Kantopop

Kantopop tai cantopop (lyhenne sanoista kantoninkiinankielinen popmusiikki), myös HK-pop (lyhenne sanoista hongkongilainen popmusiikki),^[1] on popmusiikin tyylilaji, jossa kappaleiden sanoitukset kirjoitetaan mandariinikiinaksi mutta lauletaan kantoninkiinaksi.^selvennä Kantopopissa on vaikutteita länsimaisen popmusiikin lisäksi rockista, jazzista ja diskomusiikista. Sen juuret ovat 1930- ja 1940-luvuilla Hongkongissa tehdyssä musiikissa, joskin varsinaista suosiota se alkoi saavuttaa vasta 1950- ja 1960-luvuilla. Sen kukoistuskausi alkoi 1970-luvun alkupuolella, jolloin se nousi tärkeäksi osaksi hongkongilaista kulttuuri-identiteettiä. Suurinta kantopopin menestys oli 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin se oli johtavassa asemassa koko kiinalaisessa musiikkiteollisuudessa.^[2] Ajan suurimpia kantopop-tähtiä olivat 1980-luvun ”superidolit” Leslie Cheung, Anita Mui, Danny Chan ja Alan Tam sekä heidän jälkeensä 1990-luvulla esiin nousseet ”neljä taivaallista kuningasta” Jacky Cheung, Andy Lau, Leon Lai ja Aaron Kwok.^[3]

Kantopopin suosio lähti laskuun 1990-luvun viimeisinä vuosina, kun mandariinikiinasta alkoi yhä vahvemmin tulla Kiinan taloudellisen ja kulttuurillisen kasvun ja kehityksen kieli. Samalla mandariinikiinaksi esitetty mandopop alkoi vallata jalansijaa kantopopilta, ja muut Itä-Aasian maat, kuten Taiwan, Singapore ja Etelä-Korea, kehittivät omaa musiikkiteollisuuttaan.^[4][1] Kiinnostus kantopopia kohtaan heräsi uudelleen Hongkongissa koronaviruspandemian aikana rajojen sulkeutumisen ja matkustusrajoitteiden myötä. Myös samoihin aikoihin tapahtuneet suuret mielenosoitukset ja Kiinan valtaa Hongkongin asioissa lisänneen uuden kansallisen turvallisuuden lain säätäminen herättivät hongkongilaisissa ylpeyden omasta paikallisesta kulttuuriperimästään ja identiteetistään. Erityisen suurta suosiota on nauttinut 12-henkinen poikabändi Mirror, jota hongkongilainen media on kutsunut ”kantopopin uusiksi kuninkaiksi”.^[1]