän asui aluksi Snappertunassa omistamassaan Kärrbyn kartanossa kunnes myi sen ja muutti Helsinkiin.^[1]

Enckell meni vuonna 1875 Pietarissa naimisiin venäläisen vaatetehtailijan tyttären Hélène Natalia Bronikowskyn kanssa. Heidän poikiaan olivat diplomaatti Carl Enckell, kenraaliluutnantti Oscar Enckell, insinööri ja liikemies Albert Enckell sekä toimittaja ja ruotsintaja Arvid Enckell.^[1]

Enckell kirjoitti eläkepäivinään kaksiosaisen teoksen kadettikoulun historiasta ja omasta johtaja-ajastaan, mutta käsikirjoitus jäi hänen elinaikanaan julkaisematta. Svenska Litteratursällskapet julkaisi sen J. E. O. Screenin toimittamana vuonna 1990 nimellä Finska kadettkåren 1887–1903. Enckell myös käänsi ruotsiksi venäläistä klassikkokirjallisuutta, kuten Aleksandr Puškinin ja Mihail Lermontovin tuotantoa.^[1]